Out of the box please -paketoinnin haasteita

Minusta on mukava miettiä paketteja. Usein tehdessäni käsitöitä osa työtä on myös tuotepakkauksen suunnittelu. Voi olla, että tuotetta menee myyjäisissä kaupaksi  vain viisi kappaletta ja vaikka käsityötapahtumissa itse tuote on pääroolissa, haluan aina panostaa myös tuotteen pakkaukseen.

”Jokainen pakkaus on osa tuotetta.” Kuulosti ehkä vähän Matti Nykäsmäiseltä sanonnalta, mutta mielestäni pakkauksen tulee tukea ja jopa korottaa tuotteen ominaisuuksia ja arvoa.  Huomasin tämän mm. tekemiini huopaelintarvikkeisiin pakkauksia suunnitellessani, että kaikkiin ruoka-aineisiin ei sopinutkaan samanlainen paketti. En halunnut myöskään pilata kokonaisuutta esimerkiksi kiepsauttamalla osasia muovikelmun alle tai sellofaanipussiin, sillä halusin pitää kokonaisilmeen mahdollisimman ”juurevana” , siis pelkistetyn luonnollisena ja ei teollisena, kuten itse tuotekin on. Tuotteen keskeisimmät, ne toisista tuotteista erottavat erityisominaisuudet kuten  ”kotikutoisuus” ja ”lämminhenkisyys” siis vaikuttivat tuotepakkauksen muotoon ja sen yleisilmeen syntyyn.

Harmikseni usein kaupassa näkyvät tuotteet on täytynyt optimoida kuljetuksen, kulutuksen ja hygienian kannalta laatikkomaisiin tylsiin muotoihin. Voi, kun tuotteet voitaisiin asettaa esille kauniisti ja yksilöllisesti!

Mutta takaisin päivän aiheeseen, kurkkuihin. :)  Päätin paketoida nämä huopakurkut kiinnittämällä ne vain langalla kartonkialustaansa, sillä nakkimakkaroihin suunniteltu tuotteen yli menevä etiketti ei sopinut näihin. Etiketin alta kurkkujen mehevää ilmettä ei olisi nähnyt enää yhtään. Siksi arvon kurkut, saitte oman pakkauksen.  <3

Jos tuotteet ovat yksilöllisiä, mikseivät siis pakkauksetkin?

Advertisement

Ompelua pikkuiselle ja värejä värejä…vääriä värejä?

Kuinka moni tietää mikä väri todella sopii itselle? Vaikka ymmärrän graafisena suunnittelijana värien tärkeyden ja tilannesidonnaisuuden, täytyy myöntää että itsellä ei ole hajuakaan minkä värisiä vaatteita minun tulisi todella käyttää.

Asia pulpahti mieleen, kun ompelin innolla lapselle paitaa pari viikkoa sitten. Paita onnistui varsin kivasti (ja se oli mukavaa se, sillä tämä oli kolmas ompelukokeilu vuosikymmeniin ja ompeluksen onnistuminen ja nätit saumat ei meikäläishätähousulle ole mikään itsestäänselvyys!) mutta pujottaessani paidan lapsen päälle huomasin, ettei mintunvihreä jotenkin sovikaan lapseni ihon väriin. Paita on kiva, sen väri ja kuvio on kiva, mutta harmi vaan se ei sovi lapselleni.

Paitaa tullaan toki pitämään, mutta se jää valitettavasti sellaiseksi vähän riesana olevaksi ”pidetään tätä nyt joskus ettei ihan hukkaan mene” -paidaksi. Hmh, täytyneekö tässä tehdä itselle ja lapselle siis jokin värianalyysi? :)  Ettei mene ompelukset ihan näin hukkaan seuraavalla kerralla.

Jos joku tietää netissä hyviä tee-se-itse -värianalyyseja, huikatkaa toki kommentteihin! :)

—
Tarvikkeet: ”Pulleat kissat”-trikoo, musta trikoo ja resori (Poppanavakka), paidan ja shortsien ohje Ottobre Design -lehti.

Jos olisi aikaa..

Jos olisi aikaa…
…tekisin lapselleni yöpuvun.
…leipoisin suklaakakun.
…maastopyöräilisin.
…kävisin enemmän salilla.
…siivoaisin kodin.
…nauttisin ulkoilmasta.
…soittaisin kotiin.
…koukuttuisin hyvään tv-sarjaan ja katsoisin sitä monta jaksoa putkeen.
…nukkuisin.
…kuuntelisin enemmän uutta musiikkia.
…taiteilisin tietokoneella.
…tutustuisin uusiin tekniikoihin (käsillä tekemiseen liittyen).
…pitäisin tiiviimmin yhteyttä ystäviini.
…olisin kanssasi enemmän.
…kuuntelisin enemmän.

Voi kun olisi aikaa! Toisaalta kaiken tämän tekemisen ja tekemättömän keskellä voi olla onnellinen, että tylsyyden sijaan elämässä on paljon. Paljon kaikenlaista.

Jännää, miten joskus tuntui siltä, ettei elämässä ole mitään… ja yhtäkkiä, kaikkea on ja paljon.

Moni voi ajatella, että haaveeni ja to-do-listani ovat kovin arkisia. Mutta siinä mielestäni piileekin onnellisuuden salaisuus. Nautitko asioista joita teet? Entä jos ympärilläsi onkin jo asioita, joista voit nauttia? Nautinto ja onnellisuus eivät vaadi ulkomaanreissua tai kesälomaa. Nautinto voi olla ihan tässä lähellä jo. Arkisissa pienissä asioissa ja yksityiskohdissa.

Mutta jälleen asiaan…niin, jos olisi ollut aikaa, olisin pistänyt varmaan kuvat tästä jo reilu kuukausi sitten tehdystä projektista. :) (Tai no, ainahan muutama minuutti liikenee, mutta en halua ottaa myöskään blogistani painetta – päivitän sitä kun päivitän, ja julkaisen kun olen taas juttutuulella ja kirjoittamiseen löytyy sopiva rauhallinen hetki.)

Maalailin siis kangasvärillä harmaaseen trikooseen kuvioita ja päällystin tekemälläni kankaalla ilmatäytteisen niskatuen. Niskatuessa oli alunperin kirkkaan sininen frotee-päällys…huh, huh, minkä näköinen se olikaan! Noh, nyt on niin coolin näköinen matkatoveri, että tämän kanssa kehtaa matkustaa vaikka maailman ääriin. ;)

Jos vielä yhden elämänviisauden loppuun jakaisi: niskatyyny! Miksei näitä näy junissa tai muissakaan kulkuvälineissä? Itseä ainakin on vaivannut matkustaessa huono nukkuma-asento. Yrittää sitten mytätä takkia tai käsilaukkua tyynyksi kylmän ikkunan ja itsensä väliin.. Niskatyynyllä pää pysyy suorassa, etkä retkahda enää hereille kesken parhaimpien unien!

Nauttikaamme kesästä, matkustamisesta…ja vaikka ihan vaan tästä elämästä!

Uutta ja vanhaa – vanhasta uutta?

Tämä lautalattia on muuten vinyylimattoa. Ei pahan näköinen alkuunkaan! (Toki hienoa olisi ollut kaivella vanhan muovimaton ja lastulevyn alta puulattia esiin, mutta näin oli vain nyt helpompaa…)

Olimme ensimmäistä kertaa pitemmän rupeaman mieheni “mökillä”  – lainausmerkit siksi sillä kyseessä on oikeastaan vanha maalaistalo, jonka mieheni on saanut vanhemmiltaan lahjaksi viime vuonna.

Taloa ylläpitävät edelleen mieheni vanhemmat ja hyvä niin, meillä ei ole aikaa käydä viikottain vielä mökkeilemässä. Ja koska mökki on ollut tärkeä osa heidän elämäänsä jo vuosikymmenien ajan, annettakoon sen olla myös jatkossakin.

Mutta jos tarkoituksena on että uusi polvi ottaa talon omakseen, täytyy mielestäni myös heidän jättää paikkaan oma jälkensä ja tehdä siitä ainakin osin oman näköisensä.

Päätimme siis remontoida makuuhuoneena käyttämämme kammarin ja homma eteni jo hyvään vaiheeseen viikonloppuna. Seinät puhdistuivat maalilla ja lattia sai uuden ilmeen. Vaikka olin itse katsonut lian ja veden tahrimia 60-luvulla laitettuja tapetteja ja kulunutta sinapinkeltaista lattiaa välillä pitkin hampain, tuntui minusta toisaalta pahalta uudistuksen jälkeen sillä olimme muuntaneet vanhan kammarin ehkä vähän liiankin moderniksi.

Tykkään itse pelkistetystä ja selkeästä linjasta, mutta toisaalta kesämökillä, vaikka se talo olisikin, on kiva että asiat eivät ole niin tip top. Oma koti voi olla pelkisteyn siisti – mutta kesämökille toivoisin rennon boheemia tunnelmaa. Vietetäänhän siellä oikeastaan vain lomahetkiä: viikonlopun irtiottoja ja kesäloman pitkiä viikkoja. Ongelmana vaan on, että en osaa olla boheemi ja “rento”. Siis ainakaan sisustuksen suhteen. :)

Olin hetken jo paniikissa, mutta onneksi hätiin tulivat talon omat aarteet. Koska kyseessä on vanha, jo suvulla 1800-luvulta ollut talo ei kaikkea vanhaa on nurkkiin kertynyt. Siksipä yhteistyössä ‘anopin’ kanssa pengoin paikkoja, ja huoneeseen alkoikin löytymään elementtejä, joita pystyin käyttämään sellaisenaan. Ja osasta rikki menneestä kysyin luvan tehdä uutta.

Jos kehystäisikin tauluksi seinälle ‘anopin’ kasvistosta löytyneen heleän kukkasen? Kävisikö yöpöydäksi vanha puinen kukkapöytä? Jos ripustaisikin verhoiksi ‘anopin’ nuorena aplikoimat pitsireunuksiset lakanat? Uskaltaisiko verhoilla myös vanhoilla pitsiliinoilla vanhan 60-luvun nojatuolin?

Ajattelin ainakin ensiksi tehdä näistä puhkikuluneista tyynynpäällisistä kammarin 70-luvun lamppuun uuden varjostimen.. Saa nähdä mitä tulee, toivottavasti onnistuu.

—
Loppuun täytyy kiittää “anoppia”, joka aika avarakatseisesti antoi käyttööni talon perukoilta löytyneet tyynyliinat ja pitsit. Vaikka hän on halunnut pitää talon vuosikymmeniä samassa lookissa -osaltaan tarkoituksella ostaltaan vahingossa, on ihanaa että hän antaa minulle tilaa ja luvan hyödyntää noita vanhoja tärkeitä esineitä.

Joku voisi kauhistua ajatuksesta, että sipertelen vanhat pitsit ja pellavalakanat. Mutta toisaalta jos ne pienellä fiksauksella saadaan ihan jokapäiväiseen käyttöön, eikö se ole oikeastaan vielä parempi kunnianosoitus niille, tärkeille vanhoille esineille, kuin piirongin laatikossa niiden piilossa pitäminen?

Uusi käänteentekevä kesädieetti: vaatteita vauvalle!

Vähän meni alakanttausnauhan ompelu miten sattui, ja asia kävi melkein ärsyttämään…mutta onneksi seuraavaan bodyn resorinauhojen kiinnitys onnistui hieman siistimmin ja tämä omalle vauvalle tulevan bodyn alaosa jää usein housujen alle piiloon… Ei siis hätää. Ja lisäksi pitäisi olla armollinen itselleen: ”eihän kukaan ole seppä syntyessään!”. :)

Hahmottelin lahjabodylle jo käärettä.. Tämä, kuten tuleva omistajakin on tehty varmasti rakkaudella. ;)

Vauva päätti ottaa hatkat kesken kuvaussession. Tosin ei ihmekään – olihan ulkona niin nättiä.

Blogissa on ollut hiljaista viime aikana, mutta lähinnä siksi että ideoita ja intoa käsillä tekemiseen on nyt piisannut niin paljon, etten vaan ole ehtinyt istumaan koneen äärelle kuvia käsittelemään. Lisäksi uusi harrastukseni ompelu – tarkemmin sanottuna saumurilla hurjastelu, on hurmannut minut niin että en malta syödä, nukkua enkä oikein odottaakaan sitä seuraavaa hetkeä, jolloin pääsen surauttamaan seuraavaa työtä!

Koska saumuri on minulle oikeastaan aika vieras laite, ovat nämä ensimetrit olleet henkeäsalpaavaan jännittäviä.

Tykkään saumurin luonteesta. Se on nopea: saumuria käyttäen jää monta työvaihetta pois ompelukoneella ompeluun verraten. Lisäksi myös sen ns. ”peruuttamattomuus” tuo sopivaa vaarantuntua hommaan: Se mikä on ommeltu on ommeltu, eikä pois leikkaantunutta kangasta ei saa enää mitenkään takaisin.

Homma on ollut sen verran jännittävää, että jopa nälkä ja herkuttelukin on näinä “saumuri-iltoina” unohtunut. Aika hyvä kesädieetti siis tämä! Jos vaan into jatkuu yhtä kovana jatkossakin.. 😃

Kiitos uuden intohimon löytämisestä kuuluu muuten pienelle ompeluseurallemme, jonka käynnistimme pari viikkoa sitten muutaman tuttavaäidin kanssa. Vaikka tapaamisaika onkin ompeluksien edistämisen sijaan taitanut kulua höpöttämiseen (toisaalta sellaisia kai ompeluseurat klassisesti ovat? :) ), innoitti kerho minut tarttumaan ompelukoneeseen vuosien taon jälkeen.

On se vaan jännää miten muut ihmiset voivat saada innostuksen syttymään. Yksi kerholaisista mainitsi omistavansa saumurin ja tekevänsä juuri takkia itselleen – siitä jotenkin havahduin, että minullahan myös on varaston perukoilla saumuri, jota en ole eläissäni käyttänyt. Eipä siis muuta kuin toimeen ja hakemaan vanha ystävä äkkiä varastosta takaisin ja muita tarvikkeita ostamaan..

Seuraa pieni latistus: Kun olin ostanut kaikki tarvikkeet, muistui mieleeni miksi ehkä aikanani lopetin ompelemisen. Vauvan bodylle tuli hintaa kaikkinensa huikeat 50 euroa! Itse tehden ei säästöä siis synny ainakaan ommellen, mutta toisaalta maksavathan kaikki harrastukset. Miksipä siis ei ompelukin. Koska en ollut vuosiin ommellut, minun täytyi siis ostaa resoria, kaksoisneula (joka ei toiminut koneessani. Turha ostos!) , liimakangasta jne.. Kangas on Majapuu-nimiseltä firmalta. Bodyn ohje sentään löytyi ilmaiseksi Ottobre Design 1/2016 lehdestä, jonka lainasin Hervannan kirjastosta.

Onneksi sain lopulta taiteiltua kankaanrippeistä vielä toisen pienemmän bodyn. Menköön se lahjaksi ehkä sukuun seuraavaksi syntyvälle pienokaiselle.. 😉

Ohjeita ja vinkkejä vauvan bodyn tekemiseen

• Käytin kaavana Ottobre Design 1/2016 lehdestä löytynyttä bodyn kaavaa. Lehdestä löytyi selkeät ohjeet bodyn ompeluun. (Lehtiä löytyy kirjastoista, aina ei tarvitse siis ostaa kaavoja! <3 )
• Kuten eri merkkisissä lastenvaatteissa senttikoot vaihtelevat paljon, niin näköjään myös näissä valmisohjeissa. Meidän lapselle bodyn kaula-aukko oli aivan liian pieni -> sitä täytyi siis suurentaa. Lisäksi pyöreälle pojallemme body oli aika tiukka, mutta hihat ylisuuret. Itse nappasin lopulta hihoista osan pois ja näin poika saikin sopivan kokoisen kesäbodyn heti käyttöönsä.
• 70 cm kangaspalasta, jonka leveys oli 150 cm sain tehtyä kaksi bodya: 92 cm ja 62 cm kokoisen.
• Bodyssä on käytetty Bears-luomutrikoota. (Kiitos tämän ihana, suomalaisen kangaskaupan löytymisestä kuuluu DIYStories-blogille, jossa oli käytetty niin ihania kuoseja pikkuisten t-paidoissa että oli pakko kysyä bloggaajalta mistä kangas on ostettu!)
• Tavallisella ompelukoneella on vaikea tehdä nätti taitos venyvään kankaaseen – jos ompelukoneella ei voi ommella kaksoisommelta. Koska oma koneeni ei kaksoisommelta tuntenut, venytti yksöisommel kankaan rumaksi. Siksi päätinkin tehdä hihansuut resorilla huolitellen, pelkän taittamisen sijaan.

#2 Hoitoalustan uusi elämä

Tarvikkeet: Kerni-kangasta (Eurokangas, Ideapark), Superlon-täytteinen hoitoalusta

—

Ystävältä saatu käytetty hoitoalusta sai uuden ilmeen irroitettavalla päällyksellä. Päällys tehtiin kevyesti muovitetusta kankaasta eli kernistä.

Tämä pöytäliinana enemmänkin käytetty materiaali sopi hyvin hoitoalustan päälliseksi. Lisäksi ostamani kerni oli konepestävää – siksi pahimmat roiskeet ja pöpöt saa pestyä jatkossa irroittamalla vain päällisen.

Hipostelin oston yhteydessä myös vahakankaita, mutta kerni tuntui pehmeämpänä paremmalta vaihtoehdolta muotoonompeluun.

Vinkkejä?

Etsin “vauvalaan” (=kodinhoitohuoneeseen) sopivaa kerniä pitkään useammasta liikkeestä.  Kaikki vaha- ja kerniliinat eivät kuitenkaan näyttäneet olevan konepestäviä, joten kannattaa olla tarkkana minkä kankaan valitsee.

Kuulumisia: ”Pahan päivän varalle”

Tarvikkeita tulevaisuutta varten Eurokankaasta ja Sinellistä

Kassillinen uusia askartelutarvikkeita tuntuu samalta, kuin tieto valmiiksi tehdyistä ruoka-annoksista pakkasessa: ”Ei hätää, vaikka maailmansota nyt syttyisi.” :)

Pussin sisällöillä olisi tarkoitus tehdä ainakin hoitoalustalle uusi look ja ehkä kortteja pikkuisen tuleviin juhliin. Näistä lisää myöhemmissä postauksissa.

Lisäksi päätin palkita 32-vuotisen käsityöurani ostamalle ensimmäistä kertaa aitoja nuppineuloja – siis niitä puna-sini-keltapäisiä nuppineuloja, joita koulun käsityötunneillakin aikanaan käytettiin. Kylläpä nyt kelpaa tehdä tekstiilitöitäkin!

—

Tarvikkeet:
Kerniliina/Vahakangas (Eurokangas, Ideapark), eri paksuisia papereita ja kartonkeja  (Sinelli).