Uutta ja vanhaa – vanhasta uutta?

Pitsinen tyynynpäällinen noin 1940-luvulta.

Tämä lautalattia on muuten vinyylimattoa. Ei pahan näköinen alkuunkaan! (Toki hienoa olisi ollut kaivella vanhan muovimaton ja lastulevyn alta puulattia esiin, mutta näin oli vain nyt helpompaa…)

Olimme ensimmäistä kertaa pitemmän rupeaman mieheni “mökillä”  – lainausmerkit siksi sillä kyseessä on oikeastaan vanha maalaistalo, jonka mieheni on saanut vanhemmiltaan lahjaksi viime vuonna.

Taloa ylläpitävät edelleen mieheni vanhemmat ja hyvä niin, meillä ei ole aikaa käydä viikottain vielä mökkeilemässä. Ja koska mökki on ollut tärkeä osa heidän elämäänsä jo vuosikymmenien ajan, annettakoon sen olla myös jatkossakin.

Mutta jos tarkoituksena on että uusi polvi ottaa talon omakseen, täytyy mielestäni myös heidän jättää paikkaan oma jälkensä ja tehdä siitä ainakin osin oman näköisensä.

Päätimme siis remontoida makuuhuoneena käyttämämme kammarin ja homma eteni jo hyvään vaiheeseen viikonloppuna. Seinät puhdistuivat maalilla ja lattia sai uuden ilmeen. Vaikka olin itse katsonut lian ja veden tahrimia 60-luvulla laitettuja tapetteja ja kulunutta sinapinkeltaista lattiaa välillä pitkin hampain, tuntui minusta toisaalta pahalta uudistuksen jälkeen sillä olimme muuntaneet vanhan kammarin ehkä vähän liiankin moderniksi.

Tykkään itse pelkistetystä ja selkeästä linjasta, mutta toisaalta kesämökillä, vaikka se talo olisikin, on kiva että asiat eivät ole niin tip top. Oma koti voi olla pelkisteyn siisti – mutta kesämökille toivoisin rennon boheemia tunnelmaa. Vietetäänhän siellä oikeastaan vain lomahetkiä: viikonlopun irtiottoja ja kesäloman pitkiä viikkoja. Ongelmana vaan on, että en osaa olla boheemi ja “rento”. Siis ainakaan sisustuksen suhteen. :)

Olin hetken jo paniikissa, mutta onneksi hätiin tulivat talon omat aarteet. Koska kyseessä on vanha, jo suvulla 1800-luvulta ollut talo ei kaikkea vanhaa on nurkkiin kertynyt. Siksipä yhteistyössä ‘anopin’ kanssa pengoin paikkoja, ja huoneeseen alkoikin löytymään elementtejä, joita pystyin käyttämään sellaisenaan. Ja osasta rikki menneestä kysyin luvan tehdä uutta.

Jos kehystäisikin tauluksi seinälle ‘anopin’ kasvistosta löytyneen heleän kukkasen? Kävisikö yöpöydäksi vanha puinen kukkapöytä? Jos ripustaisikin verhoiksi ‘anopin’ nuorena aplikoimat pitsireunuksiset lakanat? Uskaltaisiko verhoilla myös vanhoilla pitsiliinoilla vanhan 60-luvun nojatuolin?

Ajattelin ainakin ensiksi tehdä näistä puhkikuluneista tyynynpäällisistä kammarin 70-luvun lamppuun uuden varjostimen.. Saa nähdä mitä tulee, toivottavasti onnistuu.


Loppuun täytyy kiittää “anoppia”, joka aika avarakatseisesti antoi käyttööni talon perukoilta löytyneet tyynyliinat ja pitsit. Vaikka hän on halunnut pitää talon vuosikymmeniä samassa lookissa -osaltaan tarkoituksella ostaltaan vahingossa, on ihanaa että hän antaa minulle tilaa ja luvan hyödyntää noita vanhoja tärkeitä esineitä.

Joku voisi kauhistua ajatuksesta, että sipertelen vanhat pitsit ja pellavalakanat. Mutta toisaalta jos ne pienellä fiksauksella saadaan ihan jokapäiväiseen käyttöön, eikö se ole oikeastaan vielä parempi kunnianosoitus niille, tärkeille vanhoille esineille, kuin piirongin laatikossa niiden piilossa pitäminen?

Mainokset

One thought on “Uutta ja vanhaa – vanhasta uutta?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s