Tänä vuonna perheemme sai ensimmäisen yhteisen joulukalenterin, jossa joka kolmas luukku on lapselle, joka kolmas miehelle ja kolmas minulle. Mietin ensin kestokalenterin tekemistä, mutta ajattelin mennä sieltä mistä aita on matalin ja käyttää kotoa jo löytyiviä tarvikkeita. Jos olisin tehnyt kalenterin kestämään aikaa, olisi se vaatinut mitä ilmeisimmin kangas- tai askartelukaupassa käyntiä.
Vaikka mieltäni lämmittääkin se, että kalenteria varten ei tarvinnut ostaa mitään (paitsi sisukset), oli 24 luukun pipertämisessä kyllä työtä. Hieman siis harmittaa, että kalenteri on kertakäyttöinen. Jotta joulukalenterin pystyyn pistämisestä ei tulevina vuosina tulisi ihan näin suurta numeroa, ajattelin tehdä seuraavaksi yksinkertaisen 24 pientä kangaspussukkaa sisältävän kalenterin.
Löysin itseasiassa jo Kodin1-poistomyynnistä kankaan seuraavan vuoden kalenteria varten (hintaa kankaalle kertyi 3 e!). Katsotaan riittäisikö vielä aikaa ja intoa seuraavan vuoden kalenterin tekoa varten jo nyt ennen ensi joulua. Tykkään olla varustautunut hyvissä ajoin…jos todella tekisin jo nyt ensi vuoden kalenterin valmiiksi, olisi se todellista etukäteen varustautumista. :D
Mutta takaisin tähän vuoteen…Suunnittelin alunperin tekeväni kalenterin wc-paperirullista taitelluilla lahjarasioilla, mutta käytännön haasteet eli lapsen Lego Dublo-hahmot eivät mahtuneetkaan rasioihin. Siksi teinkin puolet luukuista normaalirullan muotoon, jolloin Lego-savannisetin eläimet sai runtattua väkivalloin sisälle. Rullat päällystin vanhalla sanomalehtipaperilla, numerolaput painettiin toissa vuonna ostetulla Granitin leimasinsetillä, oksa löytyi lähimetsästä ja tonttu on vanha koriste edellisiltä vuosilta. Tonttu esiintyi viime vuonna muuten tämän jouluisen ovikranssin koristeena.
Vaikka kalenterista tulikin kiva, ensi vuonna otamme kyllä käyttöön kestokalenterin. Näen jo silmilläni miten kalenteri kaivetaan aina juhlallisesti esiin marraskuun lopussa varaston uumenista, suoristetaan hellävaraisesti, täytetään yllätyksillä ja ripustetaan rakkaudella seinälle. <3
—
Pahoittelen kuvien suttuisuutta…talvella riittävän valaistuksen löytäminen kotikonstein käy päivä päivältä yhä hankalammaksi. Mutta kyllä täällä sisällä vielä jotain erottaa.. Ainakin kun on valot päällä, :)