Tonttuovitonttuovitonttuovi

Vaikka moni onkin jo varmaan ääriään täynnä tonttuovista – niitähän tunnutaan mainostavan joka paikassa, kannan minäkin korteni kekoon aiheesta ja julkaisen kuvan omastani.

…sillä, tulihan siitä niin hieno! :) Asiaa täytyy hehkuttaa siksi, että 1) harvoin onnistun 2) viimeaikoina tekeminen on ollut vähäistä ja 3) maalamistyö oli tässä projektissa  kerrassaan siinä sopivan kokoisessa mittakaavassa: oli kiva taiteilla ja pipertää, mutta työ ei vaatinut verta, hikeä eikä kyyneleitä – eli mm. tapetin irroitusta, remonttialueen rajaamista ja suojaamista ja maalitelojen työlästä pesua. Lisäksi ennakkopelostani huolimatta perheen 2-vuotias on antanut oven olla paikallaan (heti ensi kohtaamisen jälkeen) JA taika ei sen ensikohtaamisella tapahtuneen irtoamisen ja itkun jälkeen ole rikkoutunut, sillä kyllä me melkein päivittäin kuiskuttelemme tonttuoven äärellä ja mietimme herääkö tonttu ääniimme ja onkohan kirjettä tontulta tänään jo tullut.

Ylitarjonnasta ja tyrkytyksestä huolimatta vielä kerran: eläköön tonttuovi! <3

—
Tonttuoven maalaustunnelmia edellisessä postauksessani.

Advertisement

Tonttuovia ja turhamaisuutta?

Meille muuttaa kohta Tonttu Kotilainen… voisin veikata. :)

Tonttuovi kaunis – mutta tämä maalausalusta… Vaihtoon!

…Kyllä nyt kelpaa!

Postaukseni ei käsittele tämän joulun hittituotteen ”tonttuoven” turhamaisuutta – se on mielestäni ihana, tarpeellinen ja kerrassaan mahtava keksintö! Etenkin, kun eilen sain sen vihdoin hankittua Suomen Kädentaitomessuiltani itselleni. :) Sen sijaan avaudun huvittuneena omasta maailman luokan ongelmastani: maalausalustan rumuudesta.

Tarkoitus oli sommitella ja sekoittaa sopivat värit vaneriseen tonttuoveen, mutta maalausalustan sekavuus ja rumuus alkoi ärsyttämään minua. Nauroin ensin hieman omalle mahdottomuudelleni: ”Eikö se ole ihan sama minkä näköinen se maalausalusta on? Kertakäyttöinenhän se on ja menee sotkuun kumminkin..” Ja että olenpa nyt vähän liian turhamainen. Mutta toisaalta, kyllähän kokonaisuuden hahmottaminen on vaikeampaa, kun värikäs, sekava ja rauhaton tausta vetää huomion itseensä. Lisäksi nykyään sitä on mahdollisuus istahtaa niin harvoin askarteluiden ja käsitöiden äärelle, että jos saan tuplattua nautinnon sillä että työskentely-ympäristö on maalausalustaa myöten esteettinen, onko se nyt niin paha juttu?

Siksipä siis kesken maalauksen vaihdoin alustan toiseen. Ja ah, kuinka ihanalta se tuntuikaan!

Onkohan kukaan muu yhtä hullu? Ei kun, Korjaan… Estetiikasta nauttiva. :D

Nautitaan estetiikasta ystäväiset – nautitaan pienistä jutuista!

__
Tonttuovi ostettu Tampereen Kädentaito Messuilta 2017 / www. kuusipohja.com

Rauhaisaa joulua!

Ohhoh, postaus lähti julki jo ennen aikojaan pelkkien kuvien kanssa..Mutta toisaalta, kuvat kertovat jo melkein kaiken: maailmaan parhaimpia Pipareita tuli tehtyä sekä pakettikortteja. :)

Mietin pitkään jaksanko alkaa tekemään piparitaikinaa, mutta täytyy sanoa että se kannatti sillä MIKÄÄN EI OLE MAISTUNUT IHANAMMALTA (raakana tietenkin <3 ) kuten tämä itse tehty piparitaikina. Kyllähän kaupan piparitkin maistuvat hyvälle, mutta kyllä se itse voilla tehty vaan vie voiton. Ja mikä tuoksu taikinan tekovaiheessa keittiöön leijailikaan!

Lisää joulumieltä tuotti se, että piparit tehtiin yhteistyönä: minä lupasin tehdä taikinan ja perheen pojat eli mies ja taapero leipoivat ja paistoivat piparit. Ihanaa, että kaikkea ei tarvitse tehdä itse. Kyllä ne miehetkin osaa.

Jos ensi vuonna täytyy miettiä, mistä joulupuuhasta säästetään, ei se saa olla piparkakkutaikinan teosta ainakaan. Meillä taidetaan ainakin tänä vuonna nipistää sitten joulusiivouksesta. ;)

Rauhaisin jouluterveisin,
P

Lataa tästä: tulostettavat pakettikortit

Diamonds are forever

Timantit saattavat olla ikuisia, mutta mikään muu ei sitten olekaan. Tosin kuvissa näkyvät joulukristallit ovat kyllä yllättävän kestäviä ja jämäköitä koristeita, vaikka ne paperista ovatkin. :)

Testailin jo reilu vuosi sitten kristallien taittelua minieco-saitin ihanien gem:ien innoittamana, mutta niistä tuli jotenkin heppoisia: kristalleja oli vaikea käsitellä ja ne rusentuivat kasaan helposti.

Tulostamalla kristallin sabluunan paperille ja liimaamalla sen päälle kristallin pinnalle tulevan paperin (minä käytin vanhaa sanomalehteä) tuli taitoksien tekemisestä huomattavasti helpompaa ja lopullisesta kristallista jämäkkä.

Testailin myös eri koristeiden yhdistämistä kristalliin, mutta päädyin lopulta kruunaamaan oman timanttini yhdellä haaraniitillä. <3 Joskus yksinkertaisin on vaan kauneinta.

Huvittavaa muuten.. mitä vanhemmaksi tulee, sitä yksinkertaisempaa haluaa. Ja asia pätee erityisesti jouluun. Muutama vuosi sitten vielä lahjahössötys ja suklaa-, juusto- ja muu herkkuöveri oli se juttu. Nykyään joulua odottaa vain mahdollisuutena hiljentyä ja vetäytyä hetkeksi pois muun maailman pyörteistä.

Vaikka joulu on perinteiden aikaa, kannattaa miettiä minkälainen joulunvietto tekee juuri itselle hyvän mielen.

Rentouttavisin ja rauhallisin jouluterveisin,

-P

Tarvikkeet:
Tulostettava kristallisabluuna (alkuperäinen malli otettu minieco-saitilta, kristallia hieman isonnettu alkuperäisestä), paperia kristallin päälle (esim. vanha sanomalehti), liimaa, metallilankaa, lankaa, teippiä, haluamasi koristeet.

Kierrätysjoulukalenteri kodintarvikkeista

Tänä vuonna perheemme sai ensimmäisen yhteisen joulukalenterin, jossa joka kolmas luukku on lapselle, joka kolmas miehelle ja kolmas minulle.  Mietin ensin kestokalenterin tekemistä, mutta ajattelin mennä sieltä mistä aita on matalin ja käyttää kotoa jo löytyiviä tarvikkeita. Jos olisin tehnyt kalenterin kestämään aikaa, olisi se  vaatinut mitä ilmeisimmin kangas- tai askartelukaupassa käyntiä.

Vaikka mieltäni lämmittääkin se, että kalenteria varten ei tarvinnut ostaa mitään (paitsi sisukset), oli 24 luukun pipertämisessä kyllä työtä. Hieman siis harmittaa, että kalenteri on kertakäyttöinen. Jotta joulukalenterin pystyyn pistämisestä ei tulevina vuosina tulisi ihan näin suurta numeroa, ajattelin tehdä seuraavaksi yksinkertaisen 24 pientä kangaspussukkaa sisältävän kalenterin.

Löysin itseasiassa jo Kodin1-poistomyynnistä kankaan seuraavan vuoden kalenteria varten (hintaa kankaalle kertyi 3 e!).  Katsotaan riittäisikö vielä aikaa ja intoa seuraavan vuoden kalenterin tekoa varten jo nyt ennen ensi joulua. Tykkään olla varustautunut hyvissä ajoin…jos todella tekisin jo nyt ensi vuoden kalenterin valmiiksi, olisi se todellista etukäteen varustautumista. :D

Mutta takaisin tähän vuoteen…Suunnittelin alunperin tekeväni kalenterin wc-paperirullista taitelluilla lahjarasioilla, mutta käytännön haasteet eli lapsen Lego Dublo-hahmot eivät mahtuneetkaan rasioihin. Siksi teinkin puolet luukuista normaalirullan muotoon, jolloin Lego-savannisetin eläimet sai runtattua väkivalloin sisälle.  Rullat päällystin vanhalla sanomalehtipaperilla, numerolaput painettiin toissa vuonna ostetulla Granitin leimasinsetillä, oksa löytyi lähimetsästä ja tonttu on vanha koriste edellisiltä vuosilta. Tonttu esiintyi viime vuonna muuten tämän jouluisen ovikranssin koristeena.

Vaikka kalenterista tulikin kiva, ensi vuonna otamme kyllä käyttöön kestokalenterin. Näen jo silmilläni miten kalenteri kaivetaan aina juhlallisesti esiin marraskuun lopussa varaston uumenista, suoristetaan hellävaraisesti, täytetään yllätyksillä ja ripustetaan rakkaudella seinälle.  <3

—
Pahoittelen kuvien suttuisuutta…talvella riittävän valaistuksen löytäminen kotikonstein käy päivä päivältä yhä hankalammaksi. Mutta kyllä täällä sisällä vielä jotain erottaa.. Ainakin kun on valot päällä, :)

Unelmien joulukalenteri

Mies sai nyt kyllä kaveriltaan unelmiensa joulukalenterin. 😃 Olin itse pähkäillyt ja tuskaillut oman tee-se-itse kalenterimme 24 luukun kanssa: suunnitellut, mallannut, askarrellut ja liimaillut kuumeisesti. Mutta uskon, että tämä yksinkertaisen idean ja helpon toteutuksen aikuisten kalenteri vei kyllä meidän taloudessamme ykköspaikan. Siis ainakin mieheni sydämessä. Noh, kyllä tämä kalenteri sai hupaisuudessaan ja yksinkertaisuudessaan myös minunkin suun hymyyn. :)

Netti ja kaupat ovat pullollaan upeita, tyylikkäitä joulukalentereita. On muuten yllättävää miten paljon nykyään erilaisia joulukalentereita markkinoilta löytyykään, myös aikuisille, mutta samalla kalentereiden hinnat ovat nousseet uskomattomalle tasolle. Ennen joulukalenterin sai eurolla, nyt kalenterista voi joutua pulittamaan jopa sata euroa. Huh, huh..

Hinnakkaiden luxuskalenterien aikakaudella muistuttakoon tämä yksinkertainen kalenteri siitä, että simppelilläkin idealla, ystävää muistamalla voi saada toisen suun hymyyn. Ja jopa yli 24 päivänä.

Ei siis paineita joulukalenterien suhteen. Kalenteriin voi piilottaa vaikka vain kiitossanat lapulle kirjoitettuna, lupauksen pususta keittiössä tai sen perinteisen suklaakonvehdin.. tärkeintä lienee iloinen yllätys (rahasta ja lopullisesta toteutustavasta viis) ja toisen suun saaminen hymyyn!

—
Jos ajatus halvasta oluesta ei saanut suuta hymyyn, tulevassa postauksissa kuvia myös vihdoin valmistuneesta, perheemme yhteisestä tee-se-itse joulukalenterista. Materiaaleina kaikkea kierrätyskamaa kotoa ja lähiluonnosta.  :)

Luovuuden liikkeellepanija?

Olen tuskaillut joskus toimistossa istuessani ja visuaalista suunnittelua kiireellä tehdessä, ettei ”luovuus ei kulje kello kaulassa” tai käskien.  Mutta toisaalta, joskus jokin tavoite kuten aikaraja, teema tai kilpailu saa luovuuden kukkimaan.

Meillä on tänään jälleen ”ompeluseuran” kokoontuminen, jossa teemana himmelit. Kuten aina tapaamisen lähestyessä, alkoi inspiraationi pulppuamaan. Ja nyt muutamaa tuntia ennen h-hetkeä aloin työstämään materiaaleja himmeleitä varten. Jos kokoontumista ei olisi tänään, en olisi luultavasti (koskaan) siirtynyt tuumasta toimeen.

Joskus pieni houkutin on hyvästä luovuudelle.
Mikä saa sinun luovuutesi kukkimaan?

”Himmeleistä” lisää hieman myöhemmin. Jotain pientä ja kaunista toivon mukaan syntyy vanhoista sanomalehdistä rullatuista paperipilleistä ja mattamustaksi maalatuista vanupuikoista. :)

 

Torttuiloa

Viikonloppuna se jälleen iski – joulufiilis siis. Ja sen myötä myös torttuhimo. Olen aiempina vuosina yrittänyt pinnistellä ainakin joulukuun 1.päivään asti, mutta tänä vuonna…

Lauantaina työstin torttuhimoani tekemällä huovasta ja huovutusvillasta torttuaiheiset korvakorut. Sunnuntaina teimme perheen kanssa pyhiinvaellusmatkan maailman parhaimpien torttujen mekkaan: Tampereen Amurin Helmeen. Torttuja siellä ei tietenkään vielä ollut tarjolla (joulukuun loppuviikoilla on), mutta paikan atmosfääri on aina jouluinen ja ihania, perinteisiä, kielenvieviä leivonnaisia on tarjolla ympäri vuoden. Mutta nyt viikon puolessa välissä kärsivällisyyteni loppui ja antauduin vihdoin himolle: ”Miksi odottaa jouluun, kun voin saada ihanuutta jo nyt.” Siispä tänään tuli pellillinen torttuja, torttuja, TORTTUJA!

Suunnittelin lisäksi korviksiin yksinkertaisen pakkauksen, jossa sisällä yllätyksenä rahkavoitorttutaikinan ohje. Näin torttuiloa voi jakaa myös muillekin ’kaksiulotteisen’ lahjan kera. (Kuvassa luonnos pakkauksesta.) Amurin Helmen torttutaikinan salaisia suhteita ei minulla tietenkään ole hallussa, mutta kyllä tälläkin reseptillä tulee aika taivaallisia torttuja.

Korvispakkauksen taustakuviona on muuten Amurin Helmen tapetista napattu kuvio. Torttutaikinan resepti on Kotilieden sivuilta ja testattu toimivaksi nyt jo useana vuonna. (Ohjeesta poiketen jäähdytin taikinaa jääkaapissa vain noin 1h aineisten sekoittamisen jälkeen. Tämän jälkeen kaulin taikinan taitoksille x3 ja leivoin taikinasta heti perään tortut. Taikinaa ei siis välttämättä ole pakko jäähdyttää yön yli tai jäähdyttää uudelleen taitoksien jälkeen. Torttujen paistoaika on noin 10 – 15 min.)

Suosittelen tekemään torttutaikinan itse – taikinan teko ei ole vaativaa monimutkaisen kuuloisista ohjeista huolimatta. Itse tehdyllä taikinalla tortut ovat 400 kertaa parempia kaupan valmistaikinaan nähden! <3 

 

 

 

Jotain vanhaa, jotain uutta – joulukalenteri wc-paperirullista

Tänä vuonna tämän perheen joulukalenteri syntyy kauneudesta, käytännöllisyydestä….ja wc-paperirullista. :) Kuulostaa ehkä hieman koruttomalta, mutta eikös se niin mene että kaikesta saa kaunista pienellä ehostuksella. Niin myös wc-paperihylsyistä! ;)

Seinälläni ei itse tehtyä kalenteria ole sitten lapsuusvuosien näkynytkään. Mietin ensin teenkö joulukalenterista sen verran kestävän, että sen voisi kaivella seinälle joka vuosi. Mutta koska sellaisen valmistus olisi luultavasti vaatinut kangaskaupassa tms. käyntiä ja järeämpien tarvikkeiden hankkimista, halusin laskea hieman rimaa ja käyttää talosta jo löytyviä materiaaleja. Ehkä tällä tapaa joulukalenterikin valmistuu ajallaan, vielä ennen joulukuun alkua.

Ja mitäs meiltä löytyy kasapäin?  Meillä ainakin on pienen lapsen myötä wc-paperin kulutus lähtenyt huimaan nousuun.. Oikeastaan ihan hävettää, miten paljon paperia nykyään kuluu. Noh, nyt ainakin 24 hylsylle löytyy uusiokäyttöä.

Ajattelin laittaa kalenteriluukut roikkumaan seinälle iloisen sekaisen rykelmään – siitä kuvia myöhemmin, kunhan kalenteri valmistuu ja saa täytteensä. Koska kalenterin osaset saattavat heilua nauhassa ja kääntyillä toisinpäin koristelin myös ”lahjarasian” toisen puolen kakkupaperista leikatulla pitsillä. Etupuolella on Granitin leimasinsetiltä valkoiselle paperille painettu numero.

Joulukalenteri-inspiraationi lähti liikkeelle tästä iloistesta lahjarykelmästä ja lahjarasian teko-ohjeesta.

Joulukalenteri tulee yhteiskäyttöön koko perheelle…odotan innolla, mitä hommaan pestattu mies hankkii minun luukkuihini. :D

Joulukalenteri-ideoita ja suunnittelun iloa

Joskus suunnittelu on mukavampaa kuin itse tekeminen. Ja nykyään myös suunnittelusta on tehty varsin mukavaa, kun on internet..ja mikä ihaninta Pinterest!

Keräsin Pinterestiin joulukalenteri-ideoita. Käykää toki katsomassa ne, jos ”joulukalenteri aikuiseen makuun” kiinnostaa. :) Näiden pohjalta syntyi myös meidän perheen tämän vuoden kalenteri, josta lisää tulevissa postauksissa.

Vaikka monta täydellisen ihanaa ideaa tuli surffailessa jo vastaan, kävi lopulta niin kuten yleensä käy: omasta tekeleestä tuli sitten aivan omanlainen. Se minusta surffailussa ja ”benchmarkkauksessa” onkin ihaninta (ja paljastetaan salaisuus: samaa menetelmää käytän melkein aina myös työssäni visuaalisena suunnittelijana), että vaikka kuinka lähtisi jo jostain olemassa olevasta ideasta liikkeelle, päätyy lopulta jonnekin aivan muualle.

Ja hyvä niin: Alkuperäistä ideaa ei ole siis härskisti kopioitu, vaan se on toiminut pohjana jollekin aivan uudelle. Jopa silloinkin, kun homma on lähtenyt käyntiin melkein kopiointina.

Tätä ei kannata ymmärtää väärin. Uskoisin näin maailman nykyään toimivan: 0,5%  porukasta tekee täysin uutta ja ennennäkemätöntä (taitelijat ja innovaattorit) ja 99,5% muuntelee ja varioi jo olemassa olevaa. Lisäksi inspiraatio vaatii pohjaksi lähdemateriaaleja: ennen ne haettiin matkoilta, taiteesta ja kirjallisuudesta, nyt lähteenä toimii internet.

Mutta takaisin suunnittelun iloon…

Monelle käsillä tekeminen on terapiaa, mutta minulla ehkä käsitöiden antoisin vaihe on suunnittelu. Olen usein nauranutkin, että voi kun minulla olisi assistentti. Silloin voisin keskittyä 100% ideointiin ja joku toinen, minua jopa kädestään kätevämpi (se ei paljoa vaadi..:) ) voisi hoitaa homman loppuun asti!

Onneksi nykyään on netti, jossa montaa ideaa voi makustella yhtäaikaa ennen toimeen ryhtymistä. Ja mikä parasta, välillä ei tarvitse edes ryhtyä tekemään mitään! Minulle ainakin kauniiden lopputulosten katselu ja makustelu mielessä on jo terapiaa itsessään. <3