Kuvatikkausta

Näytän olevani hieman hajamielinen, sillä blogin julkaisemattomista postauksista löytyi taas sisältöä, jota en kerta kaikkiaan ole vaan muistanut julkaista!  Höpsö minä. Tässä siis askartelukokeilun tulokset viime keväältä.

Kokoonnumme muutaman kerran vuodessa ystävieni kanssa askartelemaan – tällä kertaa päätimme kokeilla kuvien kirjontaa / kuvatikkausta. Tekniikka on periaatteessa sama, kuin kouluaikojen pistelytöissä: muistatte varmaan ne (ainakin minusta!) kivat pahviset kuviot, joita sai paksulla neulalla ja langalla pistellä kivoiksi kuvioiksi.

Me valmistauduimme kukin ottamalla mukaan omia valokuvia – Petralla oli abstraktimpia taidekuvia, minä ajattelin modata jonkin läheisen kasvokuvaa. Jos teettäisi valokuvasta normaalivalokuvaa suuremman version (Esim. 20 x 30 cm) ja kehystäisi kuvan lasisen kehyksen alle, saisi näistä tehtyä todella kauniita tauluja.

Kenet valitsen pistelyn uhriksi? :) Henkilökuvia plääräämässä…

Maija ei ottanut omia valokuvia mukaan, mutta katseli innolla muiden otoksia. Samalla tuli käytyä monta kivaa muistoa yhdessä läpi, kun katseltiin kuvia ja muisteltiin missä ne on otettu.

En tietenkään insinöörinä voinut alkaa pistelemään suoraan kuvaan, vaan oli pakko suunnitella kuviota hieman etukäteen paperille.

Menehtyneen siskoni valokuva sai koristetta. Pistelyn yhteydessä taisin käsitellä hiljaa sitä, miten syöpä levisi hiljalleen kaikkialle siskooni.

Petrakin otti kohteekseen oman (ja onneksi elävän) siskonsa kuvan – kaunis abstraktinen kuva!

Advertisement

Vihdoin tapa painaa paitoja helposti ja edullisesti

Usein tyylikkään paidan tuottaminen omalla designillä on vaikeaa ja tulee kalliiksi. Itseäni ärsyttää esim. SpreadShirt-tilauksissa, että paidan painokuvion päälle ja ympärille jää valkoinen kalvo. Haluaisin siis sellaisen painokuvion, kuten kaupan paidoissakin on: pelkkä kuvio, ei mitään kalvoja tai läpinäkyviä kelmuja ja laatikoita kuvioiden ympärillä.

SpeardShirt kyllä tarjoaa mahdollisuutta toteuttaa paidat sublimaatiotekniikalla, mutta monelle kuvion toteuttaminen palvelun vaatimaan formaattiin (yksinkertaiseen vektorimuotoon) voi olla liian vaikea juttu.

Jos haluat tehdä itse “aidon painatuksen tuntuisia paitoja”, apuun tulevat silitettävät leikattavat kalvot. Näitä näyttää eri käsityöverkkokaupoissa olevan yleensä mauttomissa glitter-väreissä, mutta onneksi muutamasta kaupasta löytyi perusvärejäkin. Itse tilasin aina tyylikästä matta-mustaa jämsäläisestä Tikkaus ja tarvike – käsityöverkkokaupasta. Kalvoja voi goolettaa netistä termillä: ’silitysarkit’.

NÄIN TEET PAIDAN ITSE SILITYSARKEILLA

Summa summarum: lyhyesti sanottuna voit leikata kalvosta haluamasi kuvion ja siirtää sen silitysraudalla painaen paidan päälle. Se miten kalvon kanssa tarkalleen tulee toimia riippuu käyttämästäsi tuotteesta. Asennusohjeet tulivat ainakin jämsäläisestä myymälästä arkkien mukana.

Kunhan silittää kuvion huolellisesti ja tarpeeksi kuumalla raudalla paitaan kiinni lopputulos näyttää kuin kaupasta ostetulta painokuviolta.

Inspiroiduin kyllä kovasti näistä kalvoista ja niiden mahdollisuuksista!  Tarkka leikkaaja voi tehdä hyvinkin monimutkaisen ja hienon painokuvion, toisaalta yksinkertaisillakin muodoilla, esim. paljon pieniä kolmioita silppuamalla ja toistuviksi kuvioiksi ryhmittelemällä voi loihtia paitaan vekkulin graafisen kuosin.

Nämä paidat tehtiin City Survivors -kisajoukkueemme kunniaksi Turkuun kesän 2018 kisoihin.

Villiä ja vapautunutta menoa – vappuna ja muutenkin!

Tässä vapputunnelmiin sopiva nosto menneestä postauksesta, joka käsitteli kynttiläänsä vakan alla pitävistä tyypeistä ja joka toisaalta ei ole paha juttu. Sama missä se liekki palaa, kunhan se palaa vapautuneesti juuri niin kuin sinä haluat!

Vapautunutta oloa ja tekemisen iloa sinulle,  niin vappuna kuin sen jälkeenkin. <3

Ei unelmia vaan tätä päivää ja iloa

Tämä kuva on viime vuodelta, jolloin siskoni oli elossa ja täytti 38 vuotta. Tässä vaiheessa vielä unelmoimme siitä, että sisko kyllä paranee, vaikka tilanne näyttikin synkältä.

Oli kyllä vaikeaa keksiä mitä kirjoittaisi synttärikorttiin ihmiselle, jolla on elämänsä jyrkin ja kivisin polku edessä: juuri löytynyt laajalle levinnyt syöpä ja kovat hoidot.

Yritin muistaakseni tsempata kortilla siskoani: “Nauti hyvistä hetkistä ja unelmoi yli pahimman.” Muistan miten ajatuksemme kuitenkin kääntyi diagnoosin synketessä ja hoitojen loppuessa tulevaisuuden haaveista vain käsillä olevan hetken arvostamiseen.

Siskoni ehti sairastaa ennen kuolemaansa yhteensä 6 kuukautta. Tämä aika tuntui kuitenkin pisimmältä ikinä, mutta positiivisessa mielessä: päivien rullaamisen, arjessa ryntäilyn ja tulevaisuuden haavemaalailun sijaan keskityimme joka sekuntiin. Nautimme niistä yhdessä ja olimme niistä kiitollisia.

Siskoni muisti lopussa kiittää monesta pienestä asiasta. Kyllä se niin menee, että vaikka moni asia elämässä olisi synkkä, löytyy varmasti niitä hyviäkin pieniä asioita – asioita joista voi olla kiitollinen ja iloinen.

Toivoa, iloa ja kiitollisuutta kaikille! <3 Kyllä sitä on jokaiselle tarjolla, kunhan vain muistaa etsiä.

Paperifiligrafiikka eli paperin taittelua quilling-tekniikalla

Ilo on omistaa ystäviä, jotka ymmärtävät askartelun päälle. <3

Reilun viikon päästä on tarkoitus kokoontua (vuoden tauon jälkeen!) ja askarrella jälleen yhdessä. Näin se aika vaan vierähtää,  tosin kaikki ajallaan. Ja nyt on aika julkaista kuvia vuoden takaisesta sessiostamme. :)

Näissä askartelusessiossa parasta on (juttelun lisäksi) se, että yleensä niissä oppii jotain uutta ryhmän muilta jäseniltä.  Näissä kuvissa juuri paper quilling -tekniikkaan hurahtanut Maija näyttää sen perusteita ensi kertaa tekniikkaa kokeilevalle Petralle. Tyttöjen kuvaamisen lisäksi yllätin Maijan kyselemällä häneltä muutaman kysymyksen. Tässä haastattelu:

Mitä Maija askartelee?
– Tykkään tällä hetkellä paperijutuista – teen paperifiligrafiikkaa ja origameja.

Kuinka kauan olet tehnyt tätä?
– Olen vasta alussa paperifiligrafiapuuhissa: haaveena olisi tehdä joku päivä suuri taulu tätä tekniikkaa hyödyntäen.

Olit ennen kova virkkaaja, miksi paperi?
– Kyllästyin hieman virkkaamiseen, kun olin tehnyt sitä niin kauan. En keksinyt enää uusia mielenkiintoisia malleja. Innostukseni paperiin lähti origameista ja erään kirjan pohjalta päädyin testaamaan myös paperifiligrafiikkaa. Muistan nyt, että tykkäsin pienenä askarrella paperitähtiä. Kun kirjasesta löytyi ohjeet todella hienoon paperitähteen, olin heti myyty!

Kerro lyhyesti paperifiligrafiasta eli paper quillingistä?
Tämä puuha on hauskaa paperinpyörittelyä. ”Paperifiligrafiassa” eli paperivirkkauksessa alkuun pääsy oli aluksi hieman vaikeaa, työvälineitä ja ohjekirjallisuutta ei löytynyt Suomen kaupoista. Mutta onneksi materiaalit löytyivät Adlibriksestä. Kannattaa ostaa joku aiheeseen liittyvä kirja ja lukea sieltä enemmän.

Eriskummallinen mokkapalaresepti + se maailman paras

Mokkapaloihin ei kyllä kyllästy koskaan!  Ja maailmalla varmaan liikkuu niin monta eri versiota tästä klassikkoleivonnaisesta kuin on leipojiakin. Mutta oletteko kokeilleet tätä reseptiä? :

Sisälle pala vanhan patjan superlonia, pinnalle huopaa ruskean eri sävyissä ja päälle herkullisia lankaströsseleitä. Nam nam!

Näiden väkerrys alkoi jo hyvissä ajoin viime syksynä ja tarkoitus oli antaa niitä tuttavien lapsille joululahjoiksi, mutta niinpä kävi että ne vasta joulun jälkeen valmistuivat. Noh, käsitöistä ei kannata ottaa stressiä – minä ainakin yritän pitää käsityön ilon kantavana tekijänä ja jos niskat alkavat jäykistyä ja pinna kiristyä väsymyksestä tai solmuun menneistä langoista, annan asian olla -niin kauan että ilo syttyy uudelleen silmiin.

Ja tarkoitus olisi näitä lahjaksi muutama antaa, mutta katsotaan milloin. :)

ps. Tässä empiirisen tutkimuksen tuloksena maailman parhaimpien mokkapalojen resepti. (Tosin kerro toki, jos sinulla on vielä parempi – kokeilen mielelläni. <3)

Mokkapalat “aikuiseen makuun”

Pohja:
3 dl sokeri
3 munaa
5 dl vehnäjauhoja
1 dl kookoshiutaleita
3 rkl tummaa leivontakaakaojauhetta
2tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
2 dl maitoa
200 g voita

Kuorrute:
4 dl tomusokeria
3 rkl tummaa leivontakaakaojauhetta
2 tl vaniljasokeria
50 g voita
0,5 dl kahvia

+ päälle kookoshiutaleita

Ohje:

• • Riko munat ja anna niiden lämmetä kulhossa huoneenlämpöisiksi
  • Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi
  • Lisää kuivat aineet voisulan ja maidon kanssa vuorotellen
  • Kaada isolle pellille leivinpaperin päälle.
  • Paista 200*C 20 min
  • Anna paistoksen jäähtyä ja tee sitten kuorrute:
    • Sulata voi
    • Sekoita joukkoon kahvi ja kuivat aineet
    • Ripottele pinnalle reilusti kookoshiutaleita.
  • Huumaannu herkullisesta mausta! <3

Tonttuovitonttuovitonttuovi

Vaikka moni onkin jo varmaan ääriään täynnä tonttuovista – niitähän tunnutaan mainostavan joka paikassa, kannan minäkin korteni kekoon aiheesta ja julkaisen kuvan omastani.

…sillä, tulihan siitä niin hieno! :) Asiaa täytyy hehkuttaa siksi, että 1) harvoin onnistun 2) viimeaikoina tekeminen on ollut vähäistä ja 3) maalamistyö oli tässä projektissa  kerrassaan siinä sopivan kokoisessa mittakaavassa: oli kiva taiteilla ja pipertää, mutta työ ei vaatinut verta, hikeä eikä kyyneleitä – eli mm. tapetin irroitusta, remonttialueen rajaamista ja suojaamista ja maalitelojen työlästä pesua. Lisäksi ennakkopelostani huolimatta perheen 2-vuotias on antanut oven olla paikallaan (heti ensi kohtaamisen jälkeen) JA taika ei sen ensikohtaamisella tapahtuneen irtoamisen ja itkun jälkeen ole rikkoutunut, sillä kyllä me melkein päivittäin kuiskuttelemme tonttuoven äärellä ja mietimme herääkö tonttu ääniimme ja onkohan kirjettä tontulta tänään jo tullut.

Ylitarjonnasta ja tyrkytyksestä huolimatta vielä kerran: eläköön tonttuovi! <3

—
Tonttuoven maalaustunnelmia edellisessä postauksessani.

Tonttuovia ja turhamaisuutta?

Meille muuttaa kohta Tonttu Kotilainen… voisin veikata. :)

Tonttuovi kaunis – mutta tämä maalausalusta… Vaihtoon!

…Kyllä nyt kelpaa!

Postaukseni ei käsittele tämän joulun hittituotteen ”tonttuoven” turhamaisuutta – se on mielestäni ihana, tarpeellinen ja kerrassaan mahtava keksintö! Etenkin, kun eilen sain sen vihdoin hankittua Suomen Kädentaitomessuiltani itselleni. :) Sen sijaan avaudun huvittuneena omasta maailman luokan ongelmastani: maalausalustan rumuudesta.

Tarkoitus oli sommitella ja sekoittaa sopivat värit vaneriseen tonttuoveen, mutta maalausalustan sekavuus ja rumuus alkoi ärsyttämään minua. Nauroin ensin hieman omalle mahdottomuudelleni: ”Eikö se ole ihan sama minkä näköinen se maalausalusta on? Kertakäyttöinenhän se on ja menee sotkuun kumminkin..” Ja että olenpa nyt vähän liian turhamainen. Mutta toisaalta, kyllähän kokonaisuuden hahmottaminen on vaikeampaa, kun värikäs, sekava ja rauhaton tausta vetää huomion itseensä. Lisäksi nykyään sitä on mahdollisuus istahtaa niin harvoin askarteluiden ja käsitöiden äärelle, että jos saan tuplattua nautinnon sillä että työskentely-ympäristö on maalausalustaa myöten esteettinen, onko se nyt niin paha juttu?

Siksipä siis kesken maalauksen vaihdoin alustan toiseen. Ja ah, kuinka ihanalta se tuntuikaan!

Onkohan kukaan muu yhtä hullu? Ei kun, Korjaan… Estetiikasta nauttiva. :D

Nautitaan estetiikasta ystäväiset – nautitaan pienistä jutuista!

__
Tonttuovi ostettu Tampereen Kädentaito Messuilta 2017 / www. kuusipohja.com

Siskolle askarrellen

…viimeisen kerran.

Siskoni menehtyi syöpään toukokuun alussa. Kuva on hänen muistotilaisuudestaan, joka oli maailman kaunein, iloisin ja surullisin. Tulostelin kivoja ja hauskojakin kuvia hänen elämänpolultaan ja matkan varrelle sukulaiset ja ystävät saivat lisätä omia muistojaan.

Miksi käytin sanaa “iloinen” muistotilaisuuden yhteydessä? Ehkä näin shokista hiljalleen toipuneena ymmärrän, että pysyäkseni järjissä tuossa vaikeassa tilanteessa halusin että surun, toivottomuuden ja menetyksen sijaan keskittyisimme siihen kun hän oli vielä elossa. Antaisimme arvoa siskoni elämälle – sen parhaille hetkille ja mukaville muistoille, jossa kaikki paikalla olleet saivat olla mukana.

Ajattelin tuolloin, että vaikka kuolema on kamala asia, voi näinkin pahasta tilanteesta löytää myös hyvää. Katkeruuden ja surun sijaan muistaisin päällimmäisenä tästä siskoni maailman parhaan asenteen elämää kohtaan. Siskoni oli elämänhaluinen loppuun saakka, hän ei luovuttanut! Hän ei antanut periksi. Lisäksi välillä sääliessäni siskoa hänen ikävästä tilanteestaan, hän vain käänsi asian leikiksi.

Ajattelin heti kuoleman jälkeen, että jos siskoni oli lopulta täysin sänkypotilaana ja hän ei pystynyt syömään ruokaa viimeiseen neljään kuukauteen, oli kuolema tässä tilanteessa jo helpotus.

Mutta… Se taisikin olla vain asian kieltämistä ja ensitilan shokkivaihetta. Nyt negatiivisia, surullisia ja toivottomiakin ajatuksia pulpahtaa koko ajan pintaan. Aiemmat positiiviset ajatukset tuntuvat suorastaan vähän yhdentekeviltä: Miksi isosiskon täytyi mennä? Miksi hän joutui kokemaan tämän kamaluuden, aivan yllättäen ja “ilman mitään syytä”? Miksi hänen puolisonsa ja perheensä joutuu kokemaan tämän? Onko tässä elämässä oikeastaan mitään järkeä, jos sen tilanne voi näin yllättäen kääntyä ja päättyä?  (Vaikka mitä tekisit, yrittäisit tai toivoisit.) On vaikea ymmärtää, että siskoni oli vierelläni koko elämän ja nyt hän on vain poissa.

Minun osalta sureminen taitaa alkaa todella vasta nyt.

Mutta vaikka postaukseni ei päättynyt kovin positiivisiin tunnelmiin, uskon että tilanne ei ole toivoton. Siskoni perhe selviää tästä, elämä kantaa eteenpäin. Myös minä selviän tästä. ❤️ Elämässä on jo nyt paljon iloa ja hyvää, josta voimme nauttia ja olla kiitollisia. Mutta surraan nyt ensin.

Harmi, että kävi näin.

Virpojille

Tässä lapsen nappaama kuva. Hieno otos, Onni 1v 8kk!

Virpojat eivät ole nykyään enää itsestäänselvyys, siksi odotankin jännityksellä eksyykö ovellemme tänä vuonna ketään. Työkaveri teki tämänkaltaisia herkkupurkkeja viime pääsiäisenä…mutta näin vuoden kiivaan odotuksen jälkeen pääsin minäkin vihdoin taiteilemaan samanlaisia.

Tarvikkeina Tigeristä parilla eurolla ostettu ”washiteippi”, kaapissa lojuneet nätit silkkipaperin palat ja vanhat Piltti-sosepurkit.

Ostin näiden lisäksi vielä muutamat munat: tärkeintä mielestäni on, että pikku tulijat saavat valita parista eri vaihtoehdoista mieleisensä palkaksi kauniista oksasta. Ja jos virpojia ei tule..
Noh, petyn kyllä, mutta ehkä ylijäänet herkkupurkit hieman pehmentävät asiaa. :)