Parempi sata huonoa ideaa kuin ei yhtään ideaa – Cars cars cars

Cars kuosinen kortti
29032016_kortti02
29032016_kortti03
Koska aina ei ehdi askartelemaan, ajattelin ottaa yhdeksi tavaksi kehittää luovaa ajatteluani suunnittelemalla “päivän kuosin” tai oikeastaan kortin.

Ideana tässä puuhastelussa olisi laskea omaa kynnystä visuaaliseen suunnitteluun: usein tähtään suunnitelmissani liian korkealle, jolloin iloinen inspiraation hetki päättyy pettymykseen. Suljen koneen lopulta pettyneenä sillä en joko a) saanut mitään aikaiseksi itselle kasaamieni suurien suorituspaineiden tähden tai b) lopputulos ei mielestäni ollut niin hieno kuin olisin halunnut.

”Parempi sata huonoa ideaa kuin ei yhtään ideaa.”

Olen yrittänyt sanoa omalle kummityttärelleni (joka myös on kova puuhaamaan ja ideoimaan), että älä koskaan ole turhan itsekriittinen. Etenkään alkuvaiheessa. Jos lopputulos epäonnistuu – ei se mitään. Mutta jos jo alkuun tyrmää kaiken liian kovalla itsekritiikillä voi käydä niin, ettei saa mitään aikaiseksi. ”Parempi sata huonoa ideaa kuin ei yhtään ideaa.” Ja kai se niin menee, että siinä sadassa saattaa lymyillä muutama helmikin. Ilman 99 huonoa, ei olisi löytynyt sitä yhtä hyvää.

Siispä sanoista tekoihin myös omalla kohdallani..

Jos suunnittelun lähtökohtana olisikin lähteä liikkeelle:

  1. jostain hyvin helposta ja arkisesta, kyseiseen päivään liittyvästä teemasta
  2. lopputuotoksen koko on rajattu – pieni A6-kokoa oleva kortti
  3. ja korttia ei tarvitse välttämättä toteuttaa fyysiseksi / myydä / antaa lahjaksi kellekään, ei suunnittelulle muodostu liian suuria paineita.

Ja kuinka kävikään.. Omaksuessani yllä olevan tekniikan ja mentaliteetin, syntyi piirtopöydällä hetkessä päivän kuvio! Ja mielestäni lopputulos oli varsin mainio.

Tälläistä suunnittelun pitäisikin olla –  iloista ja vapauttavaa puuhaa, ei suorittamista (omien) suorituspaineiden alla.

Cars, Cars, Cars…

Ensimmäinen kortin inspiraationa toimi siskonpoikani lähestyvät synttärit sekä viime viikolla kohtaamani uimahousuepisodi. 😃 Toisella luokalla oleva synttärisankari toivoi jälleen kerran lahjaksi autoa, kuten joka vuosi. Ajattelin siksi suunnitella pojalle kuvitteellisen synttärikortin, jossa teemana auto. Teema joka toistuu lahjassakin, jonka juuri eilen kävin ostamassa pojalle. 😉

Lisäksi kevään piirtäessä merkkejään, aloin etsimään jo kesää varten omalle pienelle pojalleni ensimmäisiä uimahousuja. Kaupoissa ja uimahallissa tuli törmättyä siihen, että kaikki poikien uikkarit olivat printattu lähinnä täyteen Disneyn Cars-kuosia. Poikamaiset puuhat ja kiinnostuksen kohteet ovat toki tervetulleita meidänkin pojan elämään, mutta eikö poikien maailmaan mahdu enää muuta kuin  yksi tuotteistettu Salama McQueen? Siksipä tässä hieman toisenlainen lähestymistapa poikamaiseen aiheeseen – autoon.

Mitähän kuvio mielestänne esittää? 😃

Mainokset

#18 Pääsiäisen värjätyt ihmemunat

_NIK6591_NIK6605_NIK6607_NIK6601

Blogini Facebook-sivulle tuli linkattua viime viikolla uskomattomalta kuulostava ohje, jossa kananmunat sai värjättyä sinisiksi punakaalin avulla. Olen yrittänyt aiempina vuosina värjätä sipulilla, currylla, punajuurella ja etikalla munia, mutta värit ovat olleet kovin hailakat ja värjäystulos aina pettymys. Siksipä tämä sävähdyttävän siniseksi ilman keinotekoisia väriaineita värjäävä ohje herätti kiinnostukseni. Asiaa oli pakko testata eilen.

Vaikka homma vaati kärsivällisyyttä, tuli munista lopulta todellakin sinisiä! Ja mikä parasta, voimakkaasta väristä (ja värjäysvaiheessa nenään hieman pistäneestä etikan hajusta) huolimatta munat maistuivat täysin normaalilta.

Kaunista ja 100% turvallista!

Ohjeita ja vinkkejä keitettyjen pääsiäismunien värjäämiseen:

Alkuperäinen ohje löytyy ulkomaisesta blogista ”DIY Dyed Robin Eggs”. Tässä sama omilla, suomalaisilla mitoilla:

  1. Leikkaa 500g punakaalia noin 1×1 cm kokoisiksi paloiksi
  2. Laita kattilaan 1,5 litraa vettä ja pilkotut kaalit. Keitä seosta hiljalleen 40min.
  3. Anna liuoksen jäähtyä täysin. Kaada väriliuos siivilän läpi esim. toiseen kattilaan. Suojasin itse kattilan värjäytymisen varalta kinkkupussilla. Sihtasin nesteen siis kinkkupussin sisälle kattilaan.
  4. Lisää väriliuokseen 4 tl vaaleaa viinietikkaa.
  5. Keitä munat koviksi omassa kattilassaan normaaliin tapaan. Kaada vesi pois ja jäähdytä munat kylmällä vedellä.
  6. Aseta munat väriliuokseen. Säilytä värikattilaa jääkaapissa.
  7. Nosta munat noin 2- 4 tunnin päästä pois väriliuoksesta. Saat tummemman sävyn, mitä pitempään pidät munia väriliuoksessa. Itse pidin munia 2 ja 4 tuntia.
  8. Hankasin munia vielä kostealla talouspaperilla, jolloin väriä lähti sieltä täältä munista pois. Väripinnasta tuli näin jotenkin ihana elävä.
  9. Säilytä munia jääkaapissa syömiseen saakka.

Miksi muuten kaupoista ei vieläkään löydy settejä syötävien kananamunien koristeluun? Olisi ihanaa koristella munat pääsiäispöytään vielä villimminkin, kunhan vaan ne säilyisivät syöntikuntoisina.

Lotus Emilia designiä

Ehdotus lotus emilia talouspaperikuosikilpailuun

Jos mä saisin päättää, käyttäisin tietenkin tätä itse suunnittelmaani ”Juhla”-kuosista talouspaperia. :) Mutta täytyy myöntää, että kun katseli  ”Lotus Emilia design”-kipailun muita ehdotuksia, oli siellä paljon muitakin ihania kuvioita. Asialla on olleet taitavat piirtäjät, ja hyvä niin. Toivottavasti kilpailussa jatkoon pääsee jokin suosikeistani.

Sääntöjen mukaan varsinaiseen kilpailuun pääsee ammattiraadin valitsemat 10 ihaninta kuosia ja äänestys alkaa 11.4.2016.

Ehdotuksia voi ihastella Lotus Emilian kilpailusivulla.

#17 Tuttinauha vol2: puuhelmiä ja maalausterapiaa

_NIK5942

_NIK5955
_NIK5920

_NIK5929

_NIK5932

_NIK5934

_NIK5936

Unohdin postata kiireessä tuttinauhatehtaan toisen osan – tein aikanaan myös puuhelmistä tuttinauhan, joka sopii tyylikkäämpäänkin menoon.

Parasta tuttinauhassa oli se, että sain käytettyä siihen joulukoristeista ylijääneet hopeiset puuhelmet – ja pääsin maalaaman niitä mattamustalla värillä. Mattamustalla maalaaminen oli nimittäin jälleen kerran ihanan terapeuttista! 😃 En tarkoita, että mustalla tavaroiden sutiminen tuntuu hyvälle vaan syynä taitaa olla matt lack-maali, joka on juuri sopivan paksua ja levittyy kauniin peittävästi. Jotenkin vaan sillä maalaaminen leveällä pensselillä on aiheuttanut minussa suuria posiitivisen rentouttavia tunteita.. aah.

Innostuin muuten joulun alla maalaamaan myös muita puuhelmiä valkoisella mattamaalilla, ja en tiedä johtuiko se eri merkkisestä maalista vai pinnoitetuista puuhelmistä, mutta helmistä tuli aivan kamalan näköisiä ja homma ei ollut lainkaan terapeuttista. Pikemminkin tarvitsin terapiaa sen sähellyksen jälkeen: Maali levittyi epätasaisesti, helmet pyörivät lattialle ja kuivuttuaan maalijäljestä tuli läpikuultava.

Homma sapetti sitten niin, että joulunauhaksi tarkoitetut puuhelmet odottavat vieläkin askartelulaatikossaan..luultavasti toista maalauskertaa ja muuntautumista joksikin muuksi kuin joulunauhaksi.

Mutta onneksi on mattamusta maali. Sen nimeen vannomme! ;)

Ohjeita ja vinkkejä tuttinauhan tekoon helmiä käyttäen

  • Helmet on helppo maalata kerralla työntämällä ne grillitikkuun. Maalia kannattaa kuitenkin käyttää niukasti ja siirrellä helmet tikussa hieman kauemmaksi toisistaan – näin helmet eivät tartu kiinni toisiinsa maalin kuivuessa.
  • Kuivasin helmet asettamalla grillitikun vaakatasoon kahden vessapaperirullan päälle (tikun toinen pää toisen rullan päälle, ja tikun toinen pää toisen).
  • Kiinnitä nyöri tuttirenkaaseen huolellisesti solmien (ompelin itse solmun vielä kiinni mustalla omplelulangalla, jotta solmu ei varmasti aukea).
  • Nyörin kannattaa olla tukevaa – esimerkiksi kuminauhan lapsi voi venytellä rikki.
  • Pujota helmet nyöriin tuttirenkaan kiinnityksen jälkeen.
  • Solmi nipsutin kiinni nyöriin (ja varmista solmu mustalla ompelulangalla päälle vielä ommellen).
  • Käyttämällä nauhapäitä saat siistin ilmeen tuttinauhaan. Nauhapäiden käyttö ei kuitenaan ole  välttämätöntä. Jos käytät nauhapäitä, tarvitset myös nauhapäiden kiinnipainamiseen korupihdit. Kuvissa yksityiskohtia, miten nauhapää painetaan kiinni nauhaan.

Tarvikkeet:
Puuhelmiä, Hobbylack matt-askartelumaalia, nauhapäitä, korupihdit (lattapihdit ja nauhapäänpuristaja), tuttirengas (Nappikauppa Punahilkka), Nipsutin (Merletto, Tampere), kangasnyöri, ompelulankaa ja -neula.

Väritystehtäviä ja juhlahumua

Paras kakku oli tavallinen mansikkakermakakku
_NIK6223

_NIK6238

_NIK6245

_NIK6247

Väritystehtävän lopputulos: juhlakoristenauha

Väritystehtävän lopputulos: juhlakoristenauha

Lupailin aiemmassa postauksessa pistää kuvia poikani nimpparijuhlista ja viireistä joita lapset värittivät. Ja pistetäänpä kuva vielä kakustakin, joka oikeastaan onnistui ihan hyvin. Kakun onnistuminen viime aikoina on nimittäin ollut aika erityistä. :)

Olen useamman vuoden putkeen kokeillut aina innoissani jotain uutta herkullisen oloista täytekakkukomboa, mutta…valitettavasti pettynyt joka kerta. En tiedä onko vika ollut kokissa vai missä, mutta erityisesti sokerimassakuorrutteiset kakut (vaikka ne kauniita olisivatkin) ovat olleet pelkkää sokerilöllöä. Itse olen imelän ystävä, mutta jotenkin ne kakut ovat aina olleet aivan liian äiteliä.

Noh, tällä kertaa päätin että menen kyllä perinteisellä mansikkakermakakulla – ja kuinka hyvää se olikaan! Kakun päälle tuli vain värjättyä kermaa ja sokerimassasta tehty pilvi. (Mallipohja kakkukoristeiden tekemiseen ladattavissa aiemman postaukseni lopusta)

Ehkä tällä mennään tulevinakin vuosina.

Ai niin, ja lasten tekemistä viireistä tuli oikein mainioita. Ensin vieraat hieman ujostelivat, mutta kun he lopulta pääsivät vauhtiin piirtopöydän ääressä alkoi viirejä tulla vauhdilla. Piste oli siinä mielessä mukava, että se sijaitsi toisessa huoneessa: lapset saivat pesiytyä sinne rauhassa taiteilemaan ja vanhemmat keskutella kahvipöydässä. Tosin käytännössä se meni niin, että muut vanhemmat ja mieheni ehtivät jutella – minä avustin lapsia toisessa huoneessa. 😃 Noh, tärkeintä oli että vieraat viihtyivät ja minä sain yllättyä lasten luovuudesta.

Ripottelin pöydälle eri värikyniä, Washi-teippejä, kuvioleikkureita, väripapereita ja tietenkin viiripohjia (värityspohja saatavilla tämän vanhan postauksen lopusta). Naureskelin alkuun, pystyykö tyylistään tarkka emäntä ripustamaan lasten eri väreillä “tuhertelemia” töitä esille loppunauhaksi, mutta viireistä tuli todella ihania. Ehkäpä sitä itsekin voisi rohkeammin käyttää värejä, sitten kun seuraavan kerran jotain taiteilee!

Onko teillä vinkkejä rauhallisista aktiviteeteista, joilla juhlissa voisi pikkuvieraita viihdyttää?
Viirien väritys ja lippunauhan yhdessä tekeminen ainakin oli juuri sellaista.

Valokuvat – nuo ihanat ”kamalat” muistot…

Flow festivaaleilla 3 päivää
Koska kännykkäni temppuilee ja edellisen kännykän valokuvat hävisivät kokonaan puhelimen rikkoutumisen myötä, päätin ryhdistäytyä ja valmistuttaa paperivalokuvia ennen kuin on liian myöhäistä.

…mutta kuinka raastavaa nykyään onkaan kuvien valmistuttaminen! Digikuvien ja kännykkäkameroiden hyvä puoli on, että kuvia tallentuu nykyään ihan niistä suht normaaleista, mutta mikä tärkeintä, aidoista hetkistä. Haittapuolena on sen sijaan se, että joko a) ei muista koskaan valmistuttaa kuvia paperisiksi tai tallentaa niitä turvaan ennen kuin puhelin hajoaa tai katoaa tai b) valokuvan valmistuttamishetkeen herää vasta sitten, kun kuvia on tullut räpsittyä useampi vuosi eli toisin sanoen useampi TUHAT(!) kappaletta. Siinäpä sitä onkin työtä selata läpi kuvat ja noukkia helmet talteen valmistettaviksi kuviksi. Huh, huh.

Joku voisi huikata tähän väliin, että voihan kuvat tallettaa pilveen. Parisen vuotta sitten ainakin ”rakkaan” Lumiani SkyDrive-tallennus pienensi ja pakkasi automaattisesti kuvat, eikä asetusta voinut muuttaa. Lisäksi työpaikan turvallisuustoimet kielsivät pilvipalveluiden käytön kännykässä, joten kuvat piti (tai olisi pitänyt) siirtää manuaalisesti omalle tietokoneelle. Ja tätähän en sitten tosiaan koskaan tehnyt, kunnes kännykkä nro1 hajosi ja kaikki kuvat menivät sen mukana.

Mutta onneksi on Facebook! Sinne olikin tullut tallennettua hienoimmat kuvat vuosien varrelta. Alkuun harmitti, että osa kuvista oli liian pienikokoisia normaalivalokuvaksi valmistettavaksi. Mutta keksin, että yhdistän kaksi pientä kuvaa yhdeksi kuvaksi ja valmistuksen jälkeen leikkaan ne kahtia omiksi pikkukuvikseen.

Oikeastaan aika söpöä. Minun pienet, tärkeät muistoni. <3

Taas yksi blogi…

Olen kirjoitellut blogia jo usemman kuukauden ja vaikka joitakin vierailijoita kyllä käy lukemassa juttujani ei blogiani vieläkään ole kukaan oikein löytänyt. Hieman asia harmittaa, vaikka alunperin ajattelinkin että dokumentoin tänne omia puuhiani aikani kuluksi ja opettelen valokuvaamista. Mutta olisihan se silti kiva, että myös muutkin innostuisivat tekosista ja ehkäpä kommenttien kautta saisi kosketuksen muihin käsillä tekijöihin.

Toisaalta nyt kun vihdoin on ollut aika jopa muiden blogien lukemiseen, olen huomannut miten paljon blogeja ja vieläpä todella todella hyviä sellaisia täältä löytyy. Vaikka muiden tekemisiä innolla lukikin ja sai niistä inspiraatiota tuleviin puuhiin, vähän ehkä masentuikin: koska blogeja jo on niin paljon, miten erottua, miten löytyä ja mistä saada lukijoita omalle blogille..

Noh, otan nyt tehtäväksi ainakin listautua blogipalveluihin. Tai ainakin alkaa googlettaa niitä. Tässä yksi “Bloglovin”, tätä kautta voi seurata ja lukea blogeja. Jatkossa myös minun.

Follow my blog with Bloglovin