Leftovers

Moni on hyvä loihtimaan kaapin pohjilta löytyvistä rippeistä tai hajanaisista aineksista upean aterian. Luovasta mielestä huolimatta en itse ruoanlaitossa ole kuitenkaan koskaan pystynyt tuohon. Ruoat tehdään reseptien mukaisesti ja ohjeista ei poiketa. 😃 Mutta onneksi askartelussa usein käsillä olevat ainekset toimivat inspiraation lähteenä. Suurta mielihyvää tuottaa lisäksi se, jos kaapissa pitkään lojuneet ylijäämämateriaalit löytävät vihdoin paikkansa jostain tuotoksesta, johon voi olla vielä jopa tyytyväinen!

Ostin huopaelintarvikkeita varten paksua huonekaluhuopaa, joka ei toiminutkaan leikkifettucini-pastana. Harmittelin turhaan hankittua ostosta muutaman viikon, kunnes keksin kokeilla “pärekorin tekoa” huovasta. Mielestäni ihan kiva ja moderni hedelmäkori tuli lopputuotoksena.

Punominen oli helppoa ja lopputulos syntyi alle parissa tunnissa. Huovalla taiteilu oli varmasti sata kertaa helpompaa kuin aidon materiaalin kanssa. ;) Hatunnosto vanhoille taitajille!

Jos huopa olisi toista sävyä, voisin tehdä ehkäpä samalla tekniikalla tarvikekoreja kylpyhuoneeseen.

Ohjeita ja vinkkejä sisustuskorin tekemiseen pärekoritekniikalla

• Leikkaa huonekaluhuopa noin 2 – 3 cm kokoisiksi suikaleiksi. (Jos teet pienen korin, tee suikaleista ohuempia. Isompi kori näyttää paremmalta leveämmillä suikaleilla.)
• Puno suikaleista pärekoritekniikalla (kuvia tämän sivun alaosassa) haluamasi kokoinen kori.
• Reunapäättely kannattaa ommella vielä ompelulangalla kiinni. Näin yläosa ei lähde purkautumaan.

Tarvikkeet:
Paksu huonekaluhuopa (Eurokangas, Lempäälä Ideapark), ompelulanka

Advertisement

Mamma-mia, mikä Maanis-depressiivinen ompelunurkka!

Suuret tunnekuohut ovat tyrskynneet taloudessani viime päivien aikana. Niin, olen siis puuhannut lapselle leikkipasta-aineksia huovasta. Leikkiruoat ovat kyllä viattoman ja söpön näköisiä valmiina, mutta ennen finaaliin pääsyä ainakin tämä pastasekoite on aiheuttanut täällä aikamoiset tunteet. :D Onneksi negatiivisten lisäksi lopulta tuli myös niitä positiivisiakin tunteita.

Itseäni ihan naurattaa, miten näin viaton askartelu saa tunteet pintaan. Sain vision tehdä lapselle ihanan “Mamma mia”-pastan: spagettia ja tomaattia huovasta ommellen ja lihapullia huovuttaen. Tein tähän itseasiassa pakkauksen jo etukäteen. Siitä vanhemmassa postauksessa lisää. Mutta eihän (tämäkään) projekti sitten ihan heittämällä mennyt läpi..

En tiedä miten muilla käsillä tekevillä, mutta itselleni valitettavan usein käy niin, että mieleen syttyy mahtava idea – suuren suuri VISIO. Sitä riennän sitten innolla toteuttamaan, mutta lopputulos ei olekaan sitä mitä sen piti olla. Tai homma ei vaan onnistu. Välillä blogivirtaa katsellessa tuntuu, että muut vaan “ryhtyvät töihin ja onnistuvat”, itselläni onnistuneiden töiden lomaan mahtuu sitä vastoin monta epäonnistutta ja hylättyä ideaa.

On niin kovin raastavaa rynnätä innolla toteuttamaan ”suurta unelmaansa” ja sitten pettyä.
Noh, täytyisi kai aina muistaa, että kukaan ei ole seppä syntyessään. :) Näin kävi lopulta myös tämän murheellisen lihapullapastan kanssa, kunhan sain vedettyä henkeä muutaman välipäivän ja palattua uudelleen hommiin.

Lihapullat siis onnistuivat hyvin – pohjalla pullissa ylijäämäjumbovillalankaa, päällä ruskeaa huovutusvillaa. (Tein pullat naulahuovuttamalla – se pistely on muuten jotenkin ihan koukuttavaa ja terapeuttista hommaa. )  Mutta tomaatit, uh, niiden kanssa olikin ongelmaa kerrakseen.

Viiden epäonnistuneen version jälkeen, parhaaksi tavaksi työstää huopaa näytti olevan mallin rankka yksinkertaistus ja reunojen ompelu käsin yhteen. Kun työstin noin kuudetta tomaattia, hihkuin kuitenkin jo onnesta ääneen: “tää on niin hieno, niiiin hieno!”. Ehkä siis joskus kannattaa vaan sisukkaasti yrittää. Kyllä se jälki siitä siistiytyy ja työ kehittyy helmeksi.

Myös Instagram-tilillä tomaatit vihdoin tunnistettiin tomaateiksi. Lähetän kiitoksena yhdelle arvanneista paketin huoparuokia! Lisäksi ajattelin pistää ruokia myyntiin Etsyyn. Kokeillaan miten homma lähtee pyörimään. Etsy-kaupan, joka toimiva mutta vielä aika raakile, löydätte täältä.

Sisukkuutta ja onnistumisen iloa (lopulta) muillekin toivotellen! 

Vinkkejä huopa-elintarvikkeiden ompeluun

• Yksinkertaista mallia reilusti. Leikkiruoan ei tarvitse näyttää realistiselta. Itse esimerkiksi jätin tomaatin keltaiset siemenet pois, sillä ne olivat liian vaikeita toteuttaa ja lopputulos näytti paremmalta pelkistetymässä muodossa.
• Huopaa on helpointa ommella käsin. Ompelukone venyttää usein huopaa. Käsin ommellen suoralla pistolla (toisin sanoen: etupisto ) tai pykäpistolla saa huopaelintarvikkeiden reunat huoliteltua siistiksi. Voit käyttää lankana aivan tavallista ompelulankaa tai paksumpaa kirjontalankaa.
• Elintarvikkeista tulee turvallisia pienelle leikkijälle, kun liioittelet reilusti elintarvikkeen kokoa. Isompaa elementtiä on myös helpompi työstää.

Sadonkorjuun aika

Ruoka on yksi suurimmista mielenkiinnonkohteistani ja pitkäaikaisimmista rakkauksistani. Kuten kaikki intensiiviset suhteet, niin myös tämä on tuottanut minulle mitä ihanimpaa hekumaa, mutta myös pahaa oloa ja hankaluuksia.  Nyt intohimoni on lisäksi laajentunut myös leikkiruoka-aineisiin. :)

Koska moni kaupan leikkiruokaseteistä on tehty selvästi isommille lapsille (pakkaukset sisältävät kaikkea pientä sälää sekä pahvista tehtyjä tuotteita, jotka särkyvät helposti taaperon rajuissa leikeissä), päätin alkaa tekemään omalle lapselleni hiukan isompia, hammaskalustonkin kestäviä leikkiruoka-aineita.

Nyt kasassa on jo tarvikkeet aamiaisen tekoon:

• paistettu kananmuna ja salaatinlehti (virkattu)
• kurkkuviipaleet, juustoviipale, makkaraviipale, paahtoleipä (huopa)
• nakkimakkara (trikookangas)
• porkkanat (fleece & matonkude)

Hyvä tutoriaalivarasto huopaleikkiruoka-aineiden tekoon löytyy mm. täältä: http://www.apartmenttherapy.com/how-to-make-felt-food-free-tutorials-135005
Lopulta tein omani kuitenkin ilman mitään kaavaa, kankaista ilolla vapaalla kädellä saksien.

Lapselle leikkiin on kyllä mukava tehdä juttuja…sen ei jotenkin tartte olla niin justiinsa. Lopputuloksen siis. :)