Nice work

Työni UX designerinä (CGI:llä) ei ole pelkkää piirtelyä… mutta välillä se on, ja se on kivaa! Töissä projektit ovat usein suuria ja monimutkaisia, mutta on mukavaa vaihtelua välillä leikitellä nopeiden ja yksinkertaisten ongelmien välillä, kuten eilen.

Tiimiltämme nousi idea huomioida jotenkin taloon tulevia uusia suunnittelijoita. Koska uusia tyyppejä on tulossa taloon jo pian, ajattelimme lähtä alkuun jollain nopeasti toteuttettavalla idealla. Olisiko oma kahvimuki, karkkien ja kynän kera kiva aloitussetti.. vähän niin kuin ”toimistoelämässäselviytymisen perustarvikkeet”? :)

Suunnittelin settiä varten testiksi ensimmäisen mukin. Tarkoitus olisi painattaa mukeihin jatkossa erityylisiä grafiikoita eri mietelausein.

ps. Positiivista palautetta tarvitsee antaa Tampereen Kuvatikkaukselle nopeasta toiminnasta! Astelin liikkeeseen perjantai-iltana 10 minuuttia ennen sulkemisaikaa ja jo klo 18.00 liikkeen sulkeutuessa oli muki kainalossa. Suosittelen kyllä yritystä. Ainakin, jos haluaa pikaisesti persoonallista lahjaa ja taitaa kuvankäsittelyn tai vektorigrafiikan teon..

Advertisement

Suunnittelu käy työstä

Mammalomani päättyi ja palasin takaisin työpaikalleni CGI:lle.  Parasta töihin paluussa on ollut se, että Senior designerinä saan käyttää antaumuksella (melkein) koko päivän suunnittelupuuhiin. Huonoa on se, että iltaisin on jo niin väsynyt ja kaikkensa antanut, ettei järjelliseen saati taiteelliseen toimintaan ole enää paukkuja. Lisähaasteen arkeen tuovat tietenkin paine (tai oikeastaan halu) viettää aikaa perheen kanssa, siskon sairaus (jossa haluan olla tukena ja auttaa heidän perhettään mahdollisimman paljon) ja tarve pitää omaa jaksamista ja terveyttään yllä liikkumalla säännöllisesti kuntosalilla käyden.

Noh, vaikka aikaa ei jää kotona näpräilyyn onneksi on sentään Instagram ja Pinterest, joita katsomalla tulee itselle melkein se sama tekemisen ilo tekemättä mitään.

Ja jos ei vapaalla ehdi olla luova, onneksi sitä saa olla edes töissä. Onpa mukavaa olla suunnittelija! :)

Tässä kuvassa yksi ensimmäisistä töistäni: taskuun mahtuva printtiesite uudesta yksiköstämme Ratkaisu17-tapahtumaan. Tämän jälkeen pääsinkin sitten tekemään paria mobiiliappia..

Out of the box please -paketoinnin haasteita

Minusta on mukava miettiä paketteja. Usein tehdessäni käsitöitä osa työtä on myös tuotepakkauksen suunnittelu. Voi olla, että tuotetta menee myyjäisissä kaupaksi  vain viisi kappaletta ja vaikka käsityötapahtumissa itse tuote on pääroolissa, haluan aina panostaa myös tuotteen pakkaukseen.

”Jokainen pakkaus on osa tuotetta.” Kuulosti ehkä vähän Matti Nykäsmäiseltä sanonnalta, mutta mielestäni pakkauksen tulee tukea ja jopa korottaa tuotteen ominaisuuksia ja arvoa.  Huomasin tämän mm. tekemiini huopaelintarvikkeisiin pakkauksia suunnitellessani, että kaikkiin ruoka-aineisiin ei sopinutkaan samanlainen paketti. En halunnut myöskään pilata kokonaisuutta esimerkiksi kiepsauttamalla osasia muovikelmun alle tai sellofaanipussiin, sillä halusin pitää kokonaisilmeen mahdollisimman ”juurevana” , siis pelkistetyn luonnollisena ja ei teollisena, kuten itse tuotekin on. Tuotteen keskeisimmät, ne toisista tuotteista erottavat erityisominaisuudet kuten  ”kotikutoisuus” ja ”lämminhenkisyys” siis vaikuttivat tuotepakkauksen muotoon ja sen yleisilmeen syntyyn.

Harmikseni usein kaupassa näkyvät tuotteet on täytynyt optimoida kuljetuksen, kulutuksen ja hygienian kannalta laatikkomaisiin tylsiin muotoihin. Voi, kun tuotteet voitaisiin asettaa esille kauniisti ja yksilöllisesti!

Mutta takaisin päivän aiheeseen, kurkkuihin. :)  Päätin paketoida nämä huopakurkut kiinnittämällä ne vain langalla kartonkialustaansa, sillä nakkimakkaroihin suunniteltu tuotteen yli menevä etiketti ei sopinut näihin. Etiketin alta kurkkujen mehevää ilmettä ei olisi nähnyt enää yhtään. Siksi arvon kurkut, saitte oman pakkauksen.  <3

Jos tuotteet ovat yksilöllisiä, mikseivät siis pakkauksetkin?

Paketti on puoliruokaa – Petit chef vol.1

 

Minulle ulkonäöllä on merkitystä. Tosin niin kai suurimmalle osalle muillekin ihmisistä, joko tiedostaen tai tiedostamatta. Mutta itsellä pinnallisuus menee toisinaan niin pitkälle, että esimerkiksi jo ennen lahjan ostoa on päätetty lahjan paketointiteema. :)

Ystäväni, pienen lapsen äiti hänkin, huikkasi ompelukerhossa kun kerroin puuhistani leikkiruoka-aineiden parissa, että tuossapa olisi hyvä lahjaidea. Jos siis aion joskus ruoka-aineita lahjaksi antaa, tulee niiden paketinkin olla kunnossa.

Suunnittelun seurauksena ainakin nämä nakkimakkarat saivat ihanan kääreen.

Makoisaa sunnuntaita kaikille!

 

Jäätelökarhu

Muutama päivä sitten siskon lapset olivat yökylässä ja keksimme piirtää piirroshahmoja. Tämä karhu ei illan aikana syntynyt – mutta jotain muuta sentään syntyi: uusi lapsi, nimittäin siskolleni. <3

Paperit ja kynät jäivät kumminkin lojumaan tuttuun tapaan pöydälle vielä muutamaksi päiväksi. Tänään, siivoamisen sijaan, intouduin piirtelemään uudelleen. Kas näin herkkuja (erityisesti jäätelöä) rakastava, ”kovasti kuntoileva” jäätelökarhu sai syntymänsä!

”Kuntoilu on kivaa – herkuttelu vielä kivempaa!”

Juicy Fruit – mehukasta viikonloppua!

Tulkoon kesä takaisin ja lämmin auringonpaiste näiden jaffa-henkisten kuvioiden myötä!

 

I’m juicy!

”Wwau mitkä melon…” ei, kun lastenjuhliinhan tässä oltiin suunnittelemassa koristuksia.. ;D

Hahmottelin tänään pojan 1v. juhliin hieman jo koristeita. Samalla syntyi sitten pari mehukasta patternia. Josko tekisi lippunauhan hedelmäaiheisilla elementeillä? Tällaisia voisin ehkä rakentaa leikellen eri värisistä pahveista.

Mutta nyt aurinkoon… Lippunauhasta enemmän, kunhan se alkaa valmistua.

Mehukasta viikonloppua kaikille!  <3

Sun sun sun

Miksi kaikki kuulostaa hienommalta englanniksi? :) Tämän päivän visuleikin ja kuosin inspiraationa toimi siis aurinko.

Silmät sokaiseva, lämmittävä aurinko. <3

 

Pattern of the day – taatelipussin uusi ilme

Minua on kiehtonut viidakkomaiset tapetit jostain syystä – tarkoitan siis tämänkaltaisia tapetteja. Liekö tyylissä vähän otettu myös vaikutteita vanhan ajan kasvisto-kansioista tjs? Olen itse pelkistettyjen pintojen, kuvioiden ja värien ystävä, joten mietinkin miksi nämä normaalista maustani poikkeavat kuosit silti kiehtovat minua..Syy selvisi, kun intouduin itse kokeilemaan tuollaisen kuosin luomista.

Oikeastaan idea lähti liikkeelle Rainbow taatelit -pussista, jonka sisältö on niin kovin hyvää mutta ulkonäkö niin kovin lattea. Minua alkoi itseasiassa oikein ärsyttämään, miksi usein halpatuotteiden ilmeen täytyy olla niin törkeä. Toki ymmärrän, että “halvalla ja mauttomalla” ilmeellä haetaan halpaa fiilistä. -Jos tuote näyttäisi liian fiiniltä ja ylelliseltä, saattaisi tarkan markan vartijan silmä automaattisesti ohittaa tuotteen..Mutta silti. Koska tuotteiden printtaus ja tuotanto muutenkin on suuri prosessi, ei tuotteen hintaa juurikaan luulisi nostavan se, jos pakkauksen kuosin suunnitteluun käytettäisiin hieman enemmän aikaa? Eihän?

Aloin siis miettimään, miltä pussi voisi näyttää ilman liukuvärejä. Hahmottelin pussin taustalle tuollaisen “floral”/viidakko-kuosin, joka koostuu taatelipuun ja muiden palmujen oksista. Kuosi on kasattu nopeasti yhteen ja graafikassa saattaa olla rosoa – mutta tärkeintä tässä olikin jälleen kokeilu ja suunnittelu, ei 100.00% viimeistelty lopputulos.

Kun värkkäsin kuosia, ymmärsin lehdyköitä asetellessani ja inspiraatiokuvia googlettaessani, että nämä kuosithan ovat oikeastaan aika psykedeelisiä! Sehän niissä minua varmaan kiehtoikin (minua on aina kiinnostanut psykedeelisyys / luonnottomuus..ehkä se on vähän niin kuin ”aikuisten visuaalista satua” tai jotain sellaista?).

Olipa jotenkin kiehtovaa yhdistää luonnollisia elementtejä luonnottomalla tavalla.

Parempi sata huonoa ideaa kuin ei yhtään ideaa – Cars cars cars

Koska aina ei ehdi askartelemaan, ajattelin ottaa yhdeksi tavaksi kehittää luovaa ajatteluani suunnittelemalla “päivän kuosin” tai oikeastaan kortin.

Ideana tässä puuhastelussa olisi laskea omaa kynnystä visuaaliseen suunnitteluun: usein tähtään suunnitelmissani liian korkealle, jolloin iloinen inspiraation hetki päättyy pettymykseen. Suljen koneen lopulta pettyneenä sillä en joko a) saanut mitään aikaiseksi itselle kasaamieni suurien suorituspaineiden tähden tai b) lopputulos ei mielestäni ollut niin hieno kuin olisin halunnut.

”Parempi sata huonoa ideaa kuin ei yhtään ideaa.”

Olen yrittänyt sanoa omalle kummityttärelleni (joka myös on kova puuhaamaan ja ideoimaan), että älä koskaan ole turhan itsekriittinen. Etenkään alkuvaiheessa. Jos lopputulos epäonnistuu – ei se mitään. Mutta jos jo alkuun tyrmää kaiken liian kovalla itsekritiikillä voi käydä niin, ettei saa mitään aikaiseksi. ”Parempi sata huonoa ideaa kuin ei yhtään ideaa.” Ja kai se niin menee, että siinä sadassa saattaa lymyillä muutama helmikin. Ilman 99 huonoa, ei olisi löytynyt sitä yhtä hyvää.

Siispä sanoista tekoihin myös omalla kohdallani..

Jos suunnittelun lähtökohtana olisikin lähteä liikkeelle:

1. jostain hyvin helposta ja arkisesta, kyseiseen päivään liittyvästä teemasta
2. lopputuotoksen koko on rajattu – pieni A6-kokoa oleva kortti
3. ja korttia ei tarvitse välttämättä toteuttaa fyysiseksi / myydä / antaa lahjaksi kellekään, ei suunnittelulle muodostu liian suuria paineita.

Ja kuinka kävikään.. Omaksuessani yllä olevan tekniikan ja mentaliteetin, syntyi piirtopöydällä hetkessä päivän kuvio! Ja mielestäni lopputulos oli varsin mainio.

Tälläistä suunnittelun pitäisikin olla –  iloista ja vapauttavaa puuhaa, ei suorittamista (omien) suorituspaineiden alla.

Cars, Cars, Cars…

Ensimmäinen kortin inspiraationa toimi siskonpoikani lähestyvät synttärit sekä viime viikolla kohtaamani uimahousuepisodi. 😃 Toisella luokalla oleva synttärisankari toivoi jälleen kerran lahjaksi autoa, kuten joka vuosi. Ajattelin siksi suunnitella pojalle kuvitteellisen synttärikortin, jossa teemana auto. Teema joka toistuu lahjassakin, jonka juuri eilen kävin ostamassa pojalle. 😉

Lisäksi kevään piirtäessä merkkejään, aloin etsimään jo kesää varten omalle pienelle pojalleni ensimmäisiä uimahousuja. Kaupoissa ja uimahallissa tuli törmättyä siihen, että kaikki poikien uikkarit olivat printattu lähinnä täyteen Disneyn Cars-kuosia. Poikamaiset puuhat ja kiinnostuksen kohteet ovat toki tervetulleita meidänkin pojan elämään, mutta eikö poikien maailmaan mahdu enää muuta kuin  yksi tuotteistettu Salama McQueen? Siksipä tässä hieman toisenlainen lähestymistapa poikamaiseen aiheeseen – autoon.

Mitähän kuvio mielestänne esittää? 😃