Leftovers

_nik9054
_nik9060

Moni on hyvä loihtimaan kaapin pohjilta löytyvistä rippeistä tai hajanaisista aineksista upean aterian. Luovasta mielestä huolimatta en itse ruoanlaitossa ole kuitenkaan koskaan pystynyt tuohon. Ruoat tehdään reseptien mukaisesti ja ohjeista ei poiketa. 😃 Mutta onneksi askartelussa usein käsillä olevat ainekset toimivat inspiraation lähteenä. Suurta mielihyvää tuottaa lisäksi se, jos kaapissa pitkään lojuneet ylijäämämateriaalit löytävät vihdoin paikkansa jostain tuotoksesta, johon voi olla vielä jopa tyytyväinen!

Ostin huopaelintarvikkeita varten paksua huonekaluhuopaa, joka ei toiminutkaan leikkifettucini-pastana. Harmittelin turhaan hankittua ostosta muutaman viikon, kunnes keksin kokeilla “pärekorin tekoa” huovasta. Mielestäni ihan kiva ja moderni hedelmäkori tuli lopputuotoksena.

Punominen oli helppoa ja lopputulos syntyi alle parissa tunnissa. Huovalla taiteilu oli varmasti sata kertaa helpompaa kuin aidon materiaalin kanssa. ;) Hatunnosto vanhoille taitajille!

Jos huopa olisi toista sävyä, voisin tehdä ehkäpä samalla tekniikalla tarvikekoreja kylpyhuoneeseen.

Ohjeita ja vinkkejä sisustuskorin tekemiseen pärekoritekniikalla

  • Leikkaa huonekaluhuopa noin 2 – 3 cm kokoisiksi suikaleiksi. (Jos teet pienen korin, tee suikaleista ohuempia. Isompi kori näyttää paremmalta leveämmillä suikaleilla.)
  • Puno suikaleista pärekoritekniikalla (kuvia tämän sivun alaosassa) haluamasi kokoinen kori.
  • Reunapäättely kannattaa ommella vielä ompelulangalla kiinni. Näin yläosa ei lähde purkautumaan.

Tarvikkeet:
Paksu huonekaluhuopa (Eurokangas, Lempäälä Ideapark), ompelulanka

Mainokset

Ruokablogiko tästä tulikin? Leikkipastaa lapselle

Leikkiruokaa - tomaatti lihapullapasta huovasta

Leikkiruokaa: lihapullat huovasta

Basilikan lehti huovasta

Lempipastaani on basilika-tomaatti-mozzarella-(valkosipuli)tuorepasta. Onneksi myös lapseni rakastaa tätä ruokaa. <3 Koska valjut valkoiset mozzarellapalat näyttäisivät hieman kummilta leikkiruoassa, on ne korvattu tässä pienemmän kokkaajaan versiossa leikkilihapulilla.

Joulupuuhien sijasta postailenkin tänään vaihteeksi huoparuoista, joita tuli tehtailtua taas lisää. Lisäksi täytyy tunnustaa, että aina kun virittäydyn täällä joulutunnelmiin on suuhuni sujahtanut suklaata palanen jos toinenkin. Tätä menoa en mahdu jouluun mennessä siis mihinkään vaatteeseeni ja joulun yksi parhaista elämyksistä eli suklaan rajoittamaton syöminen on vesitetty, jos homma riistäytyy käsistä jo lokakuussa. :)

Lisäksi ainakin täällä Tampereella on ollut nyt hyvin sateista. Vaikka lehdet ovat tippuneet, vihertää nurmikko kuin kesäkuussa. Ehkäpä sitten taas pääsee takaisin jouluisiin tunnelmiin, kun ensilumi tippuu. Toivotaan, että jotain pientä ihanaa tulisi pian vaikka se sulaisikin pois saman tien. <3

Olen ajatellut myydä huopaelintarvikkeita Etsyssä, johon perustin jo  DeadmoonTre-nimisen kaupan. Onko muilla käsityömyyjillä kokemusta Etsystä? Äkkiseltään se vaikuttaisi helpolta ja edulliselta tavalta myydä tuotteita. Palvelussa ei ole kuukausihintaa, mutta pieni maksu menee myydyistä tuotteista sekä tuotteiden esillepanosta. Siksipä myynnin aloittaminen ei tunnu pahalta. Jos ihmiset innostuvat tuotteista hyvä niin. Jos taas kauppa ei käy, ei ole paljoa menettänyt.

Olen usein myös valmistautunut joulumyyjäisiin tehtailemalla kasapäin tuotteita, joista osa on mennyt kaupaksi hyvin ja osa jäänyt myymättä ja jäänyt riippakiveksi kodin kaappeihin. Siksi ajattelin, että nettikauppa olisi hyvä tapa myydä: tuotteita ei tarvitse varastoida kasapäin ja vaan niitä voi tehdä vasta kysynnän mukaan. Oma kauppani on kuitenkin vielä vähän raakile, sillä helppoudesta huolimatta tuotetietojen, tekstien ja näyttävien kuvien taiteilu vie aikaa. Mutta kaikki ajallaan. 😃

Leikkipastani kuitenkin valmistui nyt ja täydentyi basilikan lehdillä. Joskus huoparuoan kanssa rankka yksinkertaistus ja ”tyylittely” on tarpeen, mutta tähän basilikan lehteen tuli kaunis muoto, kun kopioin sen mallin 1:1:n aidosta lehdestä!

On se luonto ja käsityön helppous joskus niin ihmeellistä.

Jotain vanhaa, jotain uutta – joulukalenteri wc-paperirullista

img_0072
img_0050
img_0044
img_0045

Tänä vuonna tämän perheen joulukalenteri syntyy kauneudesta, käytännöllisyydestä….ja wc-paperirullista. :) Kuulostaa ehkä hieman koruttomalta, mutta eikös se niin mene että kaikesta saa kaunista pienellä ehostuksella. Niin myös wc-paperihylsyistä! ;)

Seinälläni ei itse tehtyä kalenteria ole sitten lapsuusvuosien näkynytkään. Mietin ensin teenkö joulukalenterista sen verran kestävän, että sen voisi kaivella seinälle joka vuosi. Mutta koska sellaisen valmistus olisi luultavasti vaatinut kangaskaupassa tms. käyntiä ja järeämpien tarvikkeiden hankkimista, halusin laskea hieman rimaa ja käyttää talosta jo löytyviä materiaaleja. Ehkä tällä tapaa joulukalenterikin valmistuu ajallaan, vielä ennen joulukuun alkua.

Ja mitäs meiltä löytyy kasapäin?  Meillä ainakin on pienen lapsen myötä wc-paperin kulutus lähtenyt huimaan nousuun.. Oikeastaan ihan hävettää, miten paljon paperia nykyään kuluu. Noh, nyt ainakin 24 hylsylle löytyy uusiokäyttöä.

Ajattelin laittaa kalenteriluukut roikkumaan seinälle iloisen sekaisen rykelmään – siitä kuvia myöhemmin, kunhan kalenteri valmistuu ja saa täytteensä. Koska kalenterin osaset saattavat heilua nauhassa ja kääntyillä toisinpäin koristelin myös ”lahjarasian” toisen puolen kakkupaperista leikatulla pitsillä. Etupuolella on Granitin leimasinsetiltä valkoiselle paperille painettu numero.

Joulukalenteri-inspiraationi lähti liikkeelle tästä iloistesta lahjarykelmästä ja lahjarasian teko-ohjeesta.

Joulukalenteri tulee yhteiskäyttöön koko perheelle…odotan innolla, mitä hommaan pestattu mies hankkii minun luukkuihini. :D

Kontaktiliima -liimojen ässä

img_0317

img_0320

img_0330

Ajattelin kirjoittaa tänään yhdestä rakkaimmasta ystävästäni kontaktiliimasta. ❤️

Monelle liima ja sen käyttö voi olla varsin tuttua, mutta joillekin…kuten esimerkiksi minulle, sen oikeanlainen käyttö ei ollutkaan ihan selkeä juttu. Ymmärsin itseasiassa vasta eilen, miten liimaa oikeasti tulisi käyttää. Vuosien käytöstä huolimatta!

Voin syyttää sekä itseäni, että liimatuubissa olleita huonoja ohjeita. Nyt mieheni käsityönurkkauksesta kähveltämässä kontaktiliimatuubissa (Casco Kontaktiliima) kerrottiin ENSIMMÄISTÄ KERTAA selkeästi, miten liimaa tuli käyttää. Ja kun käytin sitä ohjeiden mukaisesti, tuli liimasidoksesta kestävä!

Lyhyesti: Tärkeintä liiman käytössä on liiman levittäminen kiinnitettävien pintojen molemmille puolille ja liiman kuivattaminen ENNEN puristusta. Itse kärsimättömänä puristin osaset yhteen aina liian varhain ja siksi sidoksesta ei tullut joka kerta kestävää. Mietinkin usein miksi, joku koru kestää ja toinen taas ei. Syynä lienee oli tuo liian hätäinen kuivusmisaika.

Kontaktiliiman käyttökohteet

Kontaktiliima sopii erittäin voimakasta pitoa vaativiin askarteluihin. Olen itse käyttänyt sitä koruaskarteluissa kiinnittämään kangasta metalli-/muoviosiin. Esimerkiksi kankainen heijastin kiinni rintaneulaan, kangassormus kiinni metalliseen sormuskuppiin jne. Kontaktiliimasidos kestää hyvin myös kosteutta.

Kontaktiliimaa kiinnittää useita eri materiaaleja erittäin pitävästi, johon yleisliima (Erikeeper) tai askartelukuumaliima ei pysty. Esimerkiksi askartelukuumaliima kiinnittää nopeasti eri materiaalit, mutta sidoksesta ei tule pitävä. Siksi suurissa koruaskarteluissa käytän kuumaliiman sijaan aina kontaktiliimaa.

Kontaktiliima on kuitenkin “vaarallista” – se on ihoa ärsyttävää. Lisäksi kuivuessaan se jää epämiellyttävän näköiseksi (”keltavihertävä lima” mmm…  ). Siksi pienkoruissa (esim. korvakorutappien kiinnittämisessä) olen käyttänyt kalliimpaa koruliimaa. Olen kuitenkin kokenut, että koruliima ei kiinnitä kaikkia eri metallilaatuja yhteen eikä erityisesti kangasta ja metallia.

Kontaktiliiman käyttö

Kontaktiliima on erittäin vahvaa liimaa. Varo liiman joutumista sormiisi tai iholle. Iho voi ärsyyntyä voimakkaasti.

  • Laita liimaa liimattavien osien MOLEMMILLE pinnoille.
  • Älä yhdistä heti osia toisiinsa, vaan anna liiman kuivahtaa niin ettei se enää tartu ja veny esim. paperilla koskettaessa. (Älä kosketa missään nimessä liimaa sormin!)
  • Paina liimattavat kohteet yhteen.
  • Puristuksen jälkeen pinnat tarttuvat välittömästi yhteen. Sidoslujuus kuitenkin vahvistuu vielä vuorokauden kuluessa.

Muita hyviä askarteluliimoja

  • Yleisliima Erikeeper:  Minä ainakin luotan klassikoiden voimaan! Aito Erikeeper on turvallista ja sillä onnistuu suurin osa askarteluista (kangas, puu, nahka, pahvi, paperi..). Yleisliima kuitenkin kupristaa ohuet paperit, jättää liimatun kankaan kovaksi ja kuivuminen vaatii kärsivällisyyttä.
  • Askartelukuumaliima: Kontaktiliiman lisäksi toinen suuri rakkauteni on kuumaliima. <3 Kuumaliima kuivuu sekunneissa ja sopii siksi esimerkiksi askarteluun, jossa elementti halutaan kiinnittyvän tiettyyn asentoon.  Käytän usein kuumaliimaa silloinkin, kun homman voisi hoitaa yleisliimalla – haluan vaan liimauksen olevan valmis sekunneissa. Kuumaliimaus vaatii kuumaliimapyssyn ja liimapuikkoja. Kuumaliimatut sidokset eivät ole kovin pitäviä. Siksi en käytä kuumaliimaa esimerkiksi koruaskarteluissa.
  • Tekstiililiima: Tekstiililiima näyttää ja käyttäytyy kuin yleisliima, mutta kuivuessaan se ei jätä tekstiiliä kovaksi. Olen käyttänyt tekstiilikoruissa tekstiililiimaa kauniin ja kestävän lopputuloksen saamiseksi.
  • Koruliima: Pienen pienissä tuubeissa myytävä, hintava hienokoruliima. Koruliiman mukana tulee yleensä neulankärjenomainen suuosa, jolla pikkuruisenkin liimamäärän annostelu onnistuu helposti. Sopii hyvin pieniin töihin. Kiinnityskohteina lasi, teräs, alumiini, messinki, pronssi, kupari, posliini, hartsi, muovi, keramiikka, betoni, lasikuitu, puu.
  • Paperiliima: Paperin ja kartongin paras kiinnittäjä. Ei kuprista paperia, kuten yleisliima.

Puuttuiko tästä jokin tärkeä liima vielä? :)

Pitäviä liittoja kaikille toivoen.  ;)  -P

Joulukalenteri-ideoita ja suunnittelun iloa

img_0075

Joskus suunnittelu on mukavampaa kuin itse tekeminen. Ja nykyään myös suunnittelusta on tehty varsin mukavaa, kun on internet..ja mikä ihaninta Pinterest!

Keräsin Pinterestiin joulukalenteri-ideoita. Käykää toki katsomassa ne, jos ”joulukalenteri aikuiseen makuun” kiinnostaa. :) Näiden pohjalta syntyi myös meidän perheen tämän vuoden kalenteri, josta lisää tulevissa postauksissa.

Vaikka monta täydellisen ihanaa ideaa tuli surffailessa jo vastaan, kävi lopulta niin kuten yleensä käy: omasta tekeleestä tuli sitten aivan omanlainen. Se minusta surffailussa ja ”benchmarkkauksessa” onkin ihaninta (ja paljastetaan salaisuus: samaa menetelmää käytän melkein aina myös työssäni visuaalisena suunnittelijana), että vaikka kuinka lähtisi jo jostain olemassa olevasta ideasta liikkeelle, päätyy lopulta jonnekin aivan muualle.

Ja hyvä niin: Alkuperäistä ideaa ei ole siis härskisti kopioitu, vaan se on toiminut pohjana jollekin aivan uudelle. Jopa silloinkin, kun homma on lähtenyt käyntiin melkein kopiointina.

Tätä ei kannata ymmärtää väärin. Uskoisin näin maailman nykyään toimivan: 0,5%  porukasta tekee täysin uutta ja ennennäkemätöntä (taitelijat ja innovaattorit) ja 99,5% muuntelee ja varioi jo olemassa olevaa. Lisäksi inspiraatio vaatii pohjaksi lähdemateriaaleja: ennen ne haettiin matkoilta, taiteesta ja kirjallisuudesta, nyt lähteenä toimii internet.

Mutta takaisin suunnittelun iloon…

Monelle käsillä tekeminen on terapiaa, mutta minulla ehkä käsitöiden antoisin vaihe on suunnittelu. Olen usein nauranutkin, että voi kun minulla olisi assistentti. Silloin voisin keskittyä 100% ideointiin ja joku toinen, minua jopa kädestään kätevämpi (se ei paljoa vaadi..:) ) voisi hoitaa homman loppuun asti!

Onneksi nykyään on netti, jossa montaa ideaa voi makustella yhtäaikaa ennen toimeen ryhtymistä. Ja mikä parasta, välillä ei tarvitse edes ryhtyä tekemään mitään! Minulle ainakin kauniiden lopputulosten katselu ja makustelu mielessä on jo terapiaa itsessään. <3

Uskaltaako nyt alkaa puhumaan jo joulusta?

_nik5681

Mieleeni hiipi joulutunnelma yleensä hyvin varhain loppusyksystä. Oikeastaan virstanpylväänä voisin kai pitää lehtien tippumista. Kun kesästä ei ole enää viimeistäkään merkkiä jäljellä kai sitä psykologisesti alkaa odottamaan seuraavaa kohokohtaa: joulua.

Täytyy myöntää, että muutamana viime vuonna varsinaisen joulun vietto on minulla syystä tai toisesta hieman menettänyt merkitystään. Pari vuotta sitten kuvasin tilannetta jopa kriisinä. Se lapsuuden ja nuoruuden satumainen ja aikuisuuden pyhä juhla oli jotenkin kadonnut.

Samalla silti aloin jo puuhata joulua kasaan aina vain varhemmin koristeita väkertäen ja jouluvaloja ja kynttilöitä sytytellen. Mistä oli kyse? Mitä järkeä oli valmisteluilla, jos juhlan alkuperäinen merkitys oli tuntunut kadonneen?  Ymmärsin asian ehkä juuri tänään… Minulle tällä hetkellä joulu ja jouluvalmistelut ovat henkistä valmistautumista talven tuloon. Monelle muulle se on muuta, mutta minulle se on siirtymisriitti taakse jäänestä kesäkaudesta kohti uutta kautta. Talvea. Ja olkoonkin se kylmä ja hämärä, on se helpompi vastaanottaa hyvillä mielin.

Valmistelut itsessäänhän tekevät tästä koko ajan pimeämmäksi käyvästä kaudesta helpommin siedettävän. On ilo suunnitella ja tehdä tuttuja perinteisiä koristeita. On ihanaa makustella mielessään (ja varmaankin jo marraskuun lopusta alkaen suussakin) joulun ihania mausteita ja makuja. Lisäksi jouluun liittyvien kynttilöiden ja ulkovalojen käyttö tuo ihan konreettisestikin valoa ja lämpöä kylmentyviin iltoihin. Vaikka ihana kesä ja syksy ovat ohi ja vaikka edessä on pimeä ja kylmä kausi, uskallan sen näin ottaa askel askeleelta ilolla vastaan.

Kuvassa muuten viime vuoden joulukuusi. Meidän perheen ihka ensimmäinen oma joulukuusi. Kyllä sitä ihailtiin! Pimeydessä ja valot päällä. <3 Ja lahjojahan ei kenenkään pitänyt ostaa, mutta näin tässä taas kävi…. :)

Lämpöä, valoa ja viriävää joulutunnelmaa kaikenlaisille tallustajille toivoen. – P

ps. Seuraavassa postauksessa tulossa joulukalenteriaskarteluvinkkejä. Täällä ainakin lähtee nyt suunnittelu käyntiin!

Milloin sinä aloitat jouluvalmistelut? ;)

Heijastin-pörriäinen

super_fly

Olen puhunut jo niin paljon heijastimista, että tämä postaus menee suoraan asiaan.  Tai no melkein.. :)

Kauneimmillaan heijastin voi olla kuin koru. Ja Askartelun salat-ryhmän kommenteissa kävi ilmi, että jotkut ovat jopa ihan tehneet näistä koruja – siis kaulaan ripustettavia koruja. Aika kätevää oikeastaan, vai mitä? Siis takkiin hakaneulalla nipistämisen sijaan heijastimen voisikin pujottaa kaulaan aina silloin kun sitä tarvitsee. Tai vaikkapa ripustaa heijastinkorun juuri pimeyteen astuvan ystävän kaulalle, kotimatkaa turvaamaan.

Tarkemmat ohjeet pörriäisten tekoon löydät tästä postauksesta, joka toimi korujen inspiraationa.

HUOM, lisäys yllä olevaan ohjeeseen: Muut korentoja jo aiemmin tehneet vinkkasivat, että siivet kannattaa tehdä kaksipuoleisesta heijastinkankaasta (= käyttää siivissä esim. kaksinkerroin taitettua heijastinkangasta). Heijastin heiluu ja kääntyilee kuin aito korento, joten näkyvyyden varmistamiseksi siipien kannattaa olla molemmilta puolilta heijastavia.

Tein itse (valitettavasti) ompeluseuran kanssa kasan näitä korentoja ”yksipuoleisilla” siivillä. Täytyypä varoittaa ystäviä asiasta.. Noh, ainakin koristeena nämä ”yksipuoleisetkin” ovat kauniita.