Löydä sisäinen kotirouvasi

omeapiirakka

Välillä mieli haikailee takaisin työelämän kuhinaan, mutta näin rauhaisana sadepäivänä iloitsen mahdollisuudestani olla ‘vaan’ kotona. KYLLÄ – siivota, pestä ja viikata pyykkejä sekä laittaa ruokaa ennen miehen kotiin tuloa. Mottonani on aiemmin ollut “siisti koti on merkki hukkaan heitetystä elämästä” – se on totta edelleenkin, mutta onpa ihanaa kun nykyään on joskus aikaa myös siivota koti.

En muista milloin työelämässä ryntäillessäni olisimme ehtineet pedata edes sänkyä. Kodin sotkua ei toki kiireessä huomannut, mutta tänään pedatessani sänkyä jäin pohtimaan, kuinka kaunista kotona onkaan ja kuinka ihanaa on, että ehdin pitää sitä jopa nyt siistinä.

Hurjat seikkailut ja villi yöeläminen ovat toki edelleen minusta mielenkiintoisia puuhaa, mutta en jaksa janota enää joka päivä jotain “erityistä”. Minusta on mukava olla ihan vain näin kotona – en tarvitse enempää. <3

Ohjeita ja vinkkejä kotirouvamaiseen elämään

  • On ok, olla tekemättä “mitään”. Elämä on jännitystä ja elämyksiä täynnä, mutta niitä ei tarvitse janota jokaisena päivänä.
  • Elämyksiä löytää myös läheltä, vaikkapa omasta (siististä) kodista kunhan jaksaa vain keskittyä ja katsoa tarkemmin.
  • Kotityöt ovat meditaatiota parhaimmillaan. Joku voisi sanoa siivoamista tylsäksi, mutta mikä onkaan meditatiivisempaa kuin näiden yksinkertaisten ja helppojen liikkeiden toistaminen! Siivotessa ei voi lisäksi tuntea suorituspaineita – onnistut aina. ;)
  • Kaunis koti on visuaalinen ilo. Älä kuitenkaan tunne painetta kodin siistinä pitämisestä, koti siistiytyy sitten kun siihen on löytyy sopiva aika.


Koska olen itse laihdutuskuurilla ja pyrin välttämään turhia kiusauksia kaapissani, en aio tehdä (lähestyvästä omenasatokaudesta huolimatta) kuvassa näkyvää  AIVAN TAIVAALLISTA mantelista omenapiirakkaa. Postauksen alussa siis kuva kyseisestä omenapiirakasta parin vuoden takaa – ja linkki vie ohjeeseen, vanhaan leivontablogiini. :)

1940 +1970 = 2000-luvun lamppu

IMG_0010

IMG_0016

IMG_0015

IMG_0014

IMG_0013

70-luvun tomuista puhdistettu mökin makuuhuone kaipasi uuteen vaaleaan tyyliin sopivan lampun. Koska sisustuksessa halusin hyödyntää uudesta ilmeestä huolimatta silti mahdollisimman paljon vanhaa, päätin ainoastaan päällystää huoneessa jo vuosikymmeniä roikkuneen 60-luvun pahvivarjostimen liinavaatelaatikosta löytyneellä pitsityynyliinalla.

Olipa ihanaa, että ”anoppi” antoi käyttööni oman äitinsä neitiaikana jo aplikoimat pitsityynyliinat. Vaikka tuntui jälleen hieman pahalta pistää palaseksi nämä vanhat aarteet, olivat tyynyliinat jo hieman reikiintyneet ja pitsi repeillyt irti lakanakankaasta.  Fakta siis oli ettemme olisi käyttäneet tyynyliinoja koskaan, joten parempi että ne saavat edes näin lisää käyttöikää, vaikkakin hieman toisenlaisessa ulkomuodossa..Eikös?

Vaikka varjostimen päällystäminen oli helppo juttu,  odotti työ silti koko kesän kassissa valmistumistaan. Kun mies uhosi elokuun alussa vievänsä varjostimen sellaisenaan takaisin vanhalle paikalleen, päätin vihdoin saattaa uudistustyön loppuun. Tai siis aloittaa sen. :) Lopulta pitsin purkuun, kankaan uudelleen ompeluun ja kiinnittämiseen sekä lampun viimeistelyyn meni vain muutama tunti. Enpä ollut tiennytkään, että  lampun varjostimen uudistaminen on näin helppo juttu!

Ohjeita ja vinkkejä lampun varjostimen päällystämiseen

  • Vinkkiä päällystämisen eri vaiheisiin  saa esimerkiksi täältä: ”Lampun verhoilu”.
  • Poista ensin varjostimen vanha kangas pois. Jos varjostin on tehty pahvista, eikä pahvia voi irroittaa varjostimen rakennetta hajoittamatta voi uuden kankaan ommella (usein) myös pahvin päälle.
  • Kankaan saa pingotettua (neulalla ommellen) varjostimen metallikehikon päälle, jos kehikon ympärille kietoo ensin kanttinauhan. Koska minun varjostimeni oli tehty pahvista, en kietonut kanttinauhoja vaan ompelin uuden kankaan neulalla suoraan vanhan pahvivarjostimen päälle.
  • Kun kankaan on pingoittanut varjostimen ylä- ja alapäähän kiinni neulalla ommellen, reuna viimeistellään kanttinauhalla. Kanttinauha liimataan esim. puuliimalla lampun ylä- ja alareunaan.

 

Helppoa, nopeaa ja halpaa

IMG_0003

IMG_0009

IMG_0006 (1)

IMG_0004

En ole aiemmin ollut kierrätysihminen. Jos tavara oli ennalta käytetty, se jotenkin oli menettänyt silmissäni arvon jopa askartelun raaka-aineena.. Huvittaa nyt, miten olen voinut ajatella noin.

Tällä hetkellä teen mielelläni käsitöitä myös uusista raaka-aineista, mutta se vasta tuntuukin hyvälle, jos vanhasta saa omin käsin muunnettua jotain uutta ja käyttökelpoista!  Plussana kaiken päälle tulee vielä halpa hinta ja se, että lopputulos on hyvin suurella todennäköisyydellä erittäin uniikki. <3

Vanhan hyödyntäminen on noussut minulla pintaan nyt, kun sisustamme hiljalleen ’perintökesämökkiä’ oman näköiseksi. Talo on yli 100 vuotta vanha,  siksi sitä ei viitsi sisustaa ihan samaan tapaan kuin omaa modernia kotia. Vaikka tälle insinöörihenkiselle-sisustajalle (siis minulle!) hieman homssuiseen mökkitunnelmaan virittäytyminen ei ole se luonnollisin juttu, olen alkanut nyt nauttimaan vanhojen asioiden – ”aarteiden” löytämisestä ja niiden nostamisesta uudelleen käyttöön, toisinaan jopa aivan uudessa ulkomuodossa. (Ajatuksia vanhan hyödyntämisestä ja mökkitunnelmista myös kevään postauksessani.)

Pistän myöhemmin kuvia ja juttua blogiin vanhan pitsityynyliinan muuntautumisesta lampun varjostimeksi, mutta tässä alkuun kuvia hieman helpommasta projektista: Kierrätyskeskuksesta lähti vanha räsymatto matkaan 4 eurolla. -Mies pesi edellisen omistajan tomut painepesurilla pois ja minä leikkasin matosta sopivan kokoisen palan kammarimme sängyn päätyyn. Purin maton molemmista päistä noin 8 cm kudetta pois ja solmin hapsut 3 langan nippuihin. -Helppoa, halpaa ja aika nopeaakin!

Psst! Ei mennyt ihan kuin piti: Olisin halunnut tehdä matosta modernimman ja jättää maton hapsuttomaksi, mutta kuvassa näkyvä päättely ei toiminutkaan. Kude lähti purkautumaan. Siksi päädyin lopulta perinteiseen päättelyyn solmimalla loimilangat yhteen.

Ah, kuinka terapeuttiselta tuntui leikata matto saksilla halki! Joku viisaampi kertokoon, miksi minusta tuntui sellaiselta, mutta joka tapauksessa hyvältä se tuntui.. :D

 

Digiaika

Kuvassa pienen pojan tuska

Rakastan digiaikaa, nyt valokuviin pystyy tallentamaan aidot hetket. Yleensä tällä olen tarkoittanut aidon ilon ja tilanteen tallentamista tekohymyn ja väkinäisen perhepotretin sijaan. Mutta joskus kameralle tallentuu myös niitä ikäviä hetkiä, jotka nekin kuuluvat elämään.

Tässä pieni poikani ei tykkää automatkailusta. Aika dramaattinen kuva, mutta niinpä taisi olla se hetkikin jolloin itkua takapenkillä väännettiin.

Kesäväsymys

_NIK8051-Edit

Elokuun ensimmäinen päivä ja viikonloppuna vielä vellonut helle on tipotiessään.

Oikeastaan minusta tuntuu mukavalle, että kesä alkaa lähennellä loppuaan. Olen antanut itselleni mahdollisuuden levätä ja nauttia kesästä rennosti herkutellen, mutta kovasta lepäämisestä huolimatta olo on päivä päivältä vaan väsyneempi. Mitä vähemmän teen, sitä väsyneemmäksi tulen. Tunnen oloni saamattomaksi. En ole jaksanut päivittää edes blogia. Kuvia olisi jonossa jo paljon – niitä pitäisi käsitellä, mutta en saa väsymykseltäni aikaiseksi istuutua koneen ääreen. Jos minulla on vapaahetki, haluan käyttää sen lepäämiseen.

Mikä minuun on mennyt?

Toisaalta kun mietin, on minuun hiipinyt tämä tunne ehkä aiempinakin vuosina. Kesä on kiva, mutta paluu arkeen tekee hyvää. Olen turtunut jo lomailuun. Kaipaan normaalia elämää.  Haluan innostua jälleen liikunnasta ja suunnata säännöllisesti salille, sillä tiedän sen piristävän oloani että ulkoista olemustani. Haluan valita ryhmäliikuntatunnin tv-kanavien rullaamisen sijaan. Haluan hiljentyä kotiin lapsen päiväunien ajaksi. Haluan syödä välipalaksi hedelmän, kahvissa nautitun kakkupalan sijaan. Haluan mennä nukkumaan kymmeneltä iltateen jälkeen ja herätä virkeänä uuteen päivään.

Kontrastit tuovat elämään sävyjä. Vaikka töihin paluu monia nyt ärsyttäisikin, ei se ainainen lomailukaan hyvää tee.

Nautitaan arjesta.


Kuvassa kummityttäreni ja ilo / Heinäkuu 2016.