1940 +1970 = 2000-luvun lamppu

70-luvun tomuista puhdistettu mökin makuuhuone kaipasi uuteen vaaleaan tyyliin sopivan lampun. Koska sisustuksessa halusin hyödyntää uudesta ilmeestä huolimatta silti mahdollisimman paljon vanhaa, päätin ainoastaan päällystää huoneessa jo vuosikymmeniä roikkuneen 60-luvun pahvivarjostimen liinavaatelaatikosta löytyneellä pitsityynyliinalla.

Olipa ihanaa, että ”anoppi” antoi käyttööni oman äitinsä neitiaikana jo aplikoimat pitsityynyliinat. Vaikka tuntui jälleen hieman pahalta pistää palaseksi nämä vanhat aarteet, olivat tyynyliinat jo hieman reikiintyneet ja pitsi repeillyt irti lakanakankaasta.  Fakta siis oli ettemme olisi käyttäneet tyynyliinoja koskaan, joten parempi että ne saavat edes näin lisää käyttöikää, vaikkakin hieman toisenlaisessa ulkomuodossa..Eikös?

Vaikka varjostimen päällystäminen oli helppo juttu,  odotti työ silti koko kesän kassissa valmistumistaan. Kun mies uhosi elokuun alussa vievänsä varjostimen sellaisenaan takaisin vanhalle paikalleen, päätin vihdoin saattaa uudistustyön loppuun. Tai siis aloittaa sen. :) Lopulta pitsin purkuun, kankaan uudelleen ompeluun ja kiinnittämiseen sekä lampun viimeistelyyn meni vain muutama tunti. Enpä ollut tiennytkään, että  lampun varjostimen uudistaminen on näin helppo juttu!

Ohjeita ja vinkkejä lampun varjostimen päällystämiseen

• Vinkkiä päällystämisen eri vaiheisiin  saa esimerkiksi täältä: ”Lampun verhoilu”.
• Poista ensin varjostimen vanha kangas pois. Jos varjostin on tehty pahvista, eikä pahvia voi irroittaa varjostimen rakennetta hajoittamatta voi uuden kankaan ommella (usein) myös pahvin päälle.
• Kankaan saa pingotettua (neulalla ommellen) varjostimen metallikehikon päälle, jos kehikon ympärille kietoo ensin kanttinauhan. Koska minun varjostimeni oli tehty pahvista, en kietonut kanttinauhoja vaan ompelin uuden kankaan neulalla suoraan vanhan pahvivarjostimen päälle.
• Kun kankaan on pingoittanut varjostimen ylä- ja alapäähän kiinni neulalla ommellen, reuna viimeistellään kanttinauhalla. Kanttinauha liimataan esim. puuliimalla lampun ylä- ja alareunaan.

 

Advertisement

Helppoa, nopeaa ja halpaa

En ole aiemmin ollut kierrätysihminen. Jos tavara oli ennalta käytetty, se jotenkin oli menettänyt silmissäni arvon jopa askartelun raaka-aineena.. Huvittaa nyt, miten olen voinut ajatella noin.

Tällä hetkellä teen mielelläni käsitöitä myös uusista raaka-aineista, mutta se vasta tuntuukin hyvälle, jos vanhasta saa omin käsin muunnettua jotain uutta ja käyttökelpoista!  Plussana kaiken päälle tulee vielä halpa hinta ja se, että lopputulos on hyvin suurella todennäköisyydellä erittäin uniikki. <3

Vanhan hyödyntäminen on noussut minulla pintaan nyt, kun sisustamme hiljalleen ’perintökesämökkiä’ oman näköiseksi. Talo on yli 100 vuotta vanha,  siksi sitä ei viitsi sisustaa ihan samaan tapaan kuin omaa modernia kotia. Vaikka tälle insinöörihenkiselle-sisustajalle (siis minulle!) hieman homssuiseen mökkitunnelmaan virittäytyminen ei ole se luonnollisin juttu, olen alkanut nyt nauttimaan vanhojen asioiden – ”aarteiden” löytämisestä ja niiden nostamisesta uudelleen käyttöön, toisinaan jopa aivan uudessa ulkomuodossa. (Ajatuksia vanhan hyödyntämisestä ja mökkitunnelmista myös kevään postauksessani.)

Pistän myöhemmin kuvia ja juttua blogiin vanhan pitsityynyliinan muuntautumisesta lampun varjostimeksi, mutta tässä alkuun kuvia hieman helpommasta projektista: Kierrätyskeskuksesta lähti vanha räsymatto matkaan 4 eurolla. -Mies pesi edellisen omistajan tomut painepesurilla pois ja minä leikkasin matosta sopivan kokoisen palan kammarimme sängyn päätyyn. Purin maton molemmista päistä noin 8 cm kudetta pois ja solmin hapsut 3 langan nippuihin. -Helppoa, halpaa ja aika nopeaakin!

Psst! Ei mennyt ihan kuin piti: Olisin halunnut tehdä matosta modernimman ja jättää maton hapsuttomaksi, mutta kuvassa näkyvä päättely ei toiminutkaan. Kude lähti purkautumaan. Siksi päädyin lopulta perinteiseen päättelyyn solmimalla loimilangat yhteen.

Ah, kuinka terapeuttiselta tuntui leikata matto saksilla halki! Joku viisaampi kertokoon, miksi minusta tuntui sellaiselta, mutta joka tapauksessa hyvältä se tuntui.. :D