“Onnea vaan!” ja tällä kertaa ihan aidosti – vaippakakku

_NIK7060
_NIK6942
_NIK6951
_NIK6956
_NIK6968
_NIK7067
_NIK7074

Minua on aina kiehtonut vaippakakku ja se on jännää, sillä en ole koskaan hössöttänyt vauvojen suhteen. Ja jos rehellisiä ollaan, oikeastaan aiemmin ympäriltä kuuluneet vauvauutiset saivat minut lähinnä vain vaivautumaan. Miten onnitella ihmistä asiasta, joka itselle kuulosti lähinnä nuoruuden ja vapauden menettämiseltä – ns. elämän loppumiselta!

Mutta niin se vaan elämä vie eteenpäin ja asiat muuntuvat.

Nyt kun olen oman pienokaiseni saanut, suhtaudun yllättäen vauvauutisiin aivan eri tavalla. Nyt sitä vasta tietää, miten hieno asia uuden elämän alkaminen on. Lapsen saaminen ei ole elämän loppu, vaan pikemminkin “laajennus”, elämän rikastuttaja.  Minulla ainakin oli elämää ennen lasta – ja sitä elämää on edelleen. Mutta nyt kaikkea sitä mukavaa olemassa ollutta on lisäksi tullut rikastuttamaan myös pieni ihana poikani. Ja kuinka kiitollinen olenkaan tästä kaikesta! <3

Mutta ai niin, takaisin varsinaiseen asiaan…vaippakakkuun. :)

Nyt kun myös lähipiiriin siskolleni syntyy pienokainen, päätin yllättää tulevan äidin vaippakakulla. Koska kyseessä on jo kahden lapsen konkariäiti, päätin muuntaa kakun “äitiyslomallejäämis”-teemaiseksi. Kakku ei siis sisältänyt potkupukuja, leluja tai harsoja joita uudelle vauvalle vaippakakkuun yleensä piilotetaan, vaan kivoja pieniä asioita joiden avulla isosiskoni voi rentoutua ja viihdyttää itseään ennen lapsen maailmaan tulemista. Äitiyslomansa ensi viikkojen aikana.

Piilotin kakkuun mm. siskoni lempikeksejä, teetä, Vauva-lehden ja aikuisten värityskirjan, suklaapatukoita ja pienen pienen Ainu-pupun.

Ohjeita ja vinkkejä vaippakakun tekoa varten

  • Vaippakakkuun kannattaa hankkia kaksi pakettia vaippoja – esim. yksi 1-koon vaippapaketti ja yksi 2-koon paketti. –> Käytin itse kakkuun 2-koon Pampers-vaippoja (joita pakkauksessa oli 56 kpl). Mutta vaikka sisälle oli tungettu pieni teepaketti ja suklaata, ei yksi paketti riittänyt vaan sisäosiin piti varastaa omalta vauvalta pari isompaa vaippaa.
  • Rullaa vaipat yksi kerrallaan tiukalle rullalle ja pujota jokaisen vaipan ympärille kuminauhalenkki.
  • Vaippakakku tarvitsee kerrokset toisiinsa sitovaksi keskisaloksi joko pari yhteen teipattua talouspaperirullaa tai rullalle pyöräytetyn aikakauslehden. –> Piilotin itse kakun keskelle kaksi lehteä.
  • Aseta vaipat ympyräksi keskisalon ympärille ja venytä ympärille kuminauha. –> Koska kahdessa alimmassa kerroksessa ympyrän halkaisija tulee aika suureksi, jouduin solmimaan ompelutarvikkeistani löytyvästä kuminauhasta isomman kuminauhalenkin.
  • Koristelin kakun leveällä valkoisella lahjanauhalla ja erivärisillä kangasnauhoilla.
  • Kakun pohjalle kannattaa pujottaa ympyrän muotoon leikattu pahvilevy. Näin kakkua on helppo kantaa ja se pysyy tukevasti kasassa.

Muropaketista muistikirjaksi

_NIK7034

_NIK7037

_NIK6835

_NIK6830

_NIK6845

_NIK6861

_NIK6877

_NIK6878

_NIK6885

_NIK7048

Yksinkertainen on kaunista – siksipä innostuinkin tästä Pinterestistä löytämästäni DIY-tutoriaalista, jossa muropaketin pahvista oli tehty kaunis muistikirja.

Välillä askartelussa tulee haasteeksi se, että talo on jo täynnä kaikkea pientä sälää ja yhtään enempää ei mihinkään mahtuisi. Siksipä ainakin minun täytyy miettiä aina ennen toimeen ryhtymistäni, onko uusi tekeleeni todella tarpeellinen. Jos askartelun lopputuloksena syntyy jotain oikeasti käyttökelpoista ja jos tarvikkeet löytyvät jo hyllystä – annan palaa!

Näin kävi siis tämän DIY-tekeleen kohdalla. – Muistivihkoja tarvitsee aina. Toisesta teen ainakin osoitekirjan. :)

Vaikka kuvissa vilahtaakin iso Kellogsin muropaketti, tein lopulta muistikirjat Tutteli-maitovastikejauheen pahvista. Kivaa, että noillekin paketeille löytyi vihdoin jotain uusiokäyttöä. Niitä tulee meidän taloudessa nimittäin aikamoinen määrä..

Ohjeita ja vinkkejä muistikirjan tekoon

  • Jos haluat suoda itsellesi luksusta, hanki taittelun apuvälineeksi ”taittoluu”. ;)  Hurmaannuin itse taittoluuhun kirjansidontakurssilla. Jos papereita täytyy taitella sadottain paksun kirjan väliin, tulee hommasta mukavampaa kun taitoksen voi painaa luun kärjellä oman sormenpään sijaan. Lisäksi taittoluun kärjellä kovasti paperin/pahvin pintaa painaen voi tehdä taitosuria. Näin paksummankin paperin saa taittumaan kauniisti – ilman halkeilua. (Taittoluita näytti olevan myynnissä täällä: http://www.kirjansitomovkjokinen.fi/materiaalit-ja-tyovalineet)
  • Jos haluat viimeistellyn ilmeen kirjan sisäsivuille, taita sisälehdet nipuksi ja leikkaa nipun reunat tasaisiksi metalliviivainta ja mattopuukkoa käyttäen.
  • Käytä selkämyksessä ohutta paperia. Käytin itse paksua paperia ja se ei taittunut kauniisti kirjan kannen mukana, kun kirjan avasi äärimmilleen. Ehkä ohut paperi pysyy paremmin siis kiinni kirjan pahvikansissa?
  • Kannet voi myös maalata esimerkiksi askartelumaalilla. –> Rajasin maalattavan alueen Washi-teipillä. Maalauksen jälkeen teippi irtosi hyvin pahvista jälkiä jättämättä.
_NIK6886

Tältä askartelupöytäni oikeasti  näytti kirjapajan keskellä.
Kukahan siivoaisi sotkun? :D

Uutta ja vanhaa – vanhasta uutta?

Pitsinen tyynynpäällinen noin 1940-luvulta.

Tämä lautalattia on muuten vinyylimattoa. Ei pahan näköinen alkuunkaan! (Toki hienoa olisi ollut kaivella vanhan muovimaton ja lastulevyn alta puulattia esiin, mutta näin oli vain nyt helpompaa…)

Olimme ensimmäistä kertaa pitemmän rupeaman mieheni “mökillä”  – lainausmerkit siksi sillä kyseessä on oikeastaan vanha maalaistalo, jonka mieheni on saanut vanhemmiltaan lahjaksi viime vuonna.

Taloa ylläpitävät edelleen mieheni vanhemmat ja hyvä niin, meillä ei ole aikaa käydä viikottain vielä mökkeilemässä. Ja koska mökki on ollut tärkeä osa heidän elämäänsä jo vuosikymmenien ajan, annettakoon sen olla myös jatkossakin.

Mutta jos tarkoituksena on että uusi polvi ottaa talon omakseen, täytyy mielestäni myös heidän jättää paikkaan oma jälkensä ja tehdä siitä ainakin osin oman näköisensä.

Päätimme siis remontoida makuuhuoneena käyttämämme kammarin ja homma eteni jo hyvään vaiheeseen viikonloppuna. Seinät puhdistuivat maalilla ja lattia sai uuden ilmeen. Vaikka olin itse katsonut lian ja veden tahrimia 60-luvulla laitettuja tapetteja ja kulunutta sinapinkeltaista lattiaa välillä pitkin hampain, tuntui minusta toisaalta pahalta uudistuksen jälkeen sillä olimme muuntaneet vanhan kammarin ehkä vähän liiankin moderniksi.

Tykkään itse pelkistetystä ja selkeästä linjasta, mutta toisaalta kesämökillä, vaikka se talo olisikin, on kiva että asiat eivät ole niin tip top. Oma koti voi olla pelkisteyn siisti – mutta kesämökille toivoisin rennon boheemia tunnelmaa. Vietetäänhän siellä oikeastaan vain lomahetkiä: viikonlopun irtiottoja ja kesäloman pitkiä viikkoja. Ongelmana vaan on, että en osaa olla boheemi ja “rento”. Siis ainakaan sisustuksen suhteen. :)

Olin hetken jo paniikissa, mutta onneksi hätiin tulivat talon omat aarteet. Koska kyseessä on vanha, jo suvulla 1800-luvulta ollut talo ei kaikkea vanhaa on nurkkiin kertynyt. Siksipä yhteistyössä ‘anopin’ kanssa pengoin paikkoja, ja huoneeseen alkoikin löytymään elementtejä, joita pystyin käyttämään sellaisenaan. Ja osasta rikki menneestä kysyin luvan tehdä uutta.

Jos kehystäisikin tauluksi seinälle ‘anopin’ kasvistosta löytyneen heleän kukkasen? Kävisikö yöpöydäksi vanha puinen kukkapöytä? Jos ripustaisikin verhoiksi ‘anopin’ nuorena aplikoimat pitsireunuksiset lakanat? Uskaltaisiko verhoilla myös vanhoilla pitsiliinoilla vanhan 60-luvun nojatuolin?

Ajattelin ainakin ensiksi tehdä näistä puhkikuluneista tyynynpäällisistä kammarin 70-luvun lamppuun uuden varjostimen.. Saa nähdä mitä tulee, toivottavasti onnistuu.


Loppuun täytyy kiittää “anoppia”, joka aika avarakatseisesti antoi käyttööni talon perukoilta löytyneet tyynyliinat ja pitsit. Vaikka hän on halunnut pitää talon vuosikymmeniä samassa lookissa -osaltaan tarkoituksella ostaltaan vahingossa, on ihanaa että hän antaa minulle tilaa ja luvan hyödyntää noita vanhoja tärkeitä esineitä.

Joku voisi kauhistua ajatuksesta, että sipertelen vanhat pitsit ja pellavalakanat. Mutta toisaalta jos ne pienellä fiksauksella saadaan ihan jokapäiväiseen käyttöön, eikö se ole oikeastaan vielä parempi kunnianosoitus niille, tärkeille vanhoille esineille, kuin piirongin laatikossa niiden piilossa pitäminen?

Uusi käänteentekevä kesädieetti: vaatteita vauvalle!

_NIK7142

_NIK7153

_NIK7171

_NIK7166

Vähän meni alakanttausnauhan ompelu miten sattui, ja asia kävi melkein ärsyttämään…mutta onneksi seuraavaan bodyn resorinauhojen kiinnitys onnistui hieman siistimmin ja tämä omalle vauvalle tulevan bodyn alaosa jää usein housujen alle piiloon… Ei siis hätää. Ja lisäksi pitäisi olla armollinen itselleen: ”eihän kukaan ole seppä syntyessään!”. :)

body_dummy3

Hahmottelin lahjabodylle jo käärettä.. Tämä, kuten tuleva omistajakin on tehty varmasti rakkaudella. ;)

_NIK7181

Vauva päätti ottaa hatkat kesken kuvaussession. Tosin ei ihmekään – olihan ulkona niin nättiä.

Blogissa on ollut hiljaista viime aikana, mutta lähinnä siksi että ideoita ja intoa käsillä tekemiseen on nyt piisannut niin paljon, etten vaan ole ehtinyt istumaan koneen äärelle kuvia käsittelemään. Lisäksi uusi harrastukseni ompelu – tarkemmin sanottuna saumurilla hurjastelu, on hurmannut minut niin että en malta syödä, nukkua enkä oikein odottaakaan sitä seuraavaa hetkeä, jolloin pääsen surauttamaan seuraavaa työtä!

Koska saumuri on minulle oikeastaan aika vieras laite, ovat nämä ensimetrit olleet henkeäsalpaavaan jännittäviä.

Tykkään saumurin luonteesta. Se on nopea: saumuria käyttäen jää monta työvaihetta pois ompelukoneella ompeluun verraten. Lisäksi myös sen ns. ”peruuttamattomuus” tuo sopivaa vaarantuntua hommaan: Se mikä on ommeltu on ommeltu, eikä pois leikkaantunutta kangasta ei saa enää mitenkään takaisin.

Homma on ollut sen verran jännittävää, että jopa nälkä ja herkuttelukin on näinä “saumuri-iltoina” unohtunut. Aika hyvä kesädieetti siis tämä! Jos vaan into jatkuu yhtä kovana jatkossakin.. 😃

Kiitos uuden intohimon löytämisestä kuuluu muuten pienelle ompeluseurallemme, jonka käynnistimme pari viikkoa sitten muutaman tuttavaäidin kanssa. Vaikka tapaamisaika onkin ompeluksien edistämisen sijaan taitanut kulua höpöttämiseen (toisaalta sellaisia kai ompeluseurat klassisesti ovat? :) ), innoitti kerho minut tarttumaan ompelukoneeseen vuosien taon jälkeen.

On se vaan jännää miten muut ihmiset voivat saada innostuksen syttymään. Yksi kerholaisista mainitsi omistavansa saumurin ja tekevänsä juuri takkia itselleen – siitä jotenkin havahduin, että minullahan myös on varaston perukoilla saumuri, jota en ole eläissäni käyttänyt. Eipä siis muuta kuin toimeen ja hakemaan vanha ystävä äkkiä varastosta takaisin ja muita tarvikkeita ostamaan..

Seuraa pieni latistus: Kun olin ostanut kaikki tarvikkeet, muistui mieleeni miksi ehkä aikanani lopetin ompelemisen. Vauvan bodylle tuli hintaa kaikkinensa huikeat 50 euroa! Itse tehden ei säästöä siis synny ainakaan ommellen, mutta toisaalta maksavathan kaikki harrastukset. Miksipä siis ei ompelukin. Koska en ollut vuosiin ommellut, minun täytyi siis ostaa resoria, kaksoisneula (joka ei toiminut koneessani. Turha ostos!) , liimakangasta jne.. Kangas on Majapuu-nimiseltä firmalta. Bodyn ohje sentään löytyi ilmaiseksi Ottobre Design 1/2016 lehdestä, jonka lainasin Hervannan kirjastosta.

Onneksi sain lopulta taiteiltua kankaanrippeistä vielä toisen pienemmän bodyn. Menköön se lahjaksi ehkä sukuun seuraavaksi syntyvälle pienokaiselle.. 😉

Ohjeita ja vinkkejä vauvan bodyn tekemiseen

  • Käytin kaavana Ottobre Design 1/2016 lehdestä löytynyttä bodyn kaavaa. Lehdestä löytyi selkeät ohjeet bodyn ompeluun. (Lehtiä löytyy kirjastoista, aina ei tarvitse siis ostaa kaavoja! <3 )
  • Kuten eri merkkisissä lastenvaatteissa senttikoot vaihtelevat paljon, niin näköjään myös näissä valmisohjeissa. Meidän lapselle bodyn kaula-aukko oli aivan liian pieni -> sitä täytyi siis suurentaa. Lisäksi pyöreälle pojallemme body oli aika tiukka, mutta hihat ylisuuret. Itse nappasin lopulta hihoista osan pois ja näin poika saikin sopivan kokoisen kesäbodyn heti käyttöönsä.
  • 70 cm kangaspalasta, jonka leveys oli 150 cm sain tehtyä kaksi bodya: 92 cm ja 62 cm kokoisen.
  • Bodyssä on käytetty Bears-luomutrikoota. (Kiitos tämän ihana, suomalaisen kangaskaupan löytymisestä kuuluu DIYStories-blogille, jossa oli käytetty niin ihania kuoseja pikkuisten t-paidoissa että oli pakko kysyä bloggaajalta mistä kangas on ostettu!)
  • Tavallisella ompelukoneella on vaikea tehdä nätti taitos venyvään kankaaseen – jos ompelukoneella ei voi ommella kaksoisommelta. Koska oma koneeni ei kaksoisommelta tuntenut, venytti yksöisommel kankaan rumaksi. Siksi päätinkin tehdä hihansuut resorilla huolitellen, pelkän taittamisen sijaan.

Hyvää huomenta – aamuäreän lehti

_NIK6745

_NIK6753

_NIK6751

_NIK6720

”Lehdet kiinnostavat minua!” Mutta kun äiti haluaisi vielä lukea tämän…ehjänä.

_NIK7186

Aamuhetki, kuten sen kuuluisikin mennä.. ;)

Olen aamuäreä ja yksi paras asia aamulla on sanomalehti ja sen tuoma rauha. Itse en kylläkään lue lehteä, mutta kun puolisoni lukee, on taattu että keskustelua ei synny ja saan mököttää rauhassa kahvikuppini äärellä.

Koska mies tykkää oikeasti lukemisesta, olemme yrittäneet opettaa tapaa myös jo vähän vauvalle. Äidillä tässä tietenkin agendana on se, että Ehkä joku päivä aamumme sujuvat rauhassa poika Aku Ankkaa lukien ja isä Helsingin sanomia. Ja äiti voi olla tuon ajan ihan hiljaa. 😃  (Lounaalla ja päivällisellä muuten lehden ja kännykän selailu on meillä kiellettyä, ne hetket on pyhitetty keskustelulle..tai noh, ainakin annamme siihen mahdollisuuden. )

Tällä hetkellä vauvaa kiinnostaakin jo kovasti.. jos ei lehden lukeminen, niin sen repiminen. Koska uusi, juuri aamiaispöytään haettu lehti olisi kivaa pitää vielä lukukelpoisena, ajattelin tarjota pojalleni “oman lehden”, jota hän saisi repiä sitten miten haluaa.

Edellisessä Pirkka-lehdessä oli niin kivan värinen kansi, että päätin irroittaa sen ja leikellä siitä ja lehden sisäosista pojalle oman pienen lehden.

Ohjeita ja vinkkejä kuvakirjan / leikkilehden tekoon lapselle

  • Toisinaan jopa ilmaislehtien kannet ovat niin nättejä, että niitä jää ihastelemaan (ainakin näin teen minä, vanha visuaalinen suunnittelija). Yhdestä kannesta saa tehtyä 2 – 4 pienen leikkivihkosen kantta.
  • Voit kurauttaa nopeasti saksilla lehden sivut kahtia ja taittaa ne keskeltä – tai selailla lehdestä kivoimmat kohdat ja poimia niiden kuvat lehteen.
  • Niittaa lopuksi sisäsivut kiinni taitoksesta kanteen.

Tarvikkeet: Käytetty lehti