Vihdoin tapa painaa paitoja helposti ja edullisesti

Usein tyylikkään paidan tuottaminen omalla designillä on vaikeaa ja tulee kalliiksi. Itseäni ärsyttää esim. SpreadShirt-tilauksissa, että paidan painokuvion päälle ja ympärille jää valkoinen kalvo. Haluaisin siis sellaisen painokuvion, kuten kaupan paidoissakin on: pelkkä kuvio, ei mitään kalvoja tai läpinäkyviä kelmuja ja laatikoita kuvioiden ympärillä.

SpeardShirt kyllä tarjoaa mahdollisuutta toteuttaa paidat sublimaatiotekniikalla, mutta monelle kuvion toteuttaminen palvelun vaatimaan formaattiin (yksinkertaiseen vektorimuotoon) voi olla liian vaikea juttu.

Jos haluat tehdä itse “aidon painatuksen tuntuisia paitoja”, apuun tulevat silitettävät leikattavat kalvot. Näitä näyttää eri käsityöverkkokaupoissa olevan yleensä mauttomissa glitter-väreissä, mutta onneksi muutamasta kaupasta löytyi perusvärejäkin. Itse tilasin aina tyylikästä matta-mustaa jämsäläisestä Tikkaus ja tarvike – käsityöverkkokaupasta. Kalvoja voi goolettaa netistä termillä: ’silitysarkit’.

NÄIN TEET PAIDAN ITSE SILITYSARKEILLA

Summa summarum: lyhyesti sanottuna voit leikata kalvosta haluamasi kuvion ja siirtää sen silitysraudalla painaen paidan päälle. Se miten kalvon kanssa tarkalleen tulee toimia riippuu käyttämästäsi tuotteesta. Asennusohjeet tulivat ainakin jämsäläisestä myymälästä arkkien mukana.

Kunhan silittää kuvion huolellisesti ja tarpeeksi kuumalla raudalla paitaan kiinni lopputulos näyttää kuin kaupasta ostetulta painokuviolta.

Inspiroiduin kyllä kovasti näistä kalvoista ja niiden mahdollisuuksista!  Tarkka leikkaaja voi tehdä hyvinkin monimutkaisen ja hienon painokuvion, toisaalta yksinkertaisillakin muodoilla, esim. paljon pieniä kolmioita silppuamalla ja toistuviksi kuvioiksi ryhmittelemällä voi loihtia paitaan vekkulin graafisen kuosin.

Nämä paidat tehtiin City Survivors -kisajoukkueemme kunniaksi Turkuun kesän 2018 kisoihin.

Advertisement

Eriskummallinen mokkapalaresepti + se maailman paras

Mokkapaloihin ei kyllä kyllästy koskaan!  Ja maailmalla varmaan liikkuu niin monta eri versiota tästä klassikkoleivonnaisesta kuin on leipojiakin. Mutta oletteko kokeilleet tätä reseptiä? :

Sisälle pala vanhan patjan superlonia, pinnalle huopaa ruskean eri sävyissä ja päälle herkullisia lankaströsseleitä. Nam nam!

Näiden väkerrys alkoi jo hyvissä ajoin viime syksynä ja tarkoitus oli antaa niitä tuttavien lapsille joululahjoiksi, mutta niinpä kävi että ne vasta joulun jälkeen valmistuivat. Noh, käsitöistä ei kannata ottaa stressiä – minä ainakin yritän pitää käsityön ilon kantavana tekijänä ja jos niskat alkavat jäykistyä ja pinna kiristyä väsymyksestä tai solmuun menneistä langoista, annan asian olla -niin kauan että ilo syttyy uudelleen silmiin.

Ja tarkoitus olisi näitä lahjaksi muutama antaa, mutta katsotaan milloin. :)

ps. Tässä empiirisen tutkimuksen tuloksena maailman parhaimpien mokkapalojen resepti. (Tosin kerro toki, jos sinulla on vielä parempi – kokeilen mielelläni. <3)

Mokkapalat “aikuiseen makuun”

Pohja:
3 dl sokeri
3 munaa
5 dl vehnäjauhoja
1 dl kookoshiutaleita
3 rkl tummaa leivontakaakaojauhetta
2tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
2 dl maitoa
200 g voita

Kuorrute:
4 dl tomusokeria
3 rkl tummaa leivontakaakaojauhetta
2 tl vaniljasokeria
50 g voita
0,5 dl kahvia

+ päälle kookoshiutaleita

Ohje:

• • Riko munat ja anna niiden lämmetä kulhossa huoneenlämpöisiksi
  • Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi
  • Lisää kuivat aineet voisulan ja maidon kanssa vuorotellen
  • Kaada isolle pellille leivinpaperin päälle.
  • Paista 200*C 20 min
  • Anna paistoksen jäähtyä ja tee sitten kuorrute:
    • Sulata voi
    • Sekoita joukkoon kahvi ja kuivat aineet
    • Ripottele pinnalle reilusti kookoshiutaleita.
  • Huumaannu herkullisesta mausta! <3

Pidä taitosi piilossa

Kun oma pää lyö tyhjää, voi iloita muiden luovuudesta ja ympärillä olevasta kauneudesta.
Tällä kertaa ajattelin nostaa blogiini kuvia ystäväni tekemästä kirjasta.

Kyseessä on jo kauan sitten tehty työ, mutta oman tapansa mukaan hän ei aikanaan tehnyt asiasta sen suurempaa numeroa. Onneksi kirja ilmestyi sattumalta kahvipöytään askarteluviikonlopun päätteeksi.

Olen huomannut, että toisinaan super-luovat ihmiset eivät hiisku taidoistaan. Asia jopa säälitti minua aiemmin: Mikä harmi, kun heidän luomansa kauniit, luovat ja ihanat asiat eivät päädy koskaan muiden ihmisten silmien alle ja eivät saa ansaitsemaansa mainetta ja suurta kunniaa! Mutta toisaalta, onko taide tai oivallus yhtään parempi silloin, jos se saisi muiden huomion? Kai asia on yhtä tärkeä ja suurenmoinen vaikka sen joku olisi vain itselleen tehnyt?

Ehkäpä minunkin pitäisi lopettaa hyväksynnän hakeminen ulkopuolelta ja tehdä joskus joitakin juttuja vain itselle. Ei kuvia, ei blogipostauksia, ei kehujen ja ihastusten hakemista. For my eyes only!  Sisäänpäin kääntyminen antaisi vapautta. Se, joka tekee omaa juttuaan salaa saa täydellisen vapauden tehdä juuri mitä haluaa. Silloin kun ei tarvitse pelätä muiden tuomiota tai kun taustalla ei ole painetta menestyksestä, voi olla vapaa ja juuri tasan sellainen kuin haluaa!

Mutta nyt takaisin ystävään… Alla otteita hänen siskolleen kuvaamastaan runokirjasta. Runokirjan tyypit ovat myös hänen virkkaamiaan. Kirja lähti siskolle syntymäpäivälahjaksi – tyypit pienille tuttaville leikkikavereiksi. <3

Ihana kirja.
Hienoa työtä ja luovuutta, Petra! (Vaikka tietenkin myös ilman näitä sanoja, tuo olisi ollut jo arvokas ihmetys. )

Aamu alkaa yhdessä
kuono nokan vieressä.
Lakanatkin auringosta,
aamu minut ylös nosta!

 

Juhlan suurin sankari,
oma paras kaveri.
Juhlapöytään appelsiini,
asuksi vain serpentiini.

Keinussa vauhtia, laskussa liiukua.
Leikkipuistossa naurua, kiukkua.
Kiikusta alas jos tömpsähtää,
on pilvissä jalat, hiekassa pää.

Metsä on karhun ja linnun koti
käymään voit mennä sinäkin toki.
Kutsu käy kätköön, suojaan koloon,
tähän vois tottua ajan oloon.

Vesi on hiljaa ja silmissä uni,
rannasta autio illaksi tuli.
Tekikö kakun viimeisen
karhu vai lintu, muista en.

Kimppakivaa!

Kokoonnuimme pitkästä aikaa ystävien kesken tekemään viikonlopuksi käsitöitä. Vaikka tapahtuman aikana suorittamani uskalias kokeilu virkkauksen parissa osoittautui pettymykseksi, oli viikonloppu silti ihana. :) Sen lisäksi, että sai vaihtaa kuulumisia vanhojen ystävien kanssa, tuli vaihdettua myös oppeja eri tekniikoihin liittyen, maisteltuja limettidrinkkejä ja kruunattua viikonloppu lopuksi kakkubuffetilla kaupungissa. Olipa ihanan tyttömäinen viikonloppu!

Tällaiset tapaamiset ovat yllä hyvä mahdollisuus raivata omien käsitöiden teolle 100% varmuudella aikaa. Oli jotenkin rentouttavaa istahtaa pöydän ääreen ja tietää, että tästä lähtien meillä on 24 tuntia aikaa keskittyä näihin puuhiin.

Tapahtumalla ei myös ollut yhteistä teemaa, mutta vaivihkaa yhdessä puuhatessa tuli tutustuttua myös muiden tekemisiin ja sitä kautta uusiin tekniikoihin. Minä sain vinkkejä mm. konkarivirkkaajilta (tai jos totta puhutaan kädestä pitäen alkeisoppeja: nyt taikaympyrä, ketjusilmukka, puolipylväs, kokopylväs ja piilosilmukka ovat nyt tuttuja minulle. Jee!) ja virkkaajat jättivät koukut sivuun ja kokeilivat yhdessä uutta paper quilling -tekniikkaa, johon yksi viikonlopun osallistujista oli hurahtanut vain muutama kuukausi sitten.

Paperifiligrafiasta / paper quilling-tekniikasta on luvassa muuten juttua tulevissa postauksissa. Ja lisäksi kuvia ja ohjeita on tulossa myös muista viikonlopun aikana tehdyistä askareista (mm. leikkijäätelötötterö-ja pallot & muita virkattuja herkkuja lasten kahvipöytään).

Suosittelen kyllä käsitöiden pariin kokoontumista, olipa kyseessä vieraampi tai tutumpi porukka. Yhdessä työskentelyn jälkeen on hyvä mieli, kun lopputuloksena on kädessä jotain konkreettista, taskuun on tipahtanut monta uutta käsityövinkkiä ja on saanut tuntea yhteyttä ja käsillä tekemisen iloa saman kiinnostuksen kohteen jakavien ihmisten kanssa!

Käsityön iloa ja aurinkoa kaikille. <3

Torttuiloa

Viikonloppuna se jälleen iski – joulufiilis siis. Ja sen myötä myös torttuhimo. Olen aiempina vuosina yrittänyt pinnistellä ainakin joulukuun 1.päivään asti, mutta tänä vuonna…

Lauantaina työstin torttuhimoani tekemällä huovasta ja huovutusvillasta torttuaiheiset korvakorut. Sunnuntaina teimme perheen kanssa pyhiinvaellusmatkan maailman parhaimpien torttujen mekkaan: Tampereen Amurin Helmeen. Torttuja siellä ei tietenkään vielä ollut tarjolla (joulukuun loppuviikoilla on), mutta paikan atmosfääri on aina jouluinen ja ihania, perinteisiä, kielenvieviä leivonnaisia on tarjolla ympäri vuoden. Mutta nyt viikon puolessa välissä kärsivällisyyteni loppui ja antauduin vihdoin himolle: ”Miksi odottaa jouluun, kun voin saada ihanuutta jo nyt.” Siispä tänään tuli pellillinen torttuja, torttuja, TORTTUJA!

Suunnittelin lisäksi korviksiin yksinkertaisen pakkauksen, jossa sisällä yllätyksenä rahkavoitorttutaikinan ohje. Näin torttuiloa voi jakaa myös muillekin ’kaksiulotteisen’ lahjan kera. (Kuvassa luonnos pakkauksesta.) Amurin Helmen torttutaikinan salaisia suhteita ei minulla tietenkään ole hallussa, mutta kyllä tälläkin reseptillä tulee aika taivaallisia torttuja.

Korvispakkauksen taustakuviona on muuten Amurin Helmen tapetista napattu kuvio. Torttutaikinan resepti on Kotilieden sivuilta ja testattu toimivaksi nyt jo useana vuonna. (Ohjeesta poiketen jäähdytin taikinaa jääkaapissa vain noin 1h aineisten sekoittamisen jälkeen. Tämän jälkeen kaulin taikinan taitoksille x3 ja leivoin taikinasta heti perään tortut. Taikinaa ei siis välttämättä ole pakko jäähdyttää yön yli tai jäähdyttää uudelleen taitoksien jälkeen. Torttujen paistoaika on noin 10 – 15 min.)

Suosittelen tekemään torttutaikinan itse – taikinan teko ei ole vaativaa monimutkaisen kuuloisista ohjeista huolimatta. Itse tehdyllä taikinalla tortut ovat 400 kertaa parempia kaupan valmistaikinaan nähden! <3 

 

 

 

Leftovers

Moni on hyvä loihtimaan kaapin pohjilta löytyvistä rippeistä tai hajanaisista aineksista upean aterian. Luovasta mielestä huolimatta en itse ruoanlaitossa ole kuitenkaan koskaan pystynyt tuohon. Ruoat tehdään reseptien mukaisesti ja ohjeista ei poiketa. 😃 Mutta onneksi askartelussa usein käsillä olevat ainekset toimivat inspiraation lähteenä. Suurta mielihyvää tuottaa lisäksi se, jos kaapissa pitkään lojuneet ylijäämämateriaalit löytävät vihdoin paikkansa jostain tuotoksesta, johon voi olla vielä jopa tyytyväinen!

Ostin huopaelintarvikkeita varten paksua huonekaluhuopaa, joka ei toiminutkaan leikkifettucini-pastana. Harmittelin turhaan hankittua ostosta muutaman viikon, kunnes keksin kokeilla “pärekorin tekoa” huovasta. Mielestäni ihan kiva ja moderni hedelmäkori tuli lopputuotoksena.

Punominen oli helppoa ja lopputulos syntyi alle parissa tunnissa. Huovalla taiteilu oli varmasti sata kertaa helpompaa kuin aidon materiaalin kanssa. ;) Hatunnosto vanhoille taitajille!

Jos huopa olisi toista sävyä, voisin tehdä ehkäpä samalla tekniikalla tarvikekoreja kylpyhuoneeseen.

Ohjeita ja vinkkejä sisustuskorin tekemiseen pärekoritekniikalla

• Leikkaa huonekaluhuopa noin 2 – 3 cm kokoisiksi suikaleiksi. (Jos teet pienen korin, tee suikaleista ohuempia. Isompi kori näyttää paremmalta leveämmillä suikaleilla.)
• Puno suikaleista pärekoritekniikalla (kuvia tämän sivun alaosassa) haluamasi kokoinen kori.
• Reunapäättely kannattaa ommella vielä ompelulangalla kiinni. Näin yläosa ei lähde purkautumaan.

Tarvikkeet:
Paksu huonekaluhuopa (Eurokangas, Lempäälä Ideapark), ompelulanka

Ruokablogiko tästä tulikin? Leikkipastaa lapselle

Lempipastaani on basilika-tomaatti-mozzarella-(valkosipuli)tuorepasta. Onneksi myös lapseni rakastaa tätä ruokaa. <3 Koska valjut valkoiset mozzarellapalat näyttäisivät hieman kummilta leikkiruoassa, on ne korvattu tässä pienemmän kokkaajaan versiossa leikkilihapulilla.

Joulupuuhien sijasta postailenkin tänään vaihteeksi huoparuoista, joita tuli tehtailtua taas lisää. Lisäksi täytyy tunnustaa, että aina kun virittäydyn täällä joulutunnelmiin on suuhuni sujahtanut suklaata palanen jos toinenkin. Tätä menoa en mahdu jouluun mennessä siis mihinkään vaatteeseeni ja joulun yksi parhaista elämyksistä eli suklaan rajoittamaton syöminen on vesitetty, jos homma riistäytyy käsistä jo lokakuussa. :)

Lisäksi ainakin täällä Tampereella on ollut nyt hyvin sateista. Vaikka lehdet ovat tippuneet, vihertää nurmikko kuin kesäkuussa. Ehkäpä sitten taas pääsee takaisin jouluisiin tunnelmiin, kun ensilumi tippuu. Toivotaan, että jotain pientä ihanaa tulisi pian vaikka se sulaisikin pois saman tien. <3

Olen ajatellut myydä huopaelintarvikkeita Etsyssä, johon perustin jo  DeadmoonTre-nimisen kaupan. Onko muilla käsityömyyjillä kokemusta Etsystä? Äkkiseltään se vaikuttaisi helpolta ja edulliselta tavalta myydä tuotteita. Palvelussa ei ole kuukausihintaa, mutta pieni maksu menee myydyistä tuotteista sekä tuotteiden esillepanosta. Siksipä myynnin aloittaminen ei tunnu pahalta. Jos ihmiset innostuvat tuotteista hyvä niin. Jos taas kauppa ei käy, ei ole paljoa menettänyt.

Olen usein myös valmistautunut joulumyyjäisiin tehtailemalla kasapäin tuotteita, joista osa on mennyt kaupaksi hyvin ja osa jäänyt myymättä ja jäänyt riippakiveksi kodin kaappeihin. Siksi ajattelin, että nettikauppa olisi hyvä tapa myydä: tuotteita ei tarvitse varastoida kasapäin ja vaan niitä voi tehdä vasta kysynnän mukaan. Oma kauppani on kuitenkin vielä vähän raakile, sillä helppoudesta huolimatta tuotetietojen, tekstien ja näyttävien kuvien taiteilu vie aikaa. Mutta kaikki ajallaan. 😃

Leikkipastani kuitenkin valmistui nyt ja täydentyi basilikan lehdillä. Joskus huoparuoan kanssa rankka yksinkertaistus ja ”tyylittely” on tarpeen, mutta tähän basilikan lehteen tuli kaunis muoto, kun kopioin sen mallin 1:1:n aidosta lehdestä!

On se luonto ja käsityön helppous joskus niin ihmeellistä.

Sädehtivää pikkujoulukautta

Minä olen turhamainen. Olen ollut jopa niin turhamainen, että jos takissa on arkena heijastin roikkunutkin, on se vedetty irti viimeistään juuri ennen juhliin lähtöä.

Kuulosti ehkä vähän hölmöltä, mutta toisaalta jos haluaa satsata juhlalookiin muutenkin laittautumalla siveltimen vedon _jos toisenkin_ verran enemmän,  niin miksi sitten  yhtäkkiä voisi sallia ulkovaatetuksen osalta jotain tilanteeseen kuulumatonta? Hienostuneeseen asetelmaan ei vaan sovi se iloisesti keikkuva mainosheijastin… Ja vaikka heijastinta tarvitsisi eniten juuri pikkujoulujuhlinnan tuokseessa yöllä taksiin tai kotiovelle etsiytyessä. :(

Noh, ei hätää: Ompelukerhossa, jossa pidettiin viime viikolla heijastinteemailta (tämän satoa luvassa seuraavassa postauksessa) huikkasi eräs paikalla ollut omasta takissa olleestaan ”piiloheijastimesta”. Hän oli tehtaillut takkiinsa vyön tilalle nauhan, jossa pohjana oli heijastinkangas ja tämän päälle ommeltu pitsi. Äkkiseltään vyötä ei siis tunnista heijastimeksi, sillä kirkuva heijastinkangas on verhottu pitsillä. Alta kuitenkin pilkottaa voimakkaasti heijastin, kunhan valo osuu vyöhön. Tästä sainkin idean tehdä itselleni valmispitsiä hyödyntäen rintakorun, oman pienen piiloheijastimeni. Tämän voi ilolla  (ja tyylilläkin) laittaa juhlalookia koristamaan!  ;)

Muita tee-se-itse heijastinvinkkejä

• Heijastinpipo
• Tyylikäs tasseliheijastin
• Puuhelmiheijastin

Mamma-mia, mikä Maanis-depressiivinen ompelunurkka!

Suuret tunnekuohut ovat tyrskynneet taloudessani viime päivien aikana. Niin, olen siis puuhannut lapselle leikkipasta-aineksia huovasta. Leikkiruoat ovat kyllä viattoman ja söpön näköisiä valmiina, mutta ennen finaaliin pääsyä ainakin tämä pastasekoite on aiheuttanut täällä aikamoiset tunteet. :D Onneksi negatiivisten lisäksi lopulta tuli myös niitä positiivisiakin tunteita.

Itseäni ihan naurattaa, miten näin viaton askartelu saa tunteet pintaan. Sain vision tehdä lapselle ihanan “Mamma mia”-pastan: spagettia ja tomaattia huovasta ommellen ja lihapullia huovuttaen. Tein tähän itseasiassa pakkauksen jo etukäteen. Siitä vanhemmassa postauksessa lisää. Mutta eihän (tämäkään) projekti sitten ihan heittämällä mennyt läpi..

En tiedä miten muilla käsillä tekevillä, mutta itselleni valitettavan usein käy niin, että mieleen syttyy mahtava idea – suuren suuri VISIO. Sitä riennän sitten innolla toteuttamaan, mutta lopputulos ei olekaan sitä mitä sen piti olla. Tai homma ei vaan onnistu. Välillä blogivirtaa katsellessa tuntuu, että muut vaan “ryhtyvät töihin ja onnistuvat”, itselläni onnistuneiden töiden lomaan mahtuu sitä vastoin monta epäonnistutta ja hylättyä ideaa.

On niin kovin raastavaa rynnätä innolla toteuttamaan ”suurta unelmaansa” ja sitten pettyä.
Noh, täytyisi kai aina muistaa, että kukaan ei ole seppä syntyessään. :) Näin kävi lopulta myös tämän murheellisen lihapullapastan kanssa, kunhan sain vedettyä henkeä muutaman välipäivän ja palattua uudelleen hommiin.

Lihapullat siis onnistuivat hyvin – pohjalla pullissa ylijäämäjumbovillalankaa, päällä ruskeaa huovutusvillaa. (Tein pullat naulahuovuttamalla – se pistely on muuten jotenkin ihan koukuttavaa ja terapeuttista hommaa. )  Mutta tomaatit, uh, niiden kanssa olikin ongelmaa kerrakseen.

Viiden epäonnistuneen version jälkeen, parhaaksi tavaksi työstää huopaa näytti olevan mallin rankka yksinkertaistus ja reunojen ompelu käsin yhteen. Kun työstin noin kuudetta tomaattia, hihkuin kuitenkin jo onnesta ääneen: “tää on niin hieno, niiiin hieno!”. Ehkä siis joskus kannattaa vaan sisukkaasti yrittää. Kyllä se jälki siitä siistiytyy ja työ kehittyy helmeksi.

Myös Instagram-tilillä tomaatit vihdoin tunnistettiin tomaateiksi. Lähetän kiitoksena yhdelle arvanneista paketin huoparuokia! Lisäksi ajattelin pistää ruokia myyntiin Etsyyn. Kokeillaan miten homma lähtee pyörimään. Etsy-kaupan, joka toimiva mutta vielä aika raakile, löydätte täältä.

Sisukkuutta ja onnistumisen iloa (lopulta) muillekin toivotellen! 

Vinkkejä huopa-elintarvikkeiden ompeluun

• Yksinkertaista mallia reilusti. Leikkiruoan ei tarvitse näyttää realistiselta. Itse esimerkiksi jätin tomaatin keltaiset siemenet pois, sillä ne olivat liian vaikeita toteuttaa ja lopputulos näytti paremmalta pelkistetymässä muodossa.
• Huopaa on helpointa ommella käsin. Ompelukone venyttää usein huopaa. Käsin ommellen suoralla pistolla (toisin sanoen: etupisto ) tai pykäpistolla saa huopaelintarvikkeiden reunat huoliteltua siistiksi. Voit käyttää lankana aivan tavallista ompelulankaa tai paksumpaa kirjontalankaa.
• Elintarvikkeista tulee turvallisia pienelle leikkijälle, kun liioittelet reilusti elintarvikkeen kokoa. Isompaa elementtiä on myös helpompi työstää.

Pakkauksia leikkielintarvikkeille

Voiko olla ihanampaa kuin tehdä graafista suunnittelua aamulla klo 7.30? :)

Ei näemmä voi, sillä viime viikonloppuna lapsi heräsi liian aikaisin ja hänen mentyään aamun ensimmäisille unille jo ennen aamukahdeksaa (aika harvinaista näin yli 1v. lapselle) sai äiti aikaa suunnitella sielunsa kyllyydestä. <3 Tuloksena syntyi sitten kaikille tekemilleni huopaelintarvikkeille (ja vielä yhdelle tekemättömälle: pastalle) oma tuotepaketti.

Olen muuten vuosia kironnut työelämässa valloilla olevaa klo 8 – 16 normia. Onkohan kukaan miettinyt saattaisiko tuottavuus olla parempi, jos työtä – etenkin luovaa – olisi soveliasta tehdä myös muuhunkin aikaan kuin klo 8.00 alkaen? En tiedä miten muualla, mutta itse muutamassa mainostoimistossa, digitoimistossa ja it-firmassa työskennellessäni se hiljainen normi vaan edelleenkin on, että töissä on oltava klo 8 -16.00.

Jos minä saisin päättää, tekisin työni yöaikaan. Silloin olen vihdoin rento, mutta valpas ja valmis keskittymään. Yö on parasta aikaa luovuudelle. (Paitsi näköjään joskus inspiraatio yllättää aamulla klo 7.30 :) )

__
Kiitos  Mamma Mia -pastassa käytetystä pussukasta kuuluu tälle tutoriaalivideolle: https://www.youtube.com/watch?v=NAG3CzYStEQ&feature=youtu.be.
Videolla ohjeet englanniksi pussukan taitteluun. Kauniin mallinen  ja jämerä pussukka kerrassaan, vaikka ihan ohuesta paperista taittelisi. Hyvä ja helppo lahjapussukka.