1940 +1970 = 2000-luvun lamppu

IMG_0010

IMG_0016

IMG_0015

IMG_0014

IMG_0013

70-luvun tomuista puhdistettu mökin makuuhuone kaipasi uuteen vaaleaan tyyliin sopivan lampun. Koska sisustuksessa halusin hyödyntää uudesta ilmeestä huolimatta silti mahdollisimman paljon vanhaa, päätin ainoastaan päällystää huoneessa jo vuosikymmeniä roikkuneen 60-luvun pahvivarjostimen liinavaatelaatikosta löytyneellä pitsityynyliinalla.

Olipa ihanaa, että ”anoppi” antoi käyttööni oman äitinsä neitiaikana jo aplikoimat pitsityynyliinat. Vaikka tuntui jälleen hieman pahalta pistää palaseksi nämä vanhat aarteet, olivat tyynyliinat jo hieman reikiintyneet ja pitsi repeillyt irti lakanakankaasta.  Fakta siis oli ettemme olisi käyttäneet tyynyliinoja koskaan, joten parempi että ne saavat edes näin lisää käyttöikää, vaikkakin hieman toisenlaisessa ulkomuodossa..Eikös?

Vaikka varjostimen päällystäminen oli helppo juttu,  odotti työ silti koko kesän kassissa valmistumistaan. Kun mies uhosi elokuun alussa vievänsä varjostimen sellaisenaan takaisin vanhalle paikalleen, päätin vihdoin saattaa uudistustyön loppuun. Tai siis aloittaa sen. :) Lopulta pitsin purkuun, kankaan uudelleen ompeluun ja kiinnittämiseen sekä lampun viimeistelyyn meni vain muutama tunti. Enpä ollut tiennytkään, että  lampun varjostimen uudistaminen on näin helppo juttu!

Ohjeita ja vinkkejä lampun varjostimen päällystämiseen

  • Vinkkiä päällystämisen eri vaiheisiin  saa esimerkiksi täältä: ”Lampun verhoilu”.
  • Poista ensin varjostimen vanha kangas pois. Jos varjostin on tehty pahvista, eikä pahvia voi irroittaa varjostimen rakennetta hajoittamatta voi uuden kankaan ommella (usein) myös pahvin päälle.
  • Kankaan saa pingotettua (neulalla ommellen) varjostimen metallikehikon päälle, jos kehikon ympärille kietoo ensin kanttinauhan. Koska minun varjostimeni oli tehty pahvista, en kietonut kanttinauhoja vaan ompelin uuden kankaan neulalla suoraan vanhan pahvivarjostimen päälle.
  • Kun kankaan on pingoittanut varjostimen ylä- ja alapäähän kiinni neulalla ommellen, reuna viimeistellään kanttinauhalla. Kanttinauha liimataan esim. puuliimalla lampun ylä- ja alareunaan.

 

Helppoa, nopeaa ja halpaa

IMG_0003

IMG_0009

IMG_0006 (1)

IMG_0004

En ole aiemmin ollut kierrätysihminen. Jos tavara oli ennalta käytetty, se jotenkin oli menettänyt silmissäni arvon jopa askartelun raaka-aineena.. Huvittaa nyt, miten olen voinut ajatella noin.

Tällä hetkellä teen mielelläni käsitöitä myös uusista raaka-aineista, mutta se vasta tuntuukin hyvälle, jos vanhasta saa omin käsin muunnettua jotain uutta ja käyttökelpoista!  Plussana kaiken päälle tulee vielä halpa hinta ja se, että lopputulos on hyvin suurella todennäköisyydellä erittäin uniikki. <3

Vanhan hyödyntäminen on noussut minulla pintaan nyt, kun sisustamme hiljalleen ’perintökesämökkiä’ oman näköiseksi. Talo on yli 100 vuotta vanha,  siksi sitä ei viitsi sisustaa ihan samaan tapaan kuin omaa modernia kotia. Vaikka tälle insinöörihenkiselle-sisustajalle (siis minulle!) hieman homssuiseen mökkitunnelmaan virittäytyminen ei ole se luonnollisin juttu, olen alkanut nyt nauttimaan vanhojen asioiden – ”aarteiden” löytämisestä ja niiden nostamisesta uudelleen käyttöön, toisinaan jopa aivan uudessa ulkomuodossa. (Ajatuksia vanhan hyödyntämisestä ja mökkitunnelmista myös kevään postauksessani.)

Pistän myöhemmin kuvia ja juttua blogiin vanhan pitsityynyliinan muuntautumisesta lampun varjostimeksi, mutta tässä alkuun kuvia hieman helpommasta projektista: Kierrätyskeskuksesta lähti vanha räsymatto matkaan 4 eurolla. -Mies pesi edellisen omistajan tomut painepesurilla pois ja minä leikkasin matosta sopivan kokoisen palan kammarimme sängyn päätyyn. Purin maton molemmista päistä noin 8 cm kudetta pois ja solmin hapsut 3 langan nippuihin. -Helppoa, halpaa ja aika nopeaakin!

Psst! Ei mennyt ihan kuin piti: Olisin halunnut tehdä matosta modernimman ja jättää maton hapsuttomaksi, mutta kuvassa näkyvä päättely ei toiminutkaan. Kude lähti purkautumaan. Siksi päädyin lopulta perinteiseen päättelyyn solmimalla loimilangat yhteen.

Ah, kuinka terapeuttiselta tuntui leikata matto saksilla halki! Joku viisaampi kertokoon, miksi minusta tuntui sellaiselta, mutta joka tapauksessa hyvältä se tuntui.. :D

 

Uutta ja vanhaa – vanhasta uutta?

Pitsinen tyynynpäällinen noin 1940-luvulta.

Tämä lautalattia on muuten vinyylimattoa. Ei pahan näköinen alkuunkaan! (Toki hienoa olisi ollut kaivella vanhan muovimaton ja lastulevyn alta puulattia esiin, mutta näin oli vain nyt helpompaa…)

Olimme ensimmäistä kertaa pitemmän rupeaman mieheni “mökillä”  – lainausmerkit siksi sillä kyseessä on oikeastaan vanha maalaistalo, jonka mieheni on saanut vanhemmiltaan lahjaksi viime vuonna.

Taloa ylläpitävät edelleen mieheni vanhemmat ja hyvä niin, meillä ei ole aikaa käydä viikottain vielä mökkeilemässä. Ja koska mökki on ollut tärkeä osa heidän elämäänsä jo vuosikymmenien ajan, annettakoon sen olla myös jatkossakin.

Mutta jos tarkoituksena on että uusi polvi ottaa talon omakseen, täytyy mielestäni myös heidän jättää paikkaan oma jälkensä ja tehdä siitä ainakin osin oman näköisensä.

Päätimme siis remontoida makuuhuoneena käyttämämme kammarin ja homma eteni jo hyvään vaiheeseen viikonloppuna. Seinät puhdistuivat maalilla ja lattia sai uuden ilmeen. Vaikka olin itse katsonut lian ja veden tahrimia 60-luvulla laitettuja tapetteja ja kulunutta sinapinkeltaista lattiaa välillä pitkin hampain, tuntui minusta toisaalta pahalta uudistuksen jälkeen sillä olimme muuntaneet vanhan kammarin ehkä vähän liiankin moderniksi.

Tykkään itse pelkistetystä ja selkeästä linjasta, mutta toisaalta kesämökillä, vaikka se talo olisikin, on kiva että asiat eivät ole niin tip top. Oma koti voi olla pelkisteyn siisti – mutta kesämökille toivoisin rennon boheemia tunnelmaa. Vietetäänhän siellä oikeastaan vain lomahetkiä: viikonlopun irtiottoja ja kesäloman pitkiä viikkoja. Ongelmana vaan on, että en osaa olla boheemi ja “rento”. Siis ainakaan sisustuksen suhteen. :)

Olin hetken jo paniikissa, mutta onneksi hätiin tulivat talon omat aarteet. Koska kyseessä on vanha, jo suvulla 1800-luvulta ollut talo ei kaikkea vanhaa on nurkkiin kertynyt. Siksipä yhteistyössä ‘anopin’ kanssa pengoin paikkoja, ja huoneeseen alkoikin löytymään elementtejä, joita pystyin käyttämään sellaisenaan. Ja osasta rikki menneestä kysyin luvan tehdä uutta.

Jos kehystäisikin tauluksi seinälle ‘anopin’ kasvistosta löytyneen heleän kukkasen? Kävisikö yöpöydäksi vanha puinen kukkapöytä? Jos ripustaisikin verhoiksi ‘anopin’ nuorena aplikoimat pitsireunuksiset lakanat? Uskaltaisiko verhoilla myös vanhoilla pitsiliinoilla vanhan 60-luvun nojatuolin?

Ajattelin ainakin ensiksi tehdä näistä puhkikuluneista tyynynpäällisistä kammarin 70-luvun lamppuun uuden varjostimen.. Saa nähdä mitä tulee, toivottavasti onnistuu.


Loppuun täytyy kiittää “anoppia”, joka aika avarakatseisesti antoi käyttööni talon perukoilta löytyneet tyynyliinat ja pitsit. Vaikka hän on halunnut pitää talon vuosikymmeniä samassa lookissa -osaltaan tarkoituksella ostaltaan vahingossa, on ihanaa että hän antaa minulle tilaa ja luvan hyödyntää noita vanhoja tärkeitä esineitä.

Joku voisi kauhistua ajatuksesta, että sipertelen vanhat pitsit ja pellavalakanat. Mutta toisaalta jos ne pienellä fiksauksella saadaan ihan jokapäiväiseen käyttöön, eikö se ole oikeastaan vielä parempi kunnianosoitus niille, tärkeille vanhoille esineille, kuin piirongin laatikossa niiden piilossa pitäminen?

#19 Remonttikuumetta ja sutimista: Maalilla uutta ilmettä kalusteelle

Kalustemaalilla uutta ilmettä peilille Patinoitunut ilme syntyy sutimalla vaaleaa kalustemaalia kevyesti tummapintaisen kalusteen päälle Makuuhuoneen peili valmiina, maalattuna valkoiseksi.

Sieltä se taas pulpahti ilmoille lumien sulaessa: nimittäin remonttikuume! Harmi vaan, että oma kotimme on täysrempattu viimeisen kahden vuoden sisään, joten tässä talossa ei remontoitavaa juuri ole.

Niin… on se vaan jännää, miten aika kultaa muistot. Parisen vuotta sitten pakastuvassa illassa ulkona laastitarvikkeita pessen ja remontin yksityiskohdista puolisoni kanssa nahistellen en varmasti kokenut eläväni unelmaa. Mutta näin noin vuoden remontointitauon jälkeen, kädet syyhyäisivät päästä tekemään jotain. Mutta mitä… mitä!

Onneksi pika-apu pahimpaan hätään löytyi vauvan huoneesta. Lapsen huoneessa oli vanhasta asunnosta tuotu suuri Ikean mustakarminen peili, jota lähinnä äiti käytti vaatekertojensa peilaamiseen. Nyt kun lapsi jo ryömii ja tutkailee voimakkain ottein paikkoja, piti peili siirtää pois vanhempien huoneeseen. Vanha peili ei vaan sitten sopinutkaan makkarin haalean vaaleaan ilmeeseen, joten päätin maalata peilin karmit valkeaksi. -Ei ehkä ihan nyt varsinaista remonttia, mutta maalausta kumminkin.

Olisihan peilin voinut maalata jollain yllätyksellisemmälläkin värillä, mutta valkeaa kalustemaalia sattui löytymään jo varastosta. Se muuten on mukavaa, nyt kun remontteja on tehnyt jo parissakin asunnossa, että varastosta alkaa löytymään jo kaikenlaista tarviketta. Se tuntuu niin hyvälle,  jos inspiraation yllättäessä tarvikkeet sen toteuttamiseen löytyvät heti kotoa. Aivan kuin olisi “säästänyt” sekä rahaa että maailman luonnonvaroja!  (Tai sitten se tarkoittaa sitä, että on tullut vaan hankittua ja varastoitua hirveästi kaikenlaista sälää… 😃  Noh, mutta hyvä että kuitenkin niitä lopulta käytetään, vai mitä. )

Olipa muuten ihanaa käydä hakemassa varaston nurkista maalarinteipit ja sudit! Lisäksi maalaus oli mukavaa – mutta ymmärsin samalla, että työskentelystä nautti erityisesti myös siitä syystä, että työmaa oli tällä kertaa pieni ja työ valmistui parissa päivässä.

Niin, ehkäpä tämä “remontti” riittääkin minulle taas vähäksi aikaa.. :)

Ohjeita ja vinkkejä kalusteen maalaamiseen

  • Maalaa mitä vain! Vaikka Ikean peilin karmit oli tehty puristepahvimassasta, onnistui karmien maalaaminen silti hyvin. Vaikka kaluste ei olisikaan aitoa puuta, kannattaa maalaamista silti kokeilla. Parhaimmassa tapauksessa kalusteesta saa vielä vuosiksi itselleen uuden tyylikkään kaverin!
  • Rajaa teipeillä ja uusi ne maalauskertojen välissä. Kokemuksesta tiedän, että maalarinteippi kannattaa poistaa jokaisen maalauskerran jälkeen. Teippiä, johon maali on kuivunut kiinni on vaikea poistaa yhtenä kappaleena. Teippiä saa pahimmassa tapauksessa rapsuttaa kohteesta pieninä palasina pois kynnellä rapsuttaen..
  • Tummasta vaaleaksi? Puolisoni varoitti jo ennen työhön ryhtymistä, että tumman pinnan muuntaminen vaaleaksi voi vaatia useita maalauskertoja. Lopulta maalasin peilin neljästi. KYLLÄ, Neljästi. Mutta eihän se nyt haitannut, sillä minähän halusin maalata. :)
  • Patinoitunut pinta yhdellä sutaisulla. Kun katselin ensimmäisen maalauskerran jälkeen läpikuultavaa pintaa, ei sekään itseasiassa näyttänyt pahalle. Tuli mieleen: eihän pinnan tarvitsekaan olla tasavärinen!  Se, että alta kuultaa jokin toinen väri tekee maalipinnasta vaan jännittävän ja patinoituneen näköisen. —> Postauksessa löytyy lähikuva karmista, joka oli maalattu yhdellä kerroksella valkeaa maalia. Eikös olekin oikeastaan ihan kivan näköinen pinta?

Tarvikkeet: Peili (Ikea), Kalustemaalia, Maalarinteippiä, Pensseli

Toiselta puolelta maailmaa

Seinätarra Wondermadewalls-verkkokaupasta

Kuva: Wondermade (http://wondermade.com.au/)

Kuva: Australialaisesta Wondermade-verkkokaupasta (http://wondermade.com.au/)

Kuva: Wondermade (http://wondermade.com.au/)

Taas löytyi niin ihana tuote, että se on pakko jakaa!

Olen seurannut Instagramissa jo pitkään australialaista Wondermade-verkkokauppaa. Vaikka Australia on toisella puolella maapalloa ja olosuhteet sekä elämä siellä varmaan hyvin erilaista kuin täällä pohjolassa, yllättävää kyllä australialainen sisustus ja design-tyyli on kuten meikäläisten! Olin jo tilaamassa tätä ihastuttavaa seinätarraa, jonka edellisestä postauksestani inspiroituneena olisin liimannut eteisen lastenvaatenaulakon päälle meidän kaikkien aikuistenkin elämää piristämään… MUTTA pirhanan tullit ja alv:t.

Olin siis jo maksamassa tilausta, kunnes aloin selvittämään ulkomaisten tavaroiden maahantuomiskäytänteitä. Nähtävästi yli 22 euron (sisältäen myös toimituskulut) tavarasta tulee maksaa sekä tulli että arvolisävero.

Siksi esim. tämä noin 15 euroa maksava  A3-kokoinen seinätarra olisi saattanut postikulujen ja alvien jälkeen maksaa yli vähintään 33 euroa, joten…

Täytynee kai odottaa, että yhtä ihastuttava tuote rantautuisi myös tänne Euroopan mantereellekin.

Vai hmh, entäs jos kokeilisikin tehdä samanlaisen itse seinätarrasta leikaten…

Pilviä, pilviä Färg & Formin pilviä

Parisen viikkoa flunssaa takana, mutta nyt äidin heränneestä kiinnostuksesta valokuvausta kohtaan voisi päätellä että tauti alkaa olla selätetty! Jihuu. Innostuin siis kuvailemaan päiväunillani olevaa lasta, joka juuri sopivasti loppuun sitten vielä heräsi. Lähinnä tässä harjoittelin siis valokuvausta.
Minä vaan tykkään niin tästä näkymästä.  Taidan olla koukussa vähän noihin Färg & Form:n pilviin!

Minä vaan tykkään niin tästä näkymästä. Taidan olla koukussa vähän noihin Färg & Form:n pilviin!

Nyt alko kuulumaan jotain rapinaa - vaunu heiluu.

Nyt alkoi kuulumaan jotain rapinaa – vaunu heiluu…

Hihii - hereillä ollaan!

Hihii – hereillä ollaan! Hötäkässä äiti unohti tarkennuksen.

Pappakin harjoitteli valokuvausta omalla puhelimellaan.

Pappakin harjoitteli valokuvausta omalla puhelimellaan.

Tämä tupla-selfie ei kyllä onnistunut yhtään, kuten selfiet yleensä! :)

Tämä tupla-selfie ei kyllä onnistunut yhtään, kuten selfiet yleensä! :)

Kuluneina viikkoina on tullut pötköteltyä talon jokaisessa kolkassa – ihan vaan vaihtelun vuoksi. Eniten nautin kuitenkin lapsemme tulevan huoneen nurkassa makoilusta. Miksi muuten aikuisten huoneet sisustutetaan usein aika tylsästi? Olen toki ihastellut omaa taloani (joka on värisävyiltään aika seesteinen ja vaalea), mutta nyt lapsen huoneessa pilviseinää ja noita iloisia lippunauhoja katsellessani tuli mieleen, että vähän sääli ettei samaa leikkisyyttä ja iloa näy oikein muissa huoneissamme.
Olisiko pitänytkin uskaltaa vähän enemmän talon muun sisustuksen suhteen? Tosin eihän peli ole vielä menetetty…tässähän sitä on aikaa hienosäätää taloa hiljalleen. Ja toisaalta kunhan lapsi tuosta vaunusta kasvaa ulos, uskoisin että leikkisyydestä ja ilosta ei ole enää puutetta muissakaan huoneissa. 😃
Olisipa kiva nähdä miten muut aikuiset ovat uskaltaneet leikitellä sisustuksellaan!

Nyt sitä saa, nyt sitä saa…tyylikäs automatto lastenhuoneeseen!

H&M:n tyylikäs automatto lapsen huoneeseen

Vauvanhuone on edelleen ilman mattoa, mutta eipä hätää sillä huoneessa ei majaile vielä vauvakaan. :) Sopivaa mattoa on tullut etsittyä pitkään, mutta harmi ettei sitä unelmien eli leikkisän tyylikästä mattoa meinaa löytyä sitten mistään. Myynnissä olevia lapsille suunnattuja mattoja koristaa usein joku pinnalla oleva animaatiohahmo ja väriyhdistelmät menevät miltein kakofonian puolelle.

Törmäsin jossain sisustusblogissa aikanaan H&M:n tyylikkääseen automattoon, joka oli myyty hetkessä loppuun. Mutta nyt H&M Homella on jälleen myynnissä tätä valtavirrasta täysin poikkeavaa vähäväristä ja tyylileltyä automattoa!

Noh, mutta kuinka kävikään? Loggauduin sisään jo H&M:n verkkokauppaan ja olin lisäämässä tuotetta…mutta, vaikka tätä mattoa olinkin metsästänyt pitkään, päätin jättää sen silti vielä ostamatta. Entä jos lapsi ei haluakaan leikkiä autoilla? Entä jos makuni muuttuu siihen mennessä, kun lapsi (joka nyt on 6kk) pääsee autollaleikkimisikään? Olisiko kiva sittenkin saada muuten harmaan sävyiseen huoneeseen jotain väriä ?

Siksipä taidetaankin jättää tämä matto muiden iloksi ja etsiä vielä sitä meidän pojan huoneeseen täydellisesti sopivaa mattoa.. :)