Tonttuovitonttuovitonttuovi



Vaikka moni onkin jo varmaan ääriään täynnä tonttuovista – niitähän tunnutaan mainostavan joka paikassa, kannan minäkin korteni kekoon aiheesta ja julkaisen kuvan omastani.

…sillä, tulihan siitä niin hieno! :) Asiaa täytyy hehkuttaa siksi, että 1) harvoin onnistun 2) viimeaikoina tekeminen on ollut vähäistä ja 3) maalamistyö oli tässä projektissa  kerrassaan siinä sopivan kokoisessa mittakaavassa: oli kiva taiteilla ja pipertää, mutta työ ei vaatinut verta, hikeä eikä kyyneleitä – eli mm. tapetin irroitusta, remonttialueen rajaamista ja suojaamista ja maalitelojen työlästä pesua. Lisäksi ennakkopelostani huolimatta perheen 2-vuotias on antanut oven olla paikallaan (heti ensi kohtaamisen jälkeen) JA taika ei sen ensikohtaamisella tapahtuneen irtoamisen ja itkun jälkeen ole rikkoutunut, sillä kyllä me melkein päivittäin kuiskuttelemme tonttuoven äärellä ja mietimme herääkö tonttu ääniimme ja onkohan kirjettä tontulta tänään jo tullut.

Ylitarjonnasta ja tyrkytyksestä huolimatta vielä kerran: eläköön tonttuovi! <3


Tonttuoven maalaustunnelmia edellisessä postauksessani.

Mainokset

Tonttuovia ja turhamaisuutta?

Meille muuttaa kohta Tonttu Kotilainen… voisin veikata. :)

Tonttuovi kaunis – mutta tämä maalausalusta… Vaihtoon!

…Kyllä nyt kelpaa!

Postaukseni ei käsittele tämän joulun hittituotteen ”tonttuoven” turhamaisuutta – se on mielestäni ihana, tarpeellinen ja kerrassaan mahtava keksintö! Etenkin, kun eilen sain sen vihdoin hankittua Suomen Kädentaitomessuiltani itselleni. :) Sen sijaan avaudun huvittuneena omasta maailman luokan ongelmastani: maalausalustan rumuudesta.

Tarkoitus oli sommitella ja sekoittaa sopivat värit vaneriseen tonttuoveen, mutta maalausalustan sekavuus ja rumuus alkoi ärsyttämään minua. Nauroin ensin hieman omalle mahdottomuudelleni: ”Eikö se ole ihan sama minkä näköinen se maalausalusta on? Kertakäyttöinenhän se on ja menee sotkuun kumminkin..” Ja että olenpa nyt vähän liian turhamainen. Mutta toisaalta, kyllähän kokonaisuuden hahmottaminen on vaikeampaa, kun värikäs, sekava ja rauhaton tausta vetää huomion itseensä. Lisäksi nykyään sitä on mahdollisuus istahtaa niin harvoin askarteluiden ja käsitöiden äärelle, että jos saan tuplattua nautinnon sillä että työskentely-ympäristö on maalausalustaa myöten esteettinen, onko se nyt niin paha juttu?

Siksipä siis kesken maalauksen vaihdoin alustan toiseen. Ja ah, kuinka ihanalta se tuntuikaan!

Onkohan kukaan muu yhtä hullu? Ei kun, Korjaan… Estetiikasta nauttiva. :D

Nautitaan estetiikasta ystäväiset – nautitaan pienistä jutuista!

__
Tonttuovi ostettu Tampereen Kädentaito Messuilta 2017 / www. kuusipohja.com

Virpojille


Tässä lapsen nappaama kuva. Hieno otos, Onni 1v 8kk!

Virpojat eivät ole nykyään enää itsestäänselvyys, siksi odotankin jännityksellä eksyykö ovellemme tänä vuonna ketään. Työkaveri teki tämänkaltaisia herkkupurkkeja viime pääsiäisenä…mutta näin vuoden kiivaan odotuksen jälkeen pääsin minäkin vihdoin taiteilemaan samanlaisia.

Tarvikkeina Tigeristä parilla eurolla ostettu ”washiteippi”, kaapissa lojuneet nätit silkkipaperin palat ja vanhat Piltti-sosepurkit.

Ostin näiden lisäksi vielä muutamat munat: tärkeintä mielestäni on, että pikku tulijat saavat valita parista eri vaihtoehdoista mieleisensä palkaksi kauniista oksasta. Ja jos virpojia ei tule..
Noh, petyn kyllä, mutta ehkä ylijäänet herkkupurkit hieman pehmentävät asiaa. :)

Kimppakivaa!

_nik9721
_nik9745_nik9725_nik9769_nik9747_nik9810_nik9853_nik9830

Kokoonnuimme pitkästä aikaa ystävien kesken tekemään viikonlopuksi käsitöitä. Vaikka tapahtuman aikana suorittamani uskalias kokeilu virkkauksen parissa osoittautui pettymykseksi, oli viikonloppu silti ihana. :) Sen lisäksi, että sai vaihtaa kuulumisia vanhojen ystävien kanssa, tuli vaihdettua myös oppeja eri tekniikoihin liittyen, maisteltuja limettidrinkkejä ja kruunattua viikonloppu lopuksi kakkubuffetilla kaupungissa. Olipa ihanan tyttömäinen viikonloppu!

Tällaiset tapaamiset ovat yllä hyvä mahdollisuus raivata omien käsitöiden teolle 100% varmuudella aikaa. Oli jotenkin rentouttavaa istahtaa pöydän ääreen ja tietää, että tästä lähtien meillä on 24 tuntia aikaa keskittyä näihin puuhiin.

Tapahtumalla ei myös ollut yhteistä teemaa, mutta vaivihkaa yhdessä puuhatessa tuli tutustuttua myös muiden tekemisiin ja sitä kautta uusiin tekniikoihin. Minä sain vinkkejä mm. konkarivirkkaajilta (tai jos totta puhutaan kädestä pitäen alkeisoppeja: nyt taikaympyrä, ketjusilmukka, puolipylväs, kokopylväs ja piilosilmukka ovat nyt tuttuja minulle. Jee!) ja virkkaajat jättivät koukut sivuun ja kokeilivat yhdessä uutta paper quilling -tekniikkaa, johon yksi viikonlopun osallistujista oli hurahtanut vain muutama kuukausi sitten.

Paperifiligrafiasta / paper quilling-tekniikasta on luvassa muuten juttua tulevissa postauksissa. Ja lisäksi kuvia ja ohjeita on tulossa myös muista viikonlopun aikana tehdyistä askareista (mm. leikkijäätelötötterö-ja pallot & muita virkattuja herkkuja lasten kahvipöytään).

Suosittelen kyllä käsitöiden pariin kokoontumista, olipa kyseessä vieraampi tai tutumpi porukka. Yhdessä työskentelyn jälkeen on hyvä mieli, kun lopputuloksena on kädessä jotain konkreettista, taskuun on tipahtanut monta uutta käsityövinkkiä ja on saanut tuntea yhteyttä ja käsillä tekemisen iloa saman kiinnostuksen kohteen jakavien ihmisten kanssa!

Käsityön iloa ja aurinkoa kaikille. <3

Vähän erilainen reissu…vihko

_nik9685
_nik9690
_nik9686
_nik9695
_nik9696
_nik9683

En ole ehtinyt istahtamaan hetkeen askartelupuuhien äärelle eikä oikein innostustakaan ole löytynyt. Mutta sairaalassa makoilevan siskoni toive sai silmäni jälleen syttymään: kyllä minussa vaan kaikesta huolimatta askartelijasielu asuu. :)

Isosisko taistelee tällä hetkellä epämääräistä syöpää vastaan, joka on ehtinyt ujuttaa lonkeroitansa jo vaikka minne. Vaikka sisko nauroi haluavansa mahdollista kuolemaansa varten hautajaissuunnittelukansion, en sitä hänelle aio toimittaa… Sen sijaan toivoisin tämän (sairaala)reissuvihon antavan siskolle mahdollisuuden herätellä ajatuksia: nauraa ja tirauttaa kyyneliä sekä kirjaamaan päivän tuntemuksia hieman talteen aina kun sopiva väli löytyy ja siltä tuntuu.

Vihkosen sivuilta löytyy teemoja eri tuntemuksiin liittyen, muutama positiivinen mietelause sekä kirjekuoria salaisten ajatusten sinetöimiseksi.

Jospa kirjasesta on iloa siskolleni. <3 Kyllä tästä selvitään!


Tarvikkeet: Paapii:n vihko (Stockmann Tampere),  kirjekuoret (Stockmann Tampere), Motivational Prints Free Printable, Lahjapussi (Tiger Tampere), Lahjaruusuke ja kortti (Prisma Kaleva Tampere) + omat tulosteet

Rauhaisaa joulua!

_nik9551
_nik9540
_nik9564_nik9580
_nik9541

Ohhoh, postaus lähti julki jo ennen aikojaan pelkkien kuvien kanssa..Mutta toisaalta, kuvat kertovat jo melkein kaiken: maailmaan parhaimpia Pipareita tuli tehtyä sekä pakettikortteja. :)

Mietin pitkään jaksanko alkaa tekemään piparitaikinaa, mutta täytyy sanoa että se kannatti sillä MIKÄÄN EI OLE MAISTUNUT IHANAMMALTA (raakana tietenkin <3 ) kuten tämä itse tehty piparitaikina. Kyllähän kaupan piparitkin maistuvat hyvälle, mutta kyllä se itse voilla tehty vaan vie voiton. Ja mikä tuoksu taikinan tekovaiheessa keittiöön leijailikaan!

Lisää joulumieltä tuotti se, että piparit tehtiin yhteistyönä: minä lupasin tehdä taikinan ja perheen pojat eli mies ja taapero leipoivat ja paistoivat piparit. Ihanaa, että kaikkea ei tarvitse tehdä itse. Kyllä ne miehetkin osaa.

Jos ensi vuonna täytyy miettiä, mistä joulupuuhasta säästetään, ei se saa olla piparkakkutaikinan teosta ainakaan. Meillä taidetaan ainakin tänä vuonna nipistää sitten joulusiivouksesta. ;)

Rauhaisin jouluterveisin,
P

Lataa tästä: tulostettavat pakettikortit

Diamonds are forever

paperikristalli3

paperikristalli2

paperikristalli_makingof

paperikristalli1

Timantit saattavat olla ikuisia, mutta mikään muu ei sitten olekaan. Tosin kuvissa näkyvät joulukristallit ovat kyllä yllättävän kestäviä ja jämäköitä koristeita, vaikka ne paperista ovatkin. :)

Testailin jo reilu vuosi sitten kristallien taittelua minieco-saitin ihanien gem:ien innoittamana, mutta niistä tuli jotenkin heppoisia: kristalleja oli vaikea käsitellä ja ne rusentuivat kasaan helposti.

Tulostamalla kristallin sabluunan paperille ja liimaamalla sen päälle kristallin pinnalle tulevan paperin (minä käytin vanhaa sanomalehteä) tuli taitoksien tekemisestä huomattavasti helpompaa ja lopullisesta kristallista jämäkkä.

Testailin myös eri koristeiden yhdistämistä kristalliin, mutta päädyin lopulta kruunaamaan oman timanttini yhdellä haaraniitillä. <3 Joskus yksinkertaisin on vaan kauneinta.

Huvittavaa muuten.. mitä vanhemmaksi tulee, sitä yksinkertaisempaa haluaa. Ja asia pätee erityisesti jouluun. Muutama vuosi sitten vielä lahjahössötys ja suklaa-, juusto- ja muu herkkuöveri oli se juttu. Nykyään joulua odottaa vain mahdollisuutena hiljentyä ja vetäytyä hetkeksi pois muun maailman pyörteistä.

Vaikka joulu on perinteiden aikaa, kannattaa miettiä minkälainen joulunvietto tekee juuri itselle hyvän mielen.

Rentouttavisin ja rauhallisin jouluterveisin,

-P

Tarvikkeet:
Tulostettava kristallisabluuna (alkuperäinen malli otettu minieco-saitilta, kristallia hieman isonnettu alkuperäisestä), paperia kristallin päälle (esim. vanha sanomalehti), liimaa, metallilankaa, lankaa, teippiä, haluamasi koristeet.