Mamma-mia, mikä Maanis-depressiivinen ompelunurkka!

feltfood_tomato
felt_food_pasta feltfood_meatballs_pasta
Suuret tunnekuohut ovat tyrskynneet taloudessani viime päivien aikana. Niin, olen siis puuhannut lapselle leikkipasta-aineksia huovasta. Leikkiruoat ovat kyllä viattoman ja söpön näköisiä valmiina, mutta ennen finaaliin pääsyä ainakin tämä pastasekoite on aiheuttanut täällä aikamoiset tunteet. :D Onneksi negatiivisten lisäksi lopulta tuli myös niitä positiivisiakin tunteita.

Itseäni ihan naurattaa, miten näin viaton askartelu saa tunteet pintaan. Sain vision tehdä lapselle ihanan “Mamma mia”-pastan: spagettia ja tomaattia huovasta ommellen ja lihapullia huovuttaen. Tein tähän itseasiassa pakkauksen jo etukäteen. Siitä vanhemmassa postauksessa lisää. Mutta eihän (tämäkään) projekti sitten ihan heittämällä mennyt läpi..

En tiedä miten muilla käsillä tekevillä, mutta itselleni valitettavan usein käy niin, että mieleen syttyy mahtava idea – suuren suuri VISIO. Sitä riennän sitten innolla toteuttamaan, mutta lopputulos ei olekaan sitä mitä sen piti olla. Tai homma ei vaan onnistu. Välillä blogivirtaa katsellessa tuntuu, että muut vaan “ryhtyvät töihin ja onnistuvat”, itselläni onnistuneiden töiden lomaan mahtuu sitä vastoin monta epäonnistutta ja hylättyä ideaa.

On niin kovin raastavaa rynnätä innolla toteuttamaan ”suurta unelmaansa” ja sitten pettyä.
Noh, täytyisi kai aina muistaa, että kukaan ei ole seppä syntyessään. :) Näin kävi lopulta myös tämän murheellisen lihapullapastan kanssa, kunhan sain vedettyä henkeä muutaman välipäivän ja palattua uudelleen hommiin.

Lihapullat siis onnistuivat hyvin – pohjalla pullissa ylijäämäjumbovillalankaa, päällä ruskeaa huovutusvillaa. (Tein pullat naulahuovuttamalla – se pistely on muuten jotenkin ihan koukuttavaa ja terapeuttista hommaa. )  Mutta tomaatit, uh, niiden kanssa olikin ongelmaa kerrakseen.

Viiden epäonnistuneen version jälkeen, parhaaksi tavaksi työstää huopaa näytti olevan mallin rankka yksinkertaistus ja reunojen ompelu käsin yhteen. Kun työstin noin kuudetta tomaattia, hihkuin kuitenkin jo onnesta ääneen: “tää on niin hieno, niiiin hieno!”. Ehkä siis joskus kannattaa vaan sisukkaasti yrittää. Kyllä se jälki siitä siistiytyy ja työ kehittyy helmeksi.

Myös Instagram-tilillä tomaatit vihdoin tunnistettiin tomaateiksi. Lähetän kiitoksena yhdelle arvanneista paketin huoparuokia! Lisäksi ajattelin pistää ruokia myyntiin Etsyyn. Kokeillaan miten homma lähtee pyörimään. Etsy-kaupan, joka toimiva mutta vielä aika raakile, löydätte täältä.

Sisukkuutta ja onnistumisen iloa (lopulta) muillekin toivotellen! 

Vinkkejä huopa-elintarvikkeiden ompeluun

  • Yksinkertaista mallia reilusti. Leikkiruoan ei tarvitse näyttää realistiselta. Itse esimerkiksi jätin tomaatin keltaiset siemenet pois, sillä ne olivat liian vaikeita toteuttaa ja lopputulos näytti paremmalta pelkistetymässä muodossa.
  • Huopaa on helpointa ommella käsin. Ompelukone venyttää usein huopaa. Käsin ommellen suoralla pistolla (toisin sanoen: etupisto ) tai pykäpistolla saa huopaelintarvikkeiden reunat huoliteltua siistiksi. Voit käyttää lankana aivan tavallista ompelulankaa tai paksumpaa kirjontalankaa.
  • Elintarvikkeista tulee turvallisia pienelle leikkijälle, kun liioittelet reilusti elintarvikkeen kokoa. Isompaa elementtiä on myös helpompi työstää.
Mainokset

2 kommenttia artikkeliin ”Mamma-mia, mikä Maanis-depressiivinen ompelunurkka!

  1. Anna / Kätteni Jäljillä sanoo:

    Ovatpa suloisia! :) Voin helposti samaistua sun tuntemuksiin siitä, miten muilla aina onnistuu kaikki (tai siltä se saadaan ainakin näyttämään!) Voin myös omasta puolestani kertoa, että kaikki ei todellakaan mene aina ihan putkeen! :D Yksinkertaisimmatkin asiat voi mennä pahasti mönkään, mutta yleensä auttaa kun a) ottaa etäisyyttä projektiin b) pyytää apua. Vaihtoehtoisesti voi valita myös vaihtoehdon c) jatka hampaat irvessä vaikka kuolo korjaisi. Liian usein tulee valittua tuo viimeinen… :D

    Tykkää

    • Paikki sanoo:

      Kiitos vinkistä: Työelämän ongelmissa en arkaile pyytää apua, mutta jännää miten näissä askartelu/käsityöpuuhissa tuo mainitsemasi b-vaihtoehto on jäänyt melkein aina käyttämättä. Pitäisiköhän joskus kokeilla? :D Huvittaa ihan, miten moinen luonnollinen asia ei ole tullut näissä hommissa mielenkään.. Toisaalta usein näitä puuhia tekee yksin, epäsäännöllisesti ja omaan outoon aikaan lapsen unien aikaan keskellä päivää tai yöllä. Kun apua ei ole saatavilla ihan heti, jää homma usein sitten siihen ja apu kysymättä. Ehkäpä ensi kerralla voisi kokeilla siis b-kohtaakin, itsekseen kiehumisen sijaan. ;)

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s