Nice work

Työni UX designerinä (CGI:llä) ei ole pelkkää piirtelyä… mutta välillä se on, ja se on kivaa! Töissä projektit ovat usein suuria ja monimutkaisia, mutta on mukavaa vaihtelua välillä leikitellä nopeiden ja yksinkertaisten ongelmien välillä, kuten eilen.

Tiimiltämme nousi idea huomioida jotenkin taloon tulevia uusia suunnittelijoita. Koska uusia tyyppejä on tulossa taloon jo pian, ajattelimme lähtä alkuun jollain nopeasti toteuttettavalla idealla. Olisiko oma kahvimuki, karkkien ja kynän kera kiva aloitussetti.. vähän niin kuin ”toimistoelämässäselviytymisen perustarvikkeet”? :)

Suunnittelin settiä varten testiksi ensimmäisen mukin. Tarkoitus olisi painattaa mukeihin jatkossa erityylisiä grafiikoita eri mietelausein.

ps. Positiivista palautetta tarvitsee antaa Tampereen Kuvatikkaukselle nopeasta toiminnasta! Astelin liikkeeseen perjantai-iltana 10 minuuttia ennen sulkemisaikaa ja jo klo 18.00 liikkeen sulkeutuessa oli muki kainalossa. Suosittelen kyllä yritystä. Ainakin, jos haluaa pikaisesti persoonallista lahjaa ja taitaa kuvankäsittelyn tai vektorigrafiikan teon..

Advertisement

Pidä taitosi piilossa

Kun oma pää lyö tyhjää, voi iloita muiden luovuudesta ja ympärillä olevasta kauneudesta.
Tällä kertaa ajattelin nostaa blogiini kuvia ystäväni tekemästä kirjasta.

Kyseessä on jo kauan sitten tehty työ, mutta oman tapansa mukaan hän ei aikanaan tehnyt asiasta sen suurempaa numeroa. Onneksi kirja ilmestyi sattumalta kahvipöytään askarteluviikonlopun päätteeksi.

Olen huomannut, että toisinaan super-luovat ihmiset eivät hiisku taidoistaan. Asia jopa säälitti minua aiemmin: Mikä harmi, kun heidän luomansa kauniit, luovat ja ihanat asiat eivät päädy koskaan muiden ihmisten silmien alle ja eivät saa ansaitsemaansa mainetta ja suurta kunniaa! Mutta toisaalta, onko taide tai oivallus yhtään parempi silloin, jos se saisi muiden huomion? Kai asia on yhtä tärkeä ja suurenmoinen vaikka sen joku olisi vain itselleen tehnyt?

Ehkäpä minunkin pitäisi lopettaa hyväksynnän hakeminen ulkopuolelta ja tehdä joskus joitakin juttuja vain itselle. Ei kuvia, ei blogipostauksia, ei kehujen ja ihastusten hakemista. For my eyes only!  Sisäänpäin kääntyminen antaisi vapautta. Se, joka tekee omaa juttuaan salaa saa täydellisen vapauden tehdä juuri mitä haluaa. Silloin kun ei tarvitse pelätä muiden tuomiota tai kun taustalla ei ole painetta menestyksestä, voi olla vapaa ja juuri tasan sellainen kuin haluaa!

Mutta nyt takaisin ystävään… Alla otteita hänen siskolleen kuvaamastaan runokirjasta. Runokirjan tyypit ovat myös hänen virkkaamiaan. Kirja lähti siskolle syntymäpäivälahjaksi – tyypit pienille tuttaville leikkikavereiksi. <3

Ihana kirja.
Hienoa työtä ja luovuutta, Petra! (Vaikka tietenkin myös ilman näitä sanoja, tuo olisi ollut jo arvokas ihmetys. )

Aamu alkaa yhdessä
kuono nokan vieressä.
Lakanatkin auringosta,
aamu minut ylös nosta!

 

Juhlan suurin sankari,
oma paras kaveri.
Juhlapöytään appelsiini,
asuksi vain serpentiini.

Keinussa vauhtia, laskussa liiukua.
Leikkipuistossa naurua, kiukkua.
Kiikusta alas jos tömpsähtää,
on pilvissä jalat, hiekassa pää.

Metsä on karhun ja linnun koti
käymään voit mennä sinäkin toki.
Kutsu käy kätköön, suojaan koloon,
tähän vois tottua ajan oloon.

Vesi on hiljaa ja silmissä uni,
rannasta autio illaksi tuli.
Tekikö kakun viimeisen
karhu vai lintu, muista en.

Kimppakivaa!

Kokoonnuimme pitkästä aikaa ystävien kesken tekemään viikonlopuksi käsitöitä. Vaikka tapahtuman aikana suorittamani uskalias kokeilu virkkauksen parissa osoittautui pettymykseksi, oli viikonloppu silti ihana. :) Sen lisäksi, että sai vaihtaa kuulumisia vanhojen ystävien kanssa, tuli vaihdettua myös oppeja eri tekniikoihin liittyen, maisteltuja limettidrinkkejä ja kruunattua viikonloppu lopuksi kakkubuffetilla kaupungissa. Olipa ihanan tyttömäinen viikonloppu!

Tällaiset tapaamiset ovat yllä hyvä mahdollisuus raivata omien käsitöiden teolle 100% varmuudella aikaa. Oli jotenkin rentouttavaa istahtaa pöydän ääreen ja tietää, että tästä lähtien meillä on 24 tuntia aikaa keskittyä näihin puuhiin.

Tapahtumalla ei myös ollut yhteistä teemaa, mutta vaivihkaa yhdessä puuhatessa tuli tutustuttua myös muiden tekemisiin ja sitä kautta uusiin tekniikoihin. Minä sain vinkkejä mm. konkarivirkkaajilta (tai jos totta puhutaan kädestä pitäen alkeisoppeja: nyt taikaympyrä, ketjusilmukka, puolipylväs, kokopylväs ja piilosilmukka ovat nyt tuttuja minulle. Jee!) ja virkkaajat jättivät koukut sivuun ja kokeilivat yhdessä uutta paper quilling -tekniikkaa, johon yksi viikonlopun osallistujista oli hurahtanut vain muutama kuukausi sitten.

Paperifiligrafiasta / paper quilling-tekniikasta on luvassa muuten juttua tulevissa postauksissa. Ja lisäksi kuvia ja ohjeita on tulossa myös muista viikonlopun aikana tehdyistä askareista (mm. leikkijäätelötötterö-ja pallot & muita virkattuja herkkuja lasten kahvipöytään).

Suosittelen kyllä käsitöiden pariin kokoontumista, olipa kyseessä vieraampi tai tutumpi porukka. Yhdessä työskentelyn jälkeen on hyvä mieli, kun lopputuloksena on kädessä jotain konkreettista, taskuun on tipahtanut monta uutta käsityövinkkiä ja on saanut tuntea yhteyttä ja käsillä tekemisen iloa saman kiinnostuksen kohteen jakavien ihmisten kanssa!

Käsityön iloa ja aurinkoa kaikille. <3

Suunnittelu käy työstä

Mammalomani päättyi ja palasin takaisin työpaikalleni CGI:lle.  Parasta töihin paluussa on ollut se, että Senior designerinä saan käyttää antaumuksella (melkein) koko päivän suunnittelupuuhiin. Huonoa on se, että iltaisin on jo niin väsynyt ja kaikkensa antanut, ettei järjelliseen saati taiteelliseen toimintaan ole enää paukkuja. Lisähaasteen arkeen tuovat tietenkin paine (tai oikeastaan halu) viettää aikaa perheen kanssa, siskon sairaus (jossa haluan olla tukena ja auttaa heidän perhettään mahdollisimman paljon) ja tarve pitää omaa jaksamista ja terveyttään yllä liikkumalla säännöllisesti kuntosalilla käyden.

Noh, vaikka aikaa ei jää kotona näpräilyyn onneksi on sentään Instagram ja Pinterest, joita katsomalla tulee itselle melkein se sama tekemisen ilo tekemättä mitään.

Ja jos ei vapaalla ehdi olla luova, onneksi sitä saa olla edes töissä. Onpa mukavaa olla suunnittelija! :)

Tässä kuvassa yksi ensimmäisistä töistäni: taskuun mahtuva printtiesite uudesta yksiköstämme Ratkaisu17-tapahtumaan. Tämän jälkeen pääsinkin sitten tekemään paria mobiiliappia..

Vähän erilainen reissu…vihko

En ole ehtinyt istahtamaan hetkeen askartelupuuhien äärelle eikä oikein innostustakaan ole löytynyt. Mutta sairaalassa makoilevan siskoni toive sai silmäni jälleen syttymään: kyllä minussa vaan kaikesta huolimatta askartelijasielu asuu. :)

Isosisko taistelee tällä hetkellä epämääräistä syöpää vastaan, joka on ehtinyt ujuttaa lonkeroitansa jo vaikka minne. Vaikka sisko nauroi haluavansa mahdollista kuolemaansa varten hautajaissuunnittelukansion, en sitä hänelle aio toimittaa… Sen sijaan toivoisin tämän (sairaala)reissuvihon antavan siskolle mahdollisuuden herätellä ajatuksia: nauraa ja tirauttaa kyyneliä sekä kirjaamaan päivän tuntemuksia hieman talteen aina kun sopiva väli löytyy ja siltä tuntuu.

Vihkosen sivuilta löytyy teemoja eri tuntemuksiin liittyen, muutama positiivinen mietelause sekä kirjekuoria salaisten ajatusten sinetöimiseksi.

Jospa kirjasesta on iloa siskolleni. <3 Kyllä tästä selvitään!

—
Tarvikkeet: Paapii:n vihko (Stockmann Tampere),  kirjekuoret (Stockmann Tampere), Motivational Prints Free Printable, Lahjapussi (Tiger Tampere), Lahjaruusuke ja kortti (Prisma Kaleva Tampere) + omat tulosteet

Rauhaisaa joulua!

Ohhoh, postaus lähti julki jo ennen aikojaan pelkkien kuvien kanssa..Mutta toisaalta, kuvat kertovat jo melkein kaiken: maailmaan parhaimpia Pipareita tuli tehtyä sekä pakettikortteja. :)

Mietin pitkään jaksanko alkaa tekemään piparitaikinaa, mutta täytyy sanoa että se kannatti sillä MIKÄÄN EI OLE MAISTUNUT IHANAMMALTA (raakana tietenkin <3 ) kuten tämä itse tehty piparitaikina. Kyllähän kaupan piparitkin maistuvat hyvälle, mutta kyllä se itse voilla tehty vaan vie voiton. Ja mikä tuoksu taikinan tekovaiheessa keittiöön leijailikaan!

Lisää joulumieltä tuotti se, että piparit tehtiin yhteistyönä: minä lupasin tehdä taikinan ja perheen pojat eli mies ja taapero leipoivat ja paistoivat piparit. Ihanaa, että kaikkea ei tarvitse tehdä itse. Kyllä ne miehetkin osaa.

Jos ensi vuonna täytyy miettiä, mistä joulupuuhasta säästetään, ei se saa olla piparkakkutaikinan teosta ainakaan. Meillä taidetaan ainakin tänä vuonna nipistää sitten joulusiivouksesta. ;)

Rauhaisin jouluterveisin,
P

Lataa tästä: tulostettavat pakettikortit

Diamonds are forever

Timantit saattavat olla ikuisia, mutta mikään muu ei sitten olekaan. Tosin kuvissa näkyvät joulukristallit ovat kyllä yllättävän kestäviä ja jämäköitä koristeita, vaikka ne paperista ovatkin. :)

Testailin jo reilu vuosi sitten kristallien taittelua minieco-saitin ihanien gem:ien innoittamana, mutta niistä tuli jotenkin heppoisia: kristalleja oli vaikea käsitellä ja ne rusentuivat kasaan helposti.

Tulostamalla kristallin sabluunan paperille ja liimaamalla sen päälle kristallin pinnalle tulevan paperin (minä käytin vanhaa sanomalehteä) tuli taitoksien tekemisestä huomattavasti helpompaa ja lopullisesta kristallista jämäkkä.

Testailin myös eri koristeiden yhdistämistä kristalliin, mutta päädyin lopulta kruunaamaan oman timanttini yhdellä haaraniitillä. <3 Joskus yksinkertaisin on vaan kauneinta.

Huvittavaa muuten.. mitä vanhemmaksi tulee, sitä yksinkertaisempaa haluaa. Ja asia pätee erityisesti jouluun. Muutama vuosi sitten vielä lahjahössötys ja suklaa-, juusto- ja muu herkkuöveri oli se juttu. Nykyään joulua odottaa vain mahdollisuutena hiljentyä ja vetäytyä hetkeksi pois muun maailman pyörteistä.

Vaikka joulu on perinteiden aikaa, kannattaa miettiä minkälainen joulunvietto tekee juuri itselle hyvän mielen.

Rentouttavisin ja rauhallisin jouluterveisin,

-P

Tarvikkeet:
Tulostettava kristallisabluuna (alkuperäinen malli otettu minieco-saitilta, kristallia hieman isonnettu alkuperäisestä), paperia kristallin päälle (esim. vanha sanomalehti), liimaa, metallilankaa, lankaa, teippiä, haluamasi koristeet.

Tee (melkein) itse – keksipurkki etiketillä

Näinä yltäkylläisyyden aikoina olen alkanut suosimaan ruokalahjoja. Ehkä siksi, että ruoka ja muut herkut ovat ainakin meidän talouteen aina tervetulleita. ;) Syötävä lahja ilahduttaa, voi olla jotain speciaalia mitä itse ei välttämättä ostaisi, mutta jonka mielellään ottaa vastaan ja mikä parasta – käytön jälkeen ei lahjasta jää muuta ylimääräistä lojumaan, kuin korkeintaan muutama murunen lattialle. Ken siis voisi vastustaa ruokalahjoja!

Ompelukerhon pikkujouluihin piti tuoda lahja, jonka max hinta on 5e. Koska olen itse googletellut jo pitkään keksipurkkeja ja kuolannut niiden perään, päätin tehdä kaapista löytyvistä aineksista ja Ikean vanhasta hillopurkista sellaisen.

Mielestäni tällainen “tee-melkein-itse”-lahja on hieman samaa kastia kuin lahjakortit. Siis hyvässä mielessä. Lahja ei ole 100% valmis lahjansaajan sen saadessaan, vaan se aktivoi vastaanottajaa. Lahja kuitenkin ohjaa tiettyyn suuntaan – tässä tapauksessa suunta on aika selkeä. Keksipurkin aineksiin täytyy vielä tekijän lisätä voita ja munaa. Sitten pikkuleipämixi onkin valmis paistettavaksi.

Puolen litran purkkiin mahtui puolikas tämän ohjeen aineksista. En ole itse testannut pikkuleipämixin makua käytännössä, mutta alkuperäisen ohjeen sivulla löytyy kuvia valmiista pikkuleivistä. Luulisi nyt ettei pähkinöistä, suklaasta, fariinisokerista ja voista voi kovin pahoja pikkuleipiä tulla. :)

Itse käytin omassa purkissani hasselpähkinärouhetta ja maitosuklaalevystä veitsellä rouhittuja paloja. Purkista roikkuvassa pienessä etiketissä on lahjansaajalle pikkuleipien teko-ohje ja ainekset.

Lataa tästä jouluinen etiketti joko 0,5litran tai 1 litran taikinalle.

Makoisaa joulunodotusta!

Kierrätysjoulukalenteri kodintarvikkeista

Tänä vuonna perheemme sai ensimmäisen yhteisen joulukalenterin, jossa joka kolmas luukku on lapselle, joka kolmas miehelle ja kolmas minulle.  Mietin ensin kestokalenterin tekemistä, mutta ajattelin mennä sieltä mistä aita on matalin ja käyttää kotoa jo löytyiviä tarvikkeita. Jos olisin tehnyt kalenterin kestämään aikaa, olisi se  vaatinut mitä ilmeisimmin kangas- tai askartelukaupassa käyntiä.

Vaikka mieltäni lämmittääkin se, että kalenteria varten ei tarvinnut ostaa mitään (paitsi sisukset), oli 24 luukun pipertämisessä kyllä työtä. Hieman siis harmittaa, että kalenteri on kertakäyttöinen. Jotta joulukalenterin pystyyn pistämisestä ei tulevina vuosina tulisi ihan näin suurta numeroa, ajattelin tehdä seuraavaksi yksinkertaisen 24 pientä kangaspussukkaa sisältävän kalenterin.

Löysin itseasiassa jo Kodin1-poistomyynnistä kankaan seuraavan vuoden kalenteria varten (hintaa kankaalle kertyi 3 e!).  Katsotaan riittäisikö vielä aikaa ja intoa seuraavan vuoden kalenterin tekoa varten jo nyt ennen ensi joulua. Tykkään olla varustautunut hyvissä ajoin…jos todella tekisin jo nyt ensi vuoden kalenterin valmiiksi, olisi se todellista etukäteen varustautumista. :D

Mutta takaisin tähän vuoteen…Suunnittelin alunperin tekeväni kalenterin wc-paperirullista taitelluilla lahjarasioilla, mutta käytännön haasteet eli lapsen Lego Dublo-hahmot eivät mahtuneetkaan rasioihin. Siksi teinkin puolet luukuista normaalirullan muotoon, jolloin Lego-savannisetin eläimet sai runtattua väkivalloin sisälle.  Rullat päällystin vanhalla sanomalehtipaperilla, numerolaput painettiin toissa vuonna ostetulla Granitin leimasinsetillä, oksa löytyi lähimetsästä ja tonttu on vanha koriste edellisiltä vuosilta. Tonttu esiintyi viime vuonna muuten tämän jouluisen ovikranssin koristeena.

Vaikka kalenterista tulikin kiva, ensi vuonna otamme kyllä käyttöön kestokalenterin. Näen jo silmilläni miten kalenteri kaivetaan aina juhlallisesti esiin marraskuun lopussa varaston uumenista, suoristetaan hellävaraisesti, täytetään yllätyksillä ja ripustetaan rakkaudella seinälle.  <3

—
Pahoittelen kuvien suttuisuutta…talvella riittävän valaistuksen löytäminen kotikonstein käy päivä päivältä yhä hankalammaksi. Mutta kyllä täällä sisällä vielä jotain erottaa.. Ainakin kun on valot päällä, :)

Unelmien joulukalenteri

Mies sai nyt kyllä kaveriltaan unelmiensa joulukalenterin. 😃 Olin itse pähkäillyt ja tuskaillut oman tee-se-itse kalenterimme 24 luukun kanssa: suunnitellut, mallannut, askarrellut ja liimaillut kuumeisesti. Mutta uskon, että tämä yksinkertaisen idean ja helpon toteutuksen aikuisten kalenteri vei kyllä meidän taloudessamme ykköspaikan. Siis ainakin mieheni sydämessä. Noh, kyllä tämä kalenteri sai hupaisuudessaan ja yksinkertaisuudessaan myös minunkin suun hymyyn. :)

Netti ja kaupat ovat pullollaan upeita, tyylikkäitä joulukalentereita. On muuten yllättävää miten paljon nykyään erilaisia joulukalentereita markkinoilta löytyykään, myös aikuisille, mutta samalla kalentereiden hinnat ovat nousseet uskomattomalle tasolle. Ennen joulukalenterin sai eurolla, nyt kalenterista voi joutua pulittamaan jopa sata euroa. Huh, huh..

Hinnakkaiden luxuskalenterien aikakaudella muistuttakoon tämä yksinkertainen kalenteri siitä, että simppelilläkin idealla, ystävää muistamalla voi saada toisen suun hymyyn. Ja jopa yli 24 päivänä.

Ei siis paineita joulukalenterien suhteen. Kalenteriin voi piilottaa vaikka vain kiitossanat lapulle kirjoitettuna, lupauksen pususta keittiössä tai sen perinteisen suklaakonvehdin.. tärkeintä lienee iloinen yllätys (rahasta ja lopullisesta toteutustavasta viis) ja toisen suun saaminen hymyyn!

—
Jos ajatus halvasta oluesta ei saanut suuta hymyyn, tulevassa postauksissa kuvia myös vihdoin valmistuneesta, perheemme yhteisestä tee-se-itse joulukalenterista. Materiaaleina kaikkea kierrätyskamaa kotoa ja lähiluonnosta.  :)