Eriskummallinen mokkapalaresepti + se maailman paras

Mokkapaloihin ei kyllä kyllästy koskaan!  Ja maailmalla varmaan liikkuu niin monta eri versiota tästä klassikkoleivonnaisesta kuin on leipojiakin. Mutta oletteko kokeilleet tätä reseptiä? :

Sisälle pala vanhan patjan superlonia, pinnalle huopaa ruskean eri sävyissä ja päälle herkullisia lankaströsseleitä. Nam nam!

Näiden väkerrys alkoi jo hyvissä ajoin viime syksynä ja tarkoitus oli antaa niitä tuttavien lapsille joululahjoiksi, mutta niinpä kävi että ne vasta joulun jälkeen valmistuivat. Noh, käsitöistä ei kannata ottaa stressiä – minä ainakin yritän pitää käsityön ilon kantavana tekijänä ja jos niskat alkavat jäykistyä ja pinna kiristyä väsymyksestä tai solmuun menneistä langoista, annan asian olla -niin kauan että ilo syttyy uudelleen silmiin.

Ja tarkoitus olisi näitä lahjaksi muutama antaa, mutta katsotaan milloin. :)

ps. Tässä empiirisen tutkimuksen tuloksena maailman parhaimpien mokkapalojen resepti. (Tosin kerro toki, jos sinulla on vielä parempi – kokeilen mielelläni. <3)

Mokkapalat “aikuiseen makuun”

Pohja:
3 dl sokeri
3 munaa
5 dl vehnäjauhoja
1 dl kookoshiutaleita
3 rkl tummaa leivontakaakaojauhetta
2tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
2 dl maitoa
200 g voita

Kuorrute:
4 dl tomusokeria
3 rkl tummaa leivontakaakaojauhetta
2 tl vaniljasokeria
50 g voita
0,5 dl kahvia

+ päälle kookoshiutaleita

Ohje:

• • Riko munat ja anna niiden lämmetä kulhossa huoneenlämpöisiksi
  • Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi
  • Lisää kuivat aineet voisulan ja maidon kanssa vuorotellen
  • Kaada isolle pellille leivinpaperin päälle.
  • Paista 200*C 20 min
  • Anna paistoksen jäähtyä ja tee sitten kuorrute:
    • Sulata voi
    • Sekoita joukkoon kahvi ja kuivat aineet
    • Ripottele pinnalle reilusti kookoshiutaleita.
  • Huumaannu herkullisesta mausta! <3

Advertisement

Rauhaisaa joulua!

Ohhoh, postaus lähti julki jo ennen aikojaan pelkkien kuvien kanssa..Mutta toisaalta, kuvat kertovat jo melkein kaiken: maailmaan parhaimpia Pipareita tuli tehtyä sekä pakettikortteja. :)

Mietin pitkään jaksanko alkaa tekemään piparitaikinaa, mutta täytyy sanoa että se kannatti sillä MIKÄÄN EI OLE MAISTUNUT IHANAMMALTA (raakana tietenkin <3 ) kuten tämä itse tehty piparitaikina. Kyllähän kaupan piparitkin maistuvat hyvälle, mutta kyllä se itse voilla tehty vaan vie voiton. Ja mikä tuoksu taikinan tekovaiheessa keittiöön leijailikaan!

Lisää joulumieltä tuotti se, että piparit tehtiin yhteistyönä: minä lupasin tehdä taikinan ja perheen pojat eli mies ja taapero leipoivat ja paistoivat piparit. Ihanaa, että kaikkea ei tarvitse tehdä itse. Kyllä ne miehetkin osaa.

Jos ensi vuonna täytyy miettiä, mistä joulupuuhasta säästetään, ei se saa olla piparkakkutaikinan teosta ainakaan. Meillä taidetaan ainakin tänä vuonna nipistää sitten joulusiivouksesta. ;)

Rauhaisin jouluterveisin,
P

Lataa tästä: tulostettavat pakettikortit

Tee (melkein) itse – keksipurkki etiketillä

Näinä yltäkylläisyyden aikoina olen alkanut suosimaan ruokalahjoja. Ehkä siksi, että ruoka ja muut herkut ovat ainakin meidän talouteen aina tervetulleita. ;) Syötävä lahja ilahduttaa, voi olla jotain speciaalia mitä itse ei välttämättä ostaisi, mutta jonka mielellään ottaa vastaan ja mikä parasta – käytön jälkeen ei lahjasta jää muuta ylimääräistä lojumaan, kuin korkeintaan muutama murunen lattialle. Ken siis voisi vastustaa ruokalahjoja!

Ompelukerhon pikkujouluihin piti tuoda lahja, jonka max hinta on 5e. Koska olen itse googletellut jo pitkään keksipurkkeja ja kuolannut niiden perään, päätin tehdä kaapista löytyvistä aineksista ja Ikean vanhasta hillopurkista sellaisen.

Mielestäni tällainen “tee-melkein-itse”-lahja on hieman samaa kastia kuin lahjakortit. Siis hyvässä mielessä. Lahja ei ole 100% valmis lahjansaajan sen saadessaan, vaan se aktivoi vastaanottajaa. Lahja kuitenkin ohjaa tiettyyn suuntaan – tässä tapauksessa suunta on aika selkeä. Keksipurkin aineksiin täytyy vielä tekijän lisätä voita ja munaa. Sitten pikkuleipämixi onkin valmis paistettavaksi.

Puolen litran purkkiin mahtui puolikas tämän ohjeen aineksista. En ole itse testannut pikkuleipämixin makua käytännössä, mutta alkuperäisen ohjeen sivulla löytyy kuvia valmiista pikkuleivistä. Luulisi nyt ettei pähkinöistä, suklaasta, fariinisokerista ja voista voi kovin pahoja pikkuleipiä tulla. :)

Itse käytin omassa purkissani hasselpähkinärouhetta ja maitosuklaalevystä veitsellä rouhittuja paloja. Purkista roikkuvassa pienessä etiketissä on lahjansaajalle pikkuleipien teko-ohje ja ainekset.

Lataa tästä jouluinen etiketti joko 0,5litran tai 1 litran taikinalle.

Makoisaa joulunodotusta!

Torttuiloa

Viikonloppuna se jälleen iski – joulufiilis siis. Ja sen myötä myös torttuhimo. Olen aiempina vuosina yrittänyt pinnistellä ainakin joulukuun 1.päivään asti, mutta tänä vuonna…

Lauantaina työstin torttuhimoani tekemällä huovasta ja huovutusvillasta torttuaiheiset korvakorut. Sunnuntaina teimme perheen kanssa pyhiinvaellusmatkan maailman parhaimpien torttujen mekkaan: Tampereen Amurin Helmeen. Torttuja siellä ei tietenkään vielä ollut tarjolla (joulukuun loppuviikoilla on), mutta paikan atmosfääri on aina jouluinen ja ihania, perinteisiä, kielenvieviä leivonnaisia on tarjolla ympäri vuoden. Mutta nyt viikon puolessa välissä kärsivällisyyteni loppui ja antauduin vihdoin himolle: ”Miksi odottaa jouluun, kun voin saada ihanuutta jo nyt.” Siispä tänään tuli pellillinen torttuja, torttuja, TORTTUJA!

Suunnittelin lisäksi korviksiin yksinkertaisen pakkauksen, jossa sisällä yllätyksenä rahkavoitorttutaikinan ohje. Näin torttuiloa voi jakaa myös muillekin ’kaksiulotteisen’ lahjan kera. (Kuvassa luonnos pakkauksesta.) Amurin Helmen torttutaikinan salaisia suhteita ei minulla tietenkään ole hallussa, mutta kyllä tälläkin reseptillä tulee aika taivaallisia torttuja.

Korvispakkauksen taustakuviona on muuten Amurin Helmen tapetista napattu kuvio. Torttutaikinan resepti on Kotilieden sivuilta ja testattu toimivaksi nyt jo useana vuonna. (Ohjeesta poiketen jäähdytin taikinaa jääkaapissa vain noin 1h aineisten sekoittamisen jälkeen. Tämän jälkeen kaulin taikinan taitoksille x3 ja leivoin taikinasta heti perään tortut. Taikinaa ei siis välttämättä ole pakko jäähdyttää yön yli tai jäähdyttää uudelleen taitoksien jälkeen. Torttujen paistoaika on noin 10 – 15 min.)

Suosittelen tekemään torttutaikinan itse – taikinan teko ei ole vaativaa monimutkaisen kuuloisista ohjeista huolimatta. Itse tehdyllä taikinalla tortut ovat 400 kertaa parempia kaupan valmistaikinaan nähden! <3 

 

 

 

Olen tylsistynyt

Keksittäisiinkö jotain uutta? Ruokapostauksiin siis.

Olen tarkoituksella halunnut pitää blogini positiivista energiaa täynnä, mutta nyt täytyy valittaa. Instagramin herkullinen kuvavirta oli alkuun ihanaa katseltavaa: kun näki kauniisti otetun leivontakuvan herahti vesi kielelle välittömästi ja samalla sai huokaista syvään kuvan visuaaliselle kauneudelle. Nyt kuitenkin kuvavirtaa päivittäin katsellessa, minua on suorastaan alkanut ärsyttämään kuvien samankaltaisuus. Kuvat ovat kyllä kauniita, mutta ne koostuvat aina samoista tylsistä elementeistä: ”tähän leivonnainen näin, ja sitten leivoksen osasista poimitut värit toistumaan kuvan taustalle symmetrisesti…”. Voisimmeko keksiä jo jonkun uuden tavan kertoa leipomuksista? Leivontabloggarit, pliis?

Jos jotain positiivista  näistä toistuvista ruoka- ja leivontapostauksista kuitenkin sanoisi, on ollut ilo huomata miten usea ”perusleipoja-bloggaaja” on kehittynyt visuaalisesti. Hajalleen ja huonosti asetelluista, suttuisista kuvista on alkanut tulla visuaalisesti upeita kokonaisuuksia joita voi tykätä (pienestä tylsistysmisestäkin) huolimatta ilolla. ;)

Kuvissa muuten eilen leipomani super-herkulliset mokka-suklaacupcake:t, jotka menevät suoraan klassikkoreseptieni kokoelmaan. IHANAN TÄYTELÄISIÄ, SUKLAISIA ja vienon mokkaisia herkkupommeja!  Ja tein ähäkuttimaisuuksissani leipomuksista vielä kuvasarjan, kuten yllä opetettu. Kaunista, mutta..ehkä jo vähän tylsää.

Löydä sisäinen kotirouvasi

Välillä mieli haikailee takaisin työelämän kuhinaan, mutta näin rauhaisana sadepäivänä iloitsen mahdollisuudestani olla ‘vaan’ kotona. KYLLÄ – siivota, pestä ja viikata pyykkejä sekä laittaa ruokaa ennen miehen kotiin tuloa. Mottonani on aiemmin ollut “siisti koti on merkki hukkaan heitetystä elämästä” – se on totta edelleenkin, mutta onpa ihanaa kun nykyään on joskus aikaa myös siivota koti.

En muista milloin työelämässä ryntäillessäni olisimme ehtineet pedata edes sänkyä. Kodin sotkua ei toki kiireessä huomannut, mutta tänään pedatessani sänkyä jäin pohtimaan, kuinka kaunista kotona onkaan ja kuinka ihanaa on, että ehdin pitää sitä jopa nyt siistinä.

Hurjat seikkailut ja villi yöeläminen ovat toki edelleen minusta mielenkiintoisia puuhaa, mutta en jaksa janota enää joka päivä jotain “erityistä”. Minusta on mukava olla ihan vain näin kotona – en tarvitse enempää. <3

Ohjeita ja vinkkejä kotirouvamaiseen elämään

• On ok, olla tekemättä “mitään”. Elämä on jännitystä ja elämyksiä täynnä, mutta niitä ei tarvitse janota jokaisena päivänä.
• Elämyksiä löytää myös läheltä, vaikkapa omasta (siististä) kodista kunhan jaksaa vain keskittyä ja katsoa tarkemmin.
• Kotityöt ovat meditaatiota parhaimmillaan. Joku voisi sanoa siivoamista tylsäksi, mutta mikä onkaan meditatiivisempaa kuin näiden yksinkertaisten ja helppojen liikkeiden toistaminen! Siivotessa ei voi lisäksi tuntea suorituspaineita – onnistut aina. ;)
• Kaunis koti on visuaalinen ilo. Älä kuitenkaan tunne painetta kodin siistinä pitämisestä, koti siistiytyy sitten kun siihen on löytyy sopiva aika.

—
Koska olen itse laihdutuskuurilla ja pyrin välttämään turhia kiusauksia kaapissani, en aio tehdä (lähestyvästä omenasatokaudesta huolimatta) kuvassa näkyvää  AIVAN TAIVAALLISTA mantelista omenapiirakkaa. Postauksen alussa siis kuva kyseisestä omenapiirakasta parin vuoden takaa – ja linkki vie ohjeeseen, vanhaan leivontablogiini. :)

Väritystehtäviä ja juhlahumua

Lupailin aiemmassa postauksessa pistää kuvia poikani nimpparijuhlista ja viireistä joita lapset värittivät. Ja pistetäänpä kuva vielä kakustakin, joka oikeastaan onnistui ihan hyvin. Kakun onnistuminen viime aikoina on nimittäin ollut aika erityistä. :)

Olen useamman vuoden putkeen kokeillut aina innoissani jotain uutta herkullisen oloista täytekakkukomboa, mutta…valitettavasti pettynyt joka kerta. En tiedä onko vika ollut kokissa vai missä, mutta erityisesti sokerimassakuorrutteiset kakut (vaikka ne kauniita olisivatkin) ovat olleet pelkkää sokerilöllöä. Itse olen imelän ystävä, mutta jotenkin ne kakut ovat aina olleet aivan liian äiteliä.

Noh, tällä kertaa päätin että menen kyllä perinteisellä mansikkakermakakulla – ja kuinka hyvää se olikaan! Kakun päälle tuli vain värjättyä kermaa ja sokerimassasta tehty pilvi. (Mallipohja kakkukoristeiden tekemiseen ladattavissa aiemman postaukseni lopusta)

Ehkä tällä mennään tulevinakin vuosina.

Ai niin, ja lasten tekemistä viireistä tuli oikein mainioita. Ensin vieraat hieman ujostelivat, mutta kun he lopulta pääsivät vauhtiin piirtopöydän ääressä alkoi viirejä tulla vauhdilla. Piste oli siinä mielessä mukava, että se sijaitsi toisessa huoneessa: lapset saivat pesiytyä sinne rauhassa taiteilemaan ja vanhemmat keskutella kahvipöydässä. Tosin käytännössä se meni niin, että muut vanhemmat ja mieheni ehtivät jutella – minä avustin lapsia toisessa huoneessa. 😃 Noh, tärkeintä oli että vieraat viihtyivät ja minä sain yllättyä lasten luovuudesta.

Ripottelin pöydälle eri värikyniä, Washi-teippejä, kuvioleikkureita, väripapereita ja tietenkin viiripohjia (värityspohja saatavilla tämän vanhan postauksen lopusta). Naureskelin alkuun, pystyykö tyylistään tarkka emäntä ripustamaan lasten eri väreillä “tuhertelemia” töitä esille loppunauhaksi, mutta viireistä tuli todella ihania. Ehkäpä sitä itsekin voisi rohkeammin käyttää värejä, sitten kun seuraavan kerran jotain taiteilee!

Onko teillä vinkkejä rauhallisista aktiviteeteista, joilla juhlissa voisi pikkuvieraita viihdyttää?
Viirien väritys ja lippunauhan yhdessä tekeminen ainakin oli juuri sellaista.

Mistä on pienen pojan kakut tehty…

Minun täytyy myöntää, että en osaa juuri ollenkaan piirtää vapaalla kädellä. Ajattelin tehdä elinochalvan instagram-kakkukuvan innoittamana (ja tietenkin suurena pilvi-fanaatikkona) lapseni nimipäiväjuhliin söpön pilvikakun, mutta jopa pilven piirtäminen alusta asti käsin on meikäläiselle “aika mahdoton juttu”! Noh, mutta onneksi on tietokoneet..

Olin jo googlettamassa sopivaa pilvikuvaa, kunnes muistin että omasta blogistanihan löytyy jo pilvikuvioita ja vieläpä vektorimuodossa..Nappasin kakkuun siis yhden kodinhoitohuoneeni seinämaalauksessa käytetyistä pilvistä -sitä hieman täydentäen.

Koska vapaalla kädellä piirtämistä huonommin menisi takuulla vapaalla kädellä sokerimassan leikkaaminen, ajattelin suunnitella kakun kuviot ensin koneella, tulostaa ne paperille ja käyttää irtileikattuja kuvioita sabluunana sokerimassan leikkaamisessa.

Saapa nähdä tuleeko kakusta  kuten suunniteltu (siis kuten tuossa postauksen ylälaidassa olevassa draftissa)… Mitäs luulette? 😃

Tarvikkeet
Tässä ladattavaksi A4-kokoinen sabluuna, jota aion itsekin käyttää kakun koristuksien leikkaamiseen: kakkupilvi.pdf

Kuvia valmiista täytekakusta löytyy täältä