Rakastan digiaikaa, nyt valokuviin pystyy tallentamaan aidot hetket. Yleensä tällä olen tarkoittanut aidon ilon ja tilanteen tallentamista tekohymyn ja väkinäisen perhepotretin sijaan. Mutta joskus kameralle tallentuu myös niitä ikäviä hetkiä, jotka nekin kuuluvat elämään.
Tässä pieni poikani ei tykkää automatkailusta. Aika dramaattinen kuva, mutta niinpä taisi olla se hetkikin jolloin itkua takapenkillä väännettiin.
1001 days of summer 