Uskaltaako nyt alkaa puhumaan jo joulusta?

_nik5681

Mieleeni hiipi joulutunnelma yleensä hyvin varhain loppusyksystä. Oikeastaan virstanpylväänä voisin kai pitää lehtien tippumista. Kun kesästä ei ole enää viimeistäkään merkkiä jäljellä kai sitä psykologisesti alkaa odottamaan seuraavaa kohokohtaa: joulua.

Täytyy myöntää, että muutamana viime vuonna varsinaisen joulun vietto on minulla syystä tai toisesta hieman menettänyt merkitystään. Pari vuotta sitten kuvasin tilannetta jopa kriisinä. Se lapsuuden ja nuoruuden satumainen ja aikuisuuden pyhä juhla oli jotenkin kadonnut.

Samalla silti aloin jo puuhata joulua kasaan aina vain varhemmin koristeita väkertäen ja jouluvaloja ja kynttilöitä sytytellen. Mistä oli kyse? Mitä järkeä oli valmisteluilla, jos juhlan alkuperäinen merkitys oli tuntunut kadonneen?  Ymmärsin asian ehkä juuri tänään… Minulle tällä hetkellä joulu ja jouluvalmistelut ovat henkistä valmistautumista talven tuloon. Monelle muulle se on muuta, mutta minulle se on siirtymisriitti taakse jäänestä kesäkaudesta kohti uutta kautta. Talvea. Ja olkoonkin se kylmä ja hämärä, on se helpompi vastaanottaa hyvillä mielin.

Valmistelut itsessäänhän tekevät tästä koko ajan pimeämmäksi käyvästä kaudesta helpommin siedettävän. On ilo suunnitella ja tehdä tuttuja perinteisiä koristeita. On ihanaa makustella mielessään (ja varmaankin jo marraskuun lopusta alkaen suussakin) joulun ihania mausteita ja makuja. Lisäksi jouluun liittyvien kynttilöiden ja ulkovalojen käyttö tuo ihan konreettisestikin valoa ja lämpöä kylmentyviin iltoihin. Vaikka ihana kesä ja syksy ovat ohi ja vaikka edessä on pimeä ja kylmä kausi, uskallan sen näin ottaa askel askeleelta ilolla vastaan.

Kuvassa muuten viime vuoden joulukuusi. Meidän perheen ihka ensimmäinen oma joulukuusi. Kyllä sitä ihailtiin! Pimeydessä ja valot päällä. <3 Ja lahjojahan ei kenenkään pitänyt ostaa, mutta näin tässä taas kävi…. :)

Lämpöä, valoa ja viriävää joulutunnelmaa kaikenlaisille tallustajille toivoen. – P

ps. Seuraavassa postauksessa tulossa joulukalenteriaskarteluvinkkejä. Täällä ainakin lähtee nyt suunnittelu käyntiin!

Milloin sinä aloitat jouluvalmistelut? ;)

Mainokset

4 kommenttia artikkeliin ”Uskaltaako nyt alkaa puhumaan jo joulusta?

  1. Käsin taiottu sanoo:

    Voin juurikin niin samaistua 100 % tähän postaukseesi! :) Joulun varhainen valmistelu on minullakin myös siirtymä talveen, koska en juurikaan pidä koleista ja kosteista syysilmoista. Näin mielen saa iloiseksi ajattelemalla vaikka joulun askarteluideoita. Jouluvalmistelut olen aloittanut jo reilusti syyskuussa/lokakuussa. Joten minä ainakin odotan hyvillä mielin jouluisia postauksia! :)

    Tykkää

    • Paikki sanoo:

      No, niin…hyvä, ei tartte siis hävetä. :) Ilolla huomasin myös, että naapuritalossa roikkui jo valosydän ikkunassa. Tästä se hiljalleen lähtee siis viriämään! Josko itsekin virittäisi viikonloppuna jouluvalot pallotuijiin ja lyhtyihin..

      Tykkää

  2. Anna / Kätteni Jäljillä sanoo:

    Jee, joku muukin on ajoissa! Monta vuotta melkeinpä inhosin joulua eikä sitä sanaa voinut edes sanoa ennen joulukuuta. Mutta tänä vuonna olen unelmoinut joulusta ensimmäisen kerran.. No, elokuussa! :D Ja luulen että mulla on sama kun sulla: jouluvalmistelut tuovat valoa, lämpöä ja toivoa pimeästä talvesta selviämiseksi. Johtuu kyllä varmaan myös tästä maalle muutosta ja vanhasta talosta, sekä siitä että haaveilen kokoavani koko suvun yhteen viettämään joulua meille ensimmäistä kertaa. Kerrankin me saisimme tarjota pöperöt ja muut, eikä aina käytäisi vaan muiden pöytiä tyhjentämässä. :)

    Pirttiin laitoin eilen muutaman valoköynnöksen ja siellä on ihan joulufiilis nyt jo. :) Uloskin kiedoin yhden köynnöksen heinäseipään ympäri. Muuten täällä on kyllä niiiin pimeää! :/

    En malta oottaa sun askartelujuttuja! :)

    Tykkää

    • Paikki sanoo:

      Ihana kuulla, että muutkin siellä jo fiilistelee. :) Sitä paitsi uskon että näin varhain kun on liikkeellä, ehtii rennosti nauttimaan joulun rakentamisesta ilman paniikkia tai suorittamista. Näin joulusta voi, saa ja ehtii tehdä juuri sellaisen kun haluaa!

      Meilläkin oli muuten viime vuonna ensimmäinen oma joulu, jolloin minä sain tarjota pöperöt. Vanhojen klassikoiden sekaan päätin lisätä emännän oikeudella uuden ruokalajin – sillikaviaarin. Tänä vuonna kun joulua vietetään siskolla, oli ilo kuulla että hänkin ehdottomasti haluaa ruokalajin joulupöytään. <3 Näin ne perinteet muuttuu ja muuntautuu.

      Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s