“Onnea vaan!” ja tällä kertaa ihan aidosti – vaippakakku

Minua on aina kiehtonut vaippakakku ja se on jännää, sillä en ole koskaan hössöttänyt vauvojen suhteen. Ja jos rehellisiä ollaan, oikeastaan aiemmin ympäriltä kuuluneet vauvauutiset saivat minut lähinnä vain vaivautumaan. Miten onnitella ihmistä asiasta, joka itselle kuulosti lähinnä nuoruuden ja vapauden menettämiseltä – ns. elämän loppumiselta!

Mutta niin se vaan elämä vie eteenpäin ja asiat muuntuvat.

Nyt kun olen oman pienokaiseni saanut, suhtaudun yllättäen vauvauutisiin aivan eri tavalla. Nyt sitä vasta tietää, miten hieno asia uuden elämän alkaminen on. Lapsen saaminen ei ole elämän loppu, vaan pikemminkin “laajennus”, elämän rikastuttaja.  Minulla ainakin oli elämää ennen lasta – ja sitä elämää on edelleen. Mutta nyt kaikkea sitä mukavaa olemassa ollutta on lisäksi tullut rikastuttamaan myös pieni ihana poikani. Ja kuinka kiitollinen olenkaan tästä kaikesta! <3

Mutta ai niin, takaisin varsinaiseen asiaan…vaippakakkuun. :)

Nyt kun myös lähipiiriin siskolleni syntyy pienokainen, päätin yllättää tulevan äidin vaippakakulla. Koska kyseessä on jo kahden lapsen konkariäiti, päätin muuntaa kakun “äitiyslomallejäämis”-teemaiseksi. Kakku ei siis sisältänyt potkupukuja, leluja tai harsoja joita uudelle vauvalle vaippakakkuun yleensä piilotetaan, vaan kivoja pieniä asioita joiden avulla isosiskoni voi rentoutua ja viihdyttää itseään ennen lapsen maailmaan tulemista. Äitiyslomansa ensi viikkojen aikana.

Piilotin kakkuun mm. siskoni lempikeksejä, teetä, Vauva-lehden ja aikuisten värityskirjan, suklaapatukoita ja pienen pienen Ainu-pupun.

Ohjeita ja vinkkejä vaippakakun tekoa varten

• Vaippakakkuun kannattaa hankkia kaksi pakettia vaippoja – esim. yksi 1-koon vaippapaketti ja yksi 2-koon paketti. –> Käytin itse kakkuun 2-koon Pampers-vaippoja (joita pakkauksessa oli 56 kpl). Mutta vaikka sisälle oli tungettu pieni teepaketti ja suklaata, ei yksi paketti riittänyt vaan sisäosiin piti varastaa omalta vauvalta pari isompaa vaippaa.
• Rullaa vaipat yksi kerrallaan tiukalle rullalle ja pujota jokaisen vaipan ympärille kuminauhalenkki.
• Vaippakakku tarvitsee kerrokset toisiinsa sitovaksi keskisaloksi joko pari yhteen teipattua talouspaperirullaa tai rullalle pyöräytetyn aikakauslehden. –> Piilotin itse kakun keskelle kaksi lehteä.
• Aseta vaipat ympyräksi keskisalon ympärille ja venytä ympärille kuminauha. –> Koska kahdessa alimmassa kerroksessa ympyrän halkaisija tulee aika suureksi, jouduin solmimaan ompelutarvikkeistani löytyvästä kuminauhasta isomman kuminauhalenkin.
• Koristelin kakun leveällä valkoisella lahjanauhalla ja erivärisillä kangasnauhoilla.
• Kakun pohjalle kannattaa pujottaa ympyrän muotoon leikattu pahvilevy. Näin kakkua on helppo kantaa ja se pysyy tukevasti kasassa.

Advertisement

Uusi käänteentekevä kesädieetti: vaatteita vauvalle!

Vähän meni alakanttausnauhan ompelu miten sattui, ja asia kävi melkein ärsyttämään…mutta onneksi seuraavaan bodyn resorinauhojen kiinnitys onnistui hieman siistimmin ja tämä omalle vauvalle tulevan bodyn alaosa jää usein housujen alle piiloon… Ei siis hätää. Ja lisäksi pitäisi olla armollinen itselleen: ”eihän kukaan ole seppä syntyessään!”. :)

Hahmottelin lahjabodylle jo käärettä.. Tämä, kuten tuleva omistajakin on tehty varmasti rakkaudella. ;)

Vauva päätti ottaa hatkat kesken kuvaussession. Tosin ei ihmekään – olihan ulkona niin nättiä.

Blogissa on ollut hiljaista viime aikana, mutta lähinnä siksi että ideoita ja intoa käsillä tekemiseen on nyt piisannut niin paljon, etten vaan ole ehtinyt istumaan koneen äärelle kuvia käsittelemään. Lisäksi uusi harrastukseni ompelu – tarkemmin sanottuna saumurilla hurjastelu, on hurmannut minut niin että en malta syödä, nukkua enkä oikein odottaakaan sitä seuraavaa hetkeä, jolloin pääsen surauttamaan seuraavaa työtä!

Koska saumuri on minulle oikeastaan aika vieras laite, ovat nämä ensimetrit olleet henkeäsalpaavaan jännittäviä.

Tykkään saumurin luonteesta. Se on nopea: saumuria käyttäen jää monta työvaihetta pois ompelukoneella ompeluun verraten. Lisäksi myös sen ns. ”peruuttamattomuus” tuo sopivaa vaarantuntua hommaan: Se mikä on ommeltu on ommeltu, eikä pois leikkaantunutta kangasta ei saa enää mitenkään takaisin.

Homma on ollut sen verran jännittävää, että jopa nälkä ja herkuttelukin on näinä “saumuri-iltoina” unohtunut. Aika hyvä kesädieetti siis tämä! Jos vaan into jatkuu yhtä kovana jatkossakin.. 😃

Kiitos uuden intohimon löytämisestä kuuluu muuten pienelle ompeluseurallemme, jonka käynnistimme pari viikkoa sitten muutaman tuttavaäidin kanssa. Vaikka tapaamisaika onkin ompeluksien edistämisen sijaan taitanut kulua höpöttämiseen (toisaalta sellaisia kai ompeluseurat klassisesti ovat? :) ), innoitti kerho minut tarttumaan ompelukoneeseen vuosien taon jälkeen.

On se vaan jännää miten muut ihmiset voivat saada innostuksen syttymään. Yksi kerholaisista mainitsi omistavansa saumurin ja tekevänsä juuri takkia itselleen – siitä jotenkin havahduin, että minullahan myös on varaston perukoilla saumuri, jota en ole eläissäni käyttänyt. Eipä siis muuta kuin toimeen ja hakemaan vanha ystävä äkkiä varastosta takaisin ja muita tarvikkeita ostamaan..

Seuraa pieni latistus: Kun olin ostanut kaikki tarvikkeet, muistui mieleeni miksi ehkä aikanani lopetin ompelemisen. Vauvan bodylle tuli hintaa kaikkinensa huikeat 50 euroa! Itse tehden ei säästöä siis synny ainakaan ommellen, mutta toisaalta maksavathan kaikki harrastukset. Miksipä siis ei ompelukin. Koska en ollut vuosiin ommellut, minun täytyi siis ostaa resoria, kaksoisneula (joka ei toiminut koneessani. Turha ostos!) , liimakangasta jne.. Kangas on Majapuu-nimiseltä firmalta. Bodyn ohje sentään löytyi ilmaiseksi Ottobre Design 1/2016 lehdestä, jonka lainasin Hervannan kirjastosta.

Onneksi sain lopulta taiteiltua kankaanrippeistä vielä toisen pienemmän bodyn. Menköön se lahjaksi ehkä sukuun seuraavaksi syntyvälle pienokaiselle.. 😉

Ohjeita ja vinkkejä vauvan bodyn tekemiseen

• Käytin kaavana Ottobre Design 1/2016 lehdestä löytynyttä bodyn kaavaa. Lehdestä löytyi selkeät ohjeet bodyn ompeluun. (Lehtiä löytyy kirjastoista, aina ei tarvitse siis ostaa kaavoja! <3 )
• Kuten eri merkkisissä lastenvaatteissa senttikoot vaihtelevat paljon, niin näköjään myös näissä valmisohjeissa. Meidän lapselle bodyn kaula-aukko oli aivan liian pieni -> sitä täytyi siis suurentaa. Lisäksi pyöreälle pojallemme body oli aika tiukka, mutta hihat ylisuuret. Itse nappasin lopulta hihoista osan pois ja näin poika saikin sopivan kokoisen kesäbodyn heti käyttöönsä.
• 70 cm kangaspalasta, jonka leveys oli 150 cm sain tehtyä kaksi bodya: 92 cm ja 62 cm kokoisen.
• Bodyssä on käytetty Bears-luomutrikoota. (Kiitos tämän ihana, suomalaisen kangaskaupan löytymisestä kuuluu DIYStories-blogille, jossa oli käytetty niin ihania kuoseja pikkuisten t-paidoissa että oli pakko kysyä bloggaajalta mistä kangas on ostettu!)
• Tavallisella ompelukoneella on vaikea tehdä nätti taitos venyvään kankaaseen – jos ompelukoneella ei voi ommella kaksoisommelta. Koska oma koneeni ei kaksoisommelta tuntenut, venytti yksöisommel kankaan rumaksi. Siksi päätinkin tehdä hihansuut resorilla huolitellen, pelkän taittamisen sijaan.

#17 Tuttinauha vol2: puuhelmiä ja maalausterapiaa

Unohdin postata kiireessä tuttinauhatehtaan toisen osan – tein aikanaan myös puuhelmistä tuttinauhan, joka sopii tyylikkäämpäänkin menoon.

Parasta tuttinauhassa oli se, että sain käytettyä siihen joulukoristeista ylijääneet hopeiset puuhelmet – ja pääsin maalaaman niitä mattamustalla värillä. Mattamustalla maalaaminen oli nimittäin jälleen kerran ihanan terapeuttista! 😃 En tarkoita, että mustalla tavaroiden sutiminen tuntuu hyvälle vaan syynä taitaa olla matt lack-maali, joka on juuri sopivan paksua ja levittyy kauniin peittävästi. Jotenkin vaan sillä maalaaminen leveällä pensselillä on aiheuttanut minussa suuria posiitivisen rentouttavia tunteita.. aah.

Innostuin muuten joulun alla maalaamaan myös muita puuhelmiä valkoisella mattamaalilla, ja en tiedä johtuiko se eri merkkisestä maalista vai pinnoitetuista puuhelmistä, mutta helmistä tuli aivan kamalan näköisiä ja homma ei ollut lainkaan terapeuttista. Pikemminkin tarvitsin terapiaa sen sähellyksen jälkeen: Maali levittyi epätasaisesti, helmet pyörivät lattialle ja kuivuttuaan maalijäljestä tuli läpikuultava.

Homma sapetti sitten niin, että joulunauhaksi tarkoitetut puuhelmet odottavat vieläkin askartelulaatikossaan..luultavasti toista maalauskertaa ja muuntautumista joksikin muuksi kuin joulunauhaksi.

Mutta onneksi on mattamusta maali. Sen nimeen vannomme! ;)

Ohjeita ja vinkkejä tuttinauhan tekoon helmiä käyttäen

• Helmet on helppo maalata kerralla työntämällä ne grillitikkuun. Maalia kannattaa kuitenkin käyttää niukasti ja siirrellä helmet tikussa hieman kauemmaksi toisistaan – näin helmet eivät tartu kiinni toisiinsa maalin kuivuessa.
• Kuivasin helmet asettamalla grillitikun vaakatasoon kahden vessapaperirullan päälle (tikun toinen pää toisen rullan päälle, ja tikun toinen pää toisen).
• Kiinnitä nyöri tuttirenkaaseen huolellisesti solmien (ompelin itse solmun vielä kiinni mustalla omplelulangalla, jotta solmu ei varmasti aukea).
• Nyörin kannattaa olla tukevaa – esimerkiksi kuminauhan lapsi voi venytellä rikki.
• Pujota helmet nyöriin tuttirenkaan kiinnityksen jälkeen.
• Solmi nipsutin kiinni nyöriin (ja varmista solmu mustalla ompelulangalla päälle vielä ommellen).
• Käyttämällä nauhapäitä saat siistin ilmeen tuttinauhaan. Nauhapäiden käyttö ei kuitenaan ole  välttämätöntä. Jos käytät nauhapäitä, tarvitset myös nauhapäiden kiinnipainamiseen korupihdit. Kuvissa yksityiskohtia, miten nauhapää painetaan kiinni nauhaan.

Tarvikkeet:
Puuhelmiä, Hobbylack matt-askartelumaalia, nauhapäitä, korupihdit (lattapihdit ja nauhapäänpuristaja), tuttirengas (Nappikauppa Punahilkka), Nipsutin (Merletto, Tampere), kangasnyöri, ompelulankaa ja -neula.

#14: Tuttinauha vol1 – helppoa painamista itsetehdyllä leimasimella

Sukat, sormikkaat ja tuttinauhat näyttävät olevan katoava luonnonvara…ainakin meidän taloudessa. Sormikkaiden ja sukkien osalta ei kai auta muu kuin ostaa niitä vaan koko ajan lisää, mutta tuttinauhojen kanssa päätin kuitenkin kokeilla seuraavaa ryhtiliikettä: jatkossa nauhat odottavat uloslähtöä eteisen pikkunaulakossa siististi roikkuen.  Lisäksi laajensin tuttinauhavarastoa tehtailemalla niitä itse hieman lisää.

Koska käsintehdyn / “itsepiirretyn” näköiset muodot (esim. geometriset kuviot) näyttävät olevan nyt muotia, ajattelin että piirtelen tussilla yksivärisiin puuvillanauhoihin esimerkiksi chevron-viivoitusta (inspiraationa toimi tämä Pinterestin kuva). Tussin jälki jäi kuitenkin vähän liian röpelöiseksi. Lisäksi kotoa ei sattunut löytymään aitoa kangastussia, joten normaalin permantent-tussijäljen turvallisuus alkoi arveluttamaan. Tekniikka vaihtuikin siksi kangasväriin.

Kangasvärin kiinnityksen jälkeen luulisi nauhan  ainakin olevan 100% turvallinen käyttäjälleen, joka tulee kuolamaan ja maistamaan nauhaa varmasti kaikin mahdollisin keinoin.

Ohjeita ja vinkkejä tuttinauhan tekemiseen – leimasinpainanta softis-levyllä

Päätin painaa tuttinauhaan kuvioksi epätasaista poikkiraitakuviota. Saksin softislevystä 2-4 mm paksuisia palasia, jotka liimasin paperiliimalla kiinni erittäin paksuun pahviin.

Tällä kotitekoisella leimasinmenetelmällä on tullut muuten tehtailtua jo useat joulukortitkin – painaminen softis-levyistä tehdyillä leimasimilla on kerrassaan mahtava ja mikä tärkeintä myös halpa tekniikka!

Softis-levyllä ei tarkkareunaista kuviota saa painettua, mutta onneksi ne yksinkertaiset ja “käsintehdynnäköiset” kuviot ovat nyt muotia niin ei tarvinnut olla huolestunut epätarkkareunaisesta lopputuloksesta. 😉

Tuputtelin kangasväriä superloninpalalla varovasti leimasimeen ja painoin kuvion tuttinauhaan. Pienten leimasimeen tekemieni apumerkkien avulla sain jatkettua kuviota myös aika saumattomasti (leimasimesta näki karkeasti sen takapuolelta, mistä kohtaa kuvio alkaa ja miten se sijoittuu leimasimen keskelle leveyssuunnassa).

Kangasvärin kuivuttua kiinnitin kuvion silittämällä kangasvärissä olevan ohjeen mukaisesti sekä ompelin nauhaan kiinni nipsuttimen ja tuttirenkaan.

Vinkki: Tuttinauhoihin on saatavilla nipsuttimia ja venyviä tuttirenkaita käsityötarvikeliikkeissä. Venyvä tuttirengas ei ole kuitenkaan pakollinen hankinta, jos käyttää perinteistä rengallista tuttia. Tuolloin tuttinauhan tuttirenkaan voi tehdä itse paksusta puuvillanarusta.  Kyseisen silmukan läpi siis sujautetaan nipsutin  ja sidotaan siten tutti sen renkaasta kiinni tuttinauhaan…uh, ehkä hieman vaikea selittää, mutta tuttinauhaa käyttäneet tietänevät mistä kyse. :)

Kuvataan nyt vielä sormetkin, jotka leimaamisen ilossa saivat myös oman kuvionsa.. Leimata voi mitä vain! Ainakin meidän taloudessa. :)

Tein lisäksi toisen tuttinauhan puuhelmistä, mutta siitä lisää seuraavassa postauksessa.

__
Tarvikkeet: Nipsutin ja nauhat (Merletto, Tampere), venyvä tuttirengas (Nappikauppa Punahilkka), Softis-levy (Sinooperi, Tampere), paksua pahvia, paperiliimaa

#2 Hoitoalustan uusi elämä

Tarvikkeet: Kerni-kangasta (Eurokangas, Ideapark), Superlon-täytteinen hoitoalusta

—

Ystävältä saatu käytetty hoitoalusta sai uuden ilmeen irroitettavalla päällyksellä. Päällys tehtiin kevyesti muovitetusta kankaasta eli kernistä.

Tämä pöytäliinana enemmänkin käytetty materiaali sopi hyvin hoitoalustan päälliseksi. Lisäksi ostamani kerni oli konepestävää – siksi pahimmat roiskeet ja pöpöt saa pestyä jatkossa irroittamalla vain päällisen.

Hipostelin oston yhteydessä myös vahakankaita, mutta kerni tuntui pehmeämpänä paremmalta vaihtoehdolta muotoonompeluun.

Vinkkejä?

Etsin “vauvalaan” (=kodinhoitohuoneeseen) sopivaa kerniä pitkään useammasta liikkeestä.  Kaikki vaha- ja kerniliinat eivät kuitenkaan näyttäneet olevan konepestäviä, joten kannattaa olla tarkkana minkä kankaan valitsee.