Tämä kuva on viime vuodelta, jolloin siskoni oli elossa ja täytti 38 vuotta. Tässä vaiheessa vielä unelmoimme siitä, että sisko kyllä paranee, vaikka tilanne näyttikin synkältä.
Oli kyllä vaikeaa keksiä mitä kirjoittaisi synttärikorttiin ihmiselle, jolla on elämänsä jyrkin ja kivisin polku edessä: juuri löytynyt laajalle levinnyt syöpä ja kovat hoidot.
Yritin muistaakseni tsempata kortilla siskoani: “Nauti hyvistä hetkistä ja unelmoi yli pahimman.” Muistan miten ajatuksemme kuitenkin kääntyi diagnoosin synketessä ja hoitojen loppuessa tulevaisuuden haaveista vain käsillä olevan hetken arvostamiseen.
Siskoni ehti sairastaa ennen kuolemaansa yhteensä 6 kuukautta. Tämä aika tuntui kuitenkin pisimmältä ikinä, mutta positiivisessa mielessä: päivien rullaamisen, arjessa ryntäilyn ja tulevaisuuden haavemaalailun sijaan keskityimme joka sekuntiin. Nautimme niistä yhdessä ja olimme niistä kiitollisia.
Siskoni muisti lopussa kiittää monesta pienestä asiasta. Kyllä se niin menee, että vaikka moni asia elämässä olisi synkkä, löytyy varmasti niitä hyviäkin pieniä asioita – asioita joista voi olla kiitollinen ja iloinen.
Toivoa, iloa ja kiitollisuutta kaikille! <3 Kyllä sitä on jokaiselle tarjolla, kunhan vain muistaa etsiä.
1001 days of summer 