Mamma-mia, mikä Maanis-depressiivinen ompelunurkka!

Suuret tunnekuohut ovat tyrskynneet taloudessani viime päivien aikana. Niin, olen siis puuhannut lapselle leikkipasta-aineksia huovasta. Leikkiruoat ovat kyllä viattoman ja söpön näköisiä valmiina, mutta ennen finaaliin pääsyä ainakin tämä pastasekoite on aiheuttanut täällä aikamoiset tunteet. :D Onneksi negatiivisten lisäksi lopulta tuli myös niitä positiivisiakin tunteita.

Itseäni ihan naurattaa, miten näin viaton askartelu saa tunteet pintaan. Sain vision tehdä lapselle ihanan “Mamma mia”-pastan: spagettia ja tomaattia huovasta ommellen ja lihapullia huovuttaen. Tein tähän itseasiassa pakkauksen jo etukäteen. Siitä vanhemmassa postauksessa lisää. Mutta eihän (tämäkään) projekti sitten ihan heittämällä mennyt läpi..

En tiedä miten muilla käsillä tekevillä, mutta itselleni valitettavan usein käy niin, että mieleen syttyy mahtava idea – suuren suuri VISIO. Sitä riennän sitten innolla toteuttamaan, mutta lopputulos ei olekaan sitä mitä sen piti olla. Tai homma ei vaan onnistu. Välillä blogivirtaa katsellessa tuntuu, että muut vaan “ryhtyvät töihin ja onnistuvat”, itselläni onnistuneiden töiden lomaan mahtuu sitä vastoin monta epäonnistutta ja hylättyä ideaa.

On niin kovin raastavaa rynnätä innolla toteuttamaan ”suurta unelmaansa” ja sitten pettyä.
Noh, täytyisi kai aina muistaa, että kukaan ei ole seppä syntyessään. :) Näin kävi lopulta myös tämän murheellisen lihapullapastan kanssa, kunhan sain vedettyä henkeä muutaman välipäivän ja palattua uudelleen hommiin.

Lihapullat siis onnistuivat hyvin – pohjalla pullissa ylijäämäjumbovillalankaa, päällä ruskeaa huovutusvillaa. (Tein pullat naulahuovuttamalla – se pistely on muuten jotenkin ihan koukuttavaa ja terapeuttista hommaa. )  Mutta tomaatit, uh, niiden kanssa olikin ongelmaa kerrakseen.

Viiden epäonnistuneen version jälkeen, parhaaksi tavaksi työstää huopaa näytti olevan mallin rankka yksinkertaistus ja reunojen ompelu käsin yhteen. Kun työstin noin kuudetta tomaattia, hihkuin kuitenkin jo onnesta ääneen: “tää on niin hieno, niiiin hieno!”. Ehkä siis joskus kannattaa vaan sisukkaasti yrittää. Kyllä se jälki siitä siistiytyy ja työ kehittyy helmeksi.

Myös Instagram-tilillä tomaatit vihdoin tunnistettiin tomaateiksi. Lähetän kiitoksena yhdelle arvanneista paketin huoparuokia! Lisäksi ajattelin pistää ruokia myyntiin Etsyyn. Kokeillaan miten homma lähtee pyörimään. Etsy-kaupan, joka toimiva mutta vielä aika raakile, löydätte täältä.

Sisukkuutta ja onnistumisen iloa (lopulta) muillekin toivotellen! 

Vinkkejä huopa-elintarvikkeiden ompeluun

• Yksinkertaista mallia reilusti. Leikkiruoan ei tarvitse näyttää realistiselta. Itse esimerkiksi jätin tomaatin keltaiset siemenet pois, sillä ne olivat liian vaikeita toteuttaa ja lopputulos näytti paremmalta pelkistetymässä muodossa.
• Huopaa on helpointa ommella käsin. Ompelukone venyttää usein huopaa. Käsin ommellen suoralla pistolla (toisin sanoen: etupisto ) tai pykäpistolla saa huopaelintarvikkeiden reunat huoliteltua siistiksi. Voit käyttää lankana aivan tavallista ompelulankaa tai paksumpaa kirjontalankaa.
• Elintarvikkeista tulee turvallisia pienelle leikkijälle, kun liioittelet reilusti elintarvikkeen kokoa. Isompaa elementtiä on myös helpompi työstää.

Advertisement

Kesämuistoja ja samankaltaista käytöstä

Hiekkalaatikon reunalla jutellessa ja lapsosia katsellessa on tullut selväksi, että jotkut asiat vaan ovat meihin sisäänrakennettuja. Kaikki lapset siis toimivat samoin tietyssä vaiheessa kehityskaartansa. Toki jokaisella on vielä siihen päälle sitten omat erityispiirteensä, mutta on ollut ihmeellistä huomata, että osa hassuista ja vähän oudoistakin tavoista vaan toistuu, lapsesta tai hänen kasvuympäristöstään huolimatta.

Mutta..enpä olisi uskonut että sama päätee myös merkkausnauhoihin ja aikuisiin. :D

Muistan kuinka haaveilin kouluaikoinani saavani näppeihini sellaisen mekaanisen merkkausnauhan. Tiedättehän, sellaisen jolla painellaan kirjaimet ja joka sylkee ulos tarranauhaa, jolla voi merkata sitten eri tavaroita? Lähipiirissäni ainakin on useita ihmisiä, jotka innostuvat oitis tarranauhakoneen nähdessään ja kuin pikkupojat alkavat raksuttamaan omia, usein humoristisia tarranauhojaan.

Minäkin pääsin toteuttamaan kesällä itseäni tuttavani koneella. Ai, kuinka terapeuttiselta ja hauskalta tarranauhan naputtelu tuntuikaan! Suosittelen, jos vaan tuollaisen harvinaisen koneen luokse vielä pääsette. ;)

Meillä kone oli mukana kesän festareilla, jossa olimme kulttuuriyhdistyksemme kanssa pitämässä kojua. Tarranauhalla festarikävijät saivat nimikoida omia rintamerkkejään. Samalla tekniikalla ajattelin tehdä itselleni pyyhenimitägit. Näistä seuraavassa postauksessa lisää.

Pakkauksia leikkielintarvikkeille

Voiko olla ihanampaa kuin tehdä graafista suunnittelua aamulla klo 7.30? :)

Ei näemmä voi, sillä viime viikonloppuna lapsi heräsi liian aikaisin ja hänen mentyään aamun ensimmäisille unille jo ennen aamukahdeksaa (aika harvinaista näin yli 1v. lapselle) sai äiti aikaa suunnitella sielunsa kyllyydestä. <3 Tuloksena syntyi sitten kaikille tekemilleni huopaelintarvikkeille (ja vielä yhdelle tekemättömälle: pastalle) oma tuotepaketti.

Olen muuten vuosia kironnut työelämässa valloilla olevaa klo 8 – 16 normia. Onkohan kukaan miettinyt saattaisiko tuottavuus olla parempi, jos työtä – etenkin luovaa – olisi soveliasta tehdä myös muuhunkin aikaan kuin klo 8.00 alkaen? En tiedä miten muualla, mutta itse muutamassa mainostoimistossa, digitoimistossa ja it-firmassa työskennellessäni se hiljainen normi vaan edelleenkin on, että töissä on oltava klo 8 -16.00.

Jos minä saisin päättää, tekisin työni yöaikaan. Silloin olen vihdoin rento, mutta valpas ja valmis keskittymään. Yö on parasta aikaa luovuudelle. (Paitsi näköjään joskus inspiraatio yllättää aamulla klo 7.30 :) )

__
Kiitos  Mamma Mia -pastassa käytetystä pussukasta kuuluu tälle tutoriaalivideolle: https://www.youtube.com/watch?v=NAG3CzYStEQ&feature=youtu.be.
Videolla ohjeet englanniksi pussukan taitteluun. Kauniin mallinen  ja jämerä pussukka kerrassaan, vaikka ihan ohuesta paperista taittelisi. Hyvä ja helppo lahjapussukka.

Olen tylsistynyt

Keksittäisiinkö jotain uutta? Ruokapostauksiin siis.

Olen tarkoituksella halunnut pitää blogini positiivista energiaa täynnä, mutta nyt täytyy valittaa. Instagramin herkullinen kuvavirta oli alkuun ihanaa katseltavaa: kun näki kauniisti otetun leivontakuvan herahti vesi kielelle välittömästi ja samalla sai huokaista syvään kuvan visuaaliselle kauneudelle. Nyt kuitenkin kuvavirtaa päivittäin katsellessa, minua on suorastaan alkanut ärsyttämään kuvien samankaltaisuus. Kuvat ovat kyllä kauniita, mutta ne koostuvat aina samoista tylsistä elementeistä: ”tähän leivonnainen näin, ja sitten leivoksen osasista poimitut värit toistumaan kuvan taustalle symmetrisesti…”. Voisimmeko keksiä jo jonkun uuden tavan kertoa leipomuksista? Leivontabloggarit, pliis?

Jos jotain positiivista  näistä toistuvista ruoka- ja leivontapostauksista kuitenkin sanoisi, on ollut ilo huomata miten usea ”perusleipoja-bloggaaja” on kehittynyt visuaalisesti. Hajalleen ja huonosti asetelluista, suttuisista kuvista on alkanut tulla visuaalisesti upeita kokonaisuuksia joita voi tykätä (pienestä tylsistysmisestäkin) huolimatta ilolla. ;)

Kuvissa muuten eilen leipomani super-herkulliset mokka-suklaacupcake:t, jotka menevät suoraan klassikkoreseptieni kokoelmaan. IHANAN TÄYTELÄISIÄ, SUKLAISIA ja vienon mokkaisia herkkupommeja!  Ja tein ähäkuttimaisuuksissani leipomuksista vielä kuvasarjan, kuten yllä opetettu. Kaunista, mutta..ehkä jo vähän tylsää.

Out of the box please -paketoinnin haasteita

Minusta on mukava miettiä paketteja. Usein tehdessäni käsitöitä osa työtä on myös tuotepakkauksen suunnittelu. Voi olla, että tuotetta menee myyjäisissä kaupaksi  vain viisi kappaletta ja vaikka käsityötapahtumissa itse tuote on pääroolissa, haluan aina panostaa myös tuotteen pakkaukseen.

”Jokainen pakkaus on osa tuotetta.” Kuulosti ehkä vähän Matti Nykäsmäiseltä sanonnalta, mutta mielestäni pakkauksen tulee tukea ja jopa korottaa tuotteen ominaisuuksia ja arvoa.  Huomasin tämän mm. tekemiini huopaelintarvikkeisiin pakkauksia suunnitellessani, että kaikkiin ruoka-aineisiin ei sopinutkaan samanlainen paketti. En halunnut myöskään pilata kokonaisuutta esimerkiksi kiepsauttamalla osasia muovikelmun alle tai sellofaanipussiin, sillä halusin pitää kokonaisilmeen mahdollisimman ”juurevana” , siis pelkistetyn luonnollisena ja ei teollisena, kuten itse tuotekin on. Tuotteen keskeisimmät, ne toisista tuotteista erottavat erityisominaisuudet kuten  ”kotikutoisuus” ja ”lämminhenkisyys” siis vaikuttivat tuotepakkauksen muotoon ja sen yleisilmeen syntyyn.

Harmikseni usein kaupassa näkyvät tuotteet on täytynyt optimoida kuljetuksen, kulutuksen ja hygienian kannalta laatikkomaisiin tylsiin muotoihin. Voi, kun tuotteet voitaisiin asettaa esille kauniisti ja yksilöllisesti!

Mutta takaisin päivän aiheeseen, kurkkuihin. :)  Päätin paketoida nämä huopakurkut kiinnittämällä ne vain langalla kartonkialustaansa, sillä nakkimakkaroihin suunniteltu tuotteen yli menevä etiketti ei sopinut näihin. Etiketin alta kurkkujen mehevää ilmettä ei olisi nähnyt enää yhtään. Siksi arvon kurkut, saitte oman pakkauksen.  <3

Jos tuotteet ovat yksilöllisiä, mikseivät siis pakkauksetkin?

Paketti on puoliruokaa – Petit chef vol.1

 

Minulle ulkonäöllä on merkitystä. Tosin niin kai suurimmalle osalle muillekin ihmisistä, joko tiedostaen tai tiedostamatta. Mutta itsellä pinnallisuus menee toisinaan niin pitkälle, että esimerkiksi jo ennen lahjan ostoa on päätetty lahjan paketointiteema. :)

Ystäväni, pienen lapsen äiti hänkin, huikkasi ompelukerhossa kun kerroin puuhistani leikkiruoka-aineiden parissa, että tuossapa olisi hyvä lahjaidea. Jos siis aion joskus ruoka-aineita lahjaksi antaa, tulee niiden paketinkin olla kunnossa.

Suunnittelun seurauksena ainakin nämä nakkimakkarat saivat ihanan kääreen.

Makoisaa sunnuntaita kaikille!

 

Sadonkorjuun aika

Ruoka on yksi suurimmista mielenkiinnonkohteistani ja pitkäaikaisimmista rakkauksistani. Kuten kaikki intensiiviset suhteet, niin myös tämä on tuottanut minulle mitä ihanimpaa hekumaa, mutta myös pahaa oloa ja hankaluuksia.  Nyt intohimoni on lisäksi laajentunut myös leikkiruoka-aineisiin. :)

Koska moni kaupan leikkiruokaseteistä on tehty selvästi isommille lapsille (pakkaukset sisältävät kaikkea pientä sälää sekä pahvista tehtyjä tuotteita, jotka särkyvät helposti taaperon rajuissa leikeissä), päätin alkaa tekemään omalle lapselleni hiukan isompia, hammaskalustonkin kestäviä leikkiruoka-aineita.

Nyt kasassa on jo tarvikkeet aamiaisen tekoon:

• paistettu kananmuna ja salaatinlehti (virkattu)
• kurkkuviipaleet, juustoviipale, makkaraviipale, paahtoleipä (huopa)
• nakkimakkara (trikookangas)
• porkkanat (fleece & matonkude)

Hyvä tutoriaalivarasto huopaleikkiruoka-aineiden tekoon löytyy mm. täältä: http://www.apartmenttherapy.com/how-to-make-felt-food-free-tutorials-135005
Lopulta tein omani kuitenkin ilman mitään kaavaa, kankaista ilolla vapaalla kädellä saksien.

Lapselle leikkiin on kyllä mukava tehdä juttuja…sen ei jotenkin tartte olla niin justiinsa. Lopputuloksen siis. :)

Leikkimaitoa..ja kahvia, pliis!

Olen yrittänyt vieroittautua kahvista jo pari päivää. Eilen retkahdin jälleen ja ajoin lapsen kanssa kahville Amurin Helmeen… Ai, että se lämmin kuppi teki hyvää! Tänään kumminkin olen sinnitellyt upeasti kera vahvan teen, mutta kai asia edelleen koville ottaa, sillä käsittelen luopumista (alitajuisesti) haluamalla suunnitella lapselle leikkimaitopurkin. Maitohan -ja painotetaan vielä, KEVYTMAITO on olennainen osa kahvinautintoa. <3

Tässä myös teille tulostettava leikkimaitopurkki. Maitopurkki kannattaa tulostaa mahdollisimman paksulle paperille / kartongille, pysyy purkki paremmin kasassa kotileikkien pauloissa.

Nauttikaa te kahvista ketkä vielä pystytte! <3

Ohjeita ja vinkkejä leikkimaitopurkin tekoon

• Tulosta malli mahdollisimman vahvalle paperille tai kartongille. –> Voit tulostaa mallin myös tavalliselle kopiopaperille, mutta silloin paperin alle kannattaa liimata ohut kartonki.
• Taittelu onnistuu helpommin tekemällä taittourat: Painat urat metalliviivoittimen ja taittoluun avulla kaikkiin taitettaviin osiin (= kohtiin jossa on katkoviiva). Jos et omaa taittoluuta (joka on mainio apuväline korttien ja pahvien taittelussa *vink) voit painaa urat paksukärkisen parsinneulan silmäpuolella. Paina neulan kantapäällä kuitenkin hellästi, ettei paperi mene rikki.
• Kestävämmän maitotölkin saat liimaamalla kontaktimuovin mallin päälle ennen leikkausta ja taittelua.
• Maitopurkin koko taiteltuna noin 12 cm x 5,5 cm
• Tulostettava malli A4-koossa löytyy tästä: leikkimaitopurkki
  –—

Aito malli taitellusta maitopurkista löytyy instagram- tililtäni. :)